Lukeminen kannattaa aina

Tässä on kevyempi viikko menossa joten käväisin hakemassa vähän luettavaa. Mukaan tarttui ohut kirjanen joka esittelee 100 syytä lukea. Kullekin syylle on pienen kappaleen verran perusteluja. Opin lukemaan kolmevuotiaana ja olin jo ennen kouluikää todellinen lukutoukka. Nykyään tulee luettua hieman vähemmän joten ehkäpä tällainen motivointi on paikallaan!

Pikku kirjanen lukemisesta

Lukemiseen on toki monta hyvää syytä mutta muutama perustelu oli vertaansa vailla:

Lukeminen lisää sydämen sivistystä. Ray Bradbury totesi kirjansa Fahernheit 451 teemasta että ei kirjoja oikeasti tarvitse polttaa, jotta kulttuuri saadaan tuhotuksi. Riittää että opetetaan olemaan lukematta niitä.

Hyvän kirjallisuuden lukeminen lisää empatiaa. On ihan testattu koehenkilöillä että Anton Tsehovin novellia lukeneet ihmiset pystyivät tunnistamaan tunteita paremmin valokuvista.

Fiktiivisen kirjallisuuden lukeminen pidentää elämää ja saa sen myös tuntumaan pidemmältä. Esimerkiksi sanomalehtien lukemisella ei ole samaa vaikutusta.

Lukeminen auttaa keskittymään vain yhteen asiaan kerrallaan. Voimakas multitaskaaminen tuhoaa aivoja, ja älykkyys vähenee. Jo antiikin kreikassa tunnettiin sanonta: Jos tekee kahta asiaa yhtäaikaa, ei tee mitään.

Lukeminen rentouttaa. Lukemista pidetään jopa kävelylenkkiä ja musiikinkuuntelua parempana stressin vähentäjänä. 

Näiden helmien lisäksi mukaan mahtui hieman erikoisempiakin perusteluja. Vai mitä tuumitte näistä, olisiko niissä riittävä syy lukea hieman enemmän?

Lukeminen virittää petipuuhiin. Kirjastosta löytyy hyvinkin mielenkiintoista aikuisille suunnattua kirjallisuutta ja nykyäänhän lainaaminen käy kätevästi automaatilla.

Lukuhetki illalla parantaa lapsen unen laatua. Pienten lasten vanhemmille tuskin tarvitsee muistuttaa että valvottaminen on vanha ikiaikainen kidutuskeino. Siihen iltasatu on oiva lääke.

Kirjastojen takia lukeminen on edullinen harrastus. Omistamisen tuoma mielihyvä on hetkellistä mutta ymmärtämisen tuoma mielihyvä kestävää.

Lukeminen opettaa olemaan jouten. Sen avulla saa ajatukset irti suorittamisesta.

Lukemalla välttyy tekemästä jotain tylsempää. Tämä on kuulemma nuorison suosiossa. Viepäs Jere roskat. Öö mulla on kirja kesken. Ihanko totta, kyllä minä sitten voin viedä.

Mainitsinko että olen lukenut jonkin verran. Miksen siis esittelisi muutaman kirjan jotka ovat olleet minulle tärkeitä. Jos otetaan kriteeriksi se että olen kahlannut kirjan useita kertoja läpi niin valinnat ovat seuraavat:

Lapsena luin monen monta kertaa Tove Janssonin kuvakirjan Kuka Lohduttaisi Nyytiä. Kirjassa yksinäinen pieni Nyyti-peikko lähtee kotoaan kiertämään maata ja päätyy lopulta pelastamaan Tuittu-tyttösen pelottavan mörön kynsistä.

Varmaan yhtä ahkerasti kuluivat sivut muutamia vuosia myöhemmin Astrid Lingrenin kirjasta Veljeni, Leijonamieli. Kirjassa isoveli Joonatan pelastaa kuolemansairaan pikkuveljen tulipalossa mutta menehtyy itse. Pikkuveli seuraa pian perässä ihanaan maahan nimeltä Nangijala. Veljekset osallistuvat urhoolliseen taisteluun julmia valloittajia vastaa mutta ajautuvat umpikujaan ja tekevät yhdessä itsemurhan päätyen... seuraavaan maailmaan.

Kouluikäisenä luin paljon tieteistarinoita ja siitä genrestä upposi lähtemättömästi Stanislaw Lemin Futurologinen Kongressi. Tässä mustan huumorin helmessä entinen astronautti Ijon Tichy joutuu futurologisen kongressin ensimmäisenä kokouspäivänä huumaavilla kemikaaleilla tehdyn iskun kohteeksi ja huumepöllyssä moniin todentuntuisiin seikkailuihin ja lopulta vakavaan tapaturmaan. Hänet elvytetään kaukana tulevaisuudessa ja hän saa tutustua lääkkeillä aikaansaatuun keinotodellisuutta muistuttavaan utopiaan. Selvitettyään utopian kammottavat salat hän pakenee yllättävällä tavalla ja ehtii juuri ajoissa seuraamaan futurologisen kongressin toisen päivän ohjelmaa.

Aikuisiältä mieleenjäävin teos on ollut Douglas Hofstaderin Gödel, Escher, Bach - an Eternal Golden Braid. Douglas esittelee taiteen, tieteen ja logiikan esimerkeillä rekursion ja itseviittauksen merkitystä kaikkein mielenkiintoisimmissa ilmiöissä ja perustelee miten itseviittaus, minuus, ilmaantuu kuin itsestään näihin jo ajattelevaa olentoa yksinkertaisempiinkin järjestelmiin.

Eniten selaamani juoksusta kertova kirja on Tim Noakesin Lore of Running, 4th Edition. Tuossa paksussa eepoksessa kuvataan tarkasti miten keho vastaa harjoitukseen, mitä vaikutusta eri harjoittelumenetelmillä on, kuinka ylirasituksessa ja loukkaantumisissa toimitaan. Mukana on harjoitteluohjelmia eri matkoille, ravitsemusohjeita, juoksun historiaa ja huippujuoksijoiden ohjeita. Suosittelen.