Anna suurtunturin selvittää

On sellaisiakin seutuja joissa aikansa retkeiltyään haaveilee ennen pitkää pääsevänsä kotiin takkatulen ääreen. Kotona sitten haaveilee pääsevänsä noille seuduille takaisin. Yliperä on joillekuille sellainen seutu.

---

Saanalle kiipesimme jo pikkulapsina pariin otteeseen Kilpisjärven rannasta. Koetimme uidakin pikku lammessa suurtunturin laella mutta vesi oli kylmää.

Ensimmäisen kesävaellukseni Haltille koin 12-vuotiaana. Reissulta ei puuttunut dramatiikkaa. Pikkuveljeltäni puhkesi umpisuoli, onneksi jo automatkalla, ja hän joutui ambulanssikyydillä Kemin keskussairaalaan operoitavaksi. Me muut jatkoimme matkaa ja valitsimme Salmikurun reitin. On siinä kurua kerrakseen! Kuonjarjohkalta alkoi Meekojärven laakso, vedenjakaja ennen pohjoista Yliperää. Vuomakasjoki oli matala puropahanen. Eipä aikaakaan kun jo Haltilta laskettiin alas mustilla jätesäkeillä. Oli viileä heinäkuu ja vielä paljon lunta. Alkoi satelemaan viistosti lännestä. Paluumatkalla Vuomakasjoki oli vuolas ja leveä virta josta vaivoin pääsi yli.

Kävimme yliperällä muutama vuosi myöhemmin uudestaan. Saivaaralle nousimme pikkuveljen kanssa pystysuoraa pohjoisreunaa. Päästyämme Kekkosen muistomerkille havaitsimme tietysti itälaidalta kulkevan helpon polun. Suosittelen kävijöille lämpimästi itäpuolen polkua. Sillä kertaa kiersimme yliperän itäosaa ja jäimme taas mottiin tulvivan joen toiselle puolen. Kaitsajohkan yli mentiin pingotetun köyden avulla. Toki jonkun piti ensin viedä se köyden pää.

---

Ennen kuin tapasin Sadun olin jo käynyt Haltilla myös hiihtämällä joten Yliperä alkoi olla tuttua seutua. Niin muodoin Käsivarren Lappi valikoitui luontevasti ensimmäisen pikku parisuhdevaelluksemme kohteeksi.

Kertasin Yliperän karut olosuhteet moneen otteeseen ennen retkeä. Vaelluskengät olivat pakasta vedetyt ja rinkat täynnä lämmintä vaatetta. Varauduimme arktisiin olosuhteisiin ja sateeseen. Retkeilymajan pihassa toki vähän kummastelimme. Oli hiostavan kuuma. Kilpisjärven pinta lepäsi tyynenä kuin lasipeili.

Ensimmäisenä päivänä suuntasimme Salmijärven maisemiin. Tuskailimme hyönteislaumojen keskellä. Oli ampiaista, paarmaa, sääskeä ja jotain tuntemattomia hyönteisiä. Edes tunturien laella ei tuullut. Lämmintä oli kuin pätsissä. Satu oli puhelias tyttönen joten puhetta riitti matkalla Salmijärven autiotuvalle. Ei pitänyt olla sääskiä avotunturissa. Uudet kengätkin hiersivät.
Seuraavana aamuna sovimme hieman leppoisammasta reitistä ja suuntasimme itään kohti Terbmisjärven seutua. Reitillä oli paljon kivirakkaa joten sekin päivä oli raskas. Pystytin viimein teltan laakson eteläreunaan pieneen syrjäiseen notkelmaan. Notkelman varjossa oli kaunis lumipeite ja sääsketkin hieman rauhoittuivat illaksi. Kirkas lämmin kesäilta kahdestaan Terbmisjärven jylhissä maisemissa, kuinka moni on sellaisen harvinaisuuden päässyt kokemaan? Ja sellaisen telttayön?

 Uuvutettu tyttöystävä Terbmislaaksossa

Kolmannen yön vietimme jo Saanan pohjoisrinteessä. Sieltä oli kivat näkymät Norjan tuntureille ja pikkuruinen tasainen alue telttapohjaksi. Valmistin juhlavan illallisen lopuista retkieväistä ja kohta nukuimme kuin uppotukit.

Aamuyöllä oli helvetti irti. Maa tärisi ja telttakangas reuhtoi kuin pyörremyrskyn silmässä. Katsoin varovasti oviaukosta. Vellova porolauma jatkui kuulaassa yössä silmänkantamattomiin. Humiseva hyönteispilvi piiskasi tokkaa eteenpäin uskomattomalla vauhdilla. Pidin tunnin verran kiinni telttakepeistä ja toivoin parasta. Viimein oli hiirenhiljaista. Ei poroja, ei sääskiä. Kaikki telttanarut olivat irti. Aamuvarhaisella pakenimme retkeilymajalle poronkäristystä syömään.

Eräjorma wannabe tulossa Saanalta
---

Anna tunturin selvittää, kuka viereesi jää. Jäi sentään pitkin hampain. Mutta jonkin aikaa vierähti ennen kuin lähti seuraavan kerran kanssani tunturiin.

Toisaalta... nykyään riittäisi tyttöselle tuollainen reitti korkeintaan päiväretkeksi.

Kommentit

  1. Olihan kiva patikkaretki. Muistan hyvin porolauman ja olihan siellä se helikopterikin :-)

    VastaaPoista
  2. Heh,heh... Jyrki on palautunut pepistä! Ainakin mentaalisesti. Kynä laualaa! Anna jalkojesi vielä levätä :) Takkulan Teemun sanoin: -"Ja sillä asialla on kiire" :=)) Levolla. Tsemppiä! Ps. Kyllä tunturiin tulee lähdettyä - viimeistään v.2018 Ylläs-Hetta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit