Jyrki & Tunteet
Miehen tunteet on helppo luetella: nälkä, jano, vessahätä. Niistä voi puhua avoimesti muutenkin kuin humalassa miesten saunavuorolla. Jos sitten erehtyy ottamaan jonkin muun tunteen esille selvin päin niin menee maine.
Ihmiset jaotellaan mielellään tunneihmisiin ja järki-ihmisiin. Ne jotka kykenevät järkevään päättelyyn, kuten insinöörit ja matemaatikot, kuuluvat jälkimmäisiin. Loput ovatkin sitten tunneihmisiä. Yksityiskohta joka saattaa jäädä huomiotta: vaikka tekeekin järkeviä päätelmiä niin tunteet saattavat silti olla olemassa siellä jossakin.
Miespuolisen koodarin tunne-elämä saattaa ulkopuolisen tarkkailijan silmin kilvoitella puhelinpylvään tasolla mutta mielikuva ei ole koko totuus. Huolellisesti tunteet tietysti piilotellaan, selvähän se. Tunteet ovat vaarallisia. Miehellä ne saattavat tönäistä keskittymiskyvyn epätasapainoon. Sellainen ei ole suotavaa: koodari on kone joka muuttaa keskittymiskykyä tietokoneohjelmiksi ja muuksi hyödylliseksi. Ilman keskittymiskykyä kone pysähtyy.
Jotkut tunteet ovat miehelle helpompia, jotkut vaikeampia. Löysin netistä listan "104 tunnetta" ja poimin sieltä muutamia tutun kuuloisia.
Helpot, kepeät tunteet:
Leikkisyys
Empatia
Hellyys
Ystävyys
Ilo
Kitkeränsuloiset, hankalat tunteet:
Kaiho
Huoli
Levottomuus
Rakkaus
Riittämättömyys
Listassa on tunteita kyllä joka lähtöön. Kun asiaa miettii niin usean teon ja päätöksen takana on tosiseikkojen lisäksi myös jokin tunne.
Tunteissa on vielä sekin pulma että miten niiden kanssa tulla toimeen, vaikkapa nyt sitten ihmissuhteissa?
Voisiko ajatella vaikka näin: Kullakin meistä on mukanaan kuin pieni sydänilmapallo tällä elämän pituisella retkellä. Siinä se leijuu mukana elämän myrskyissä narulla ranteeseen solmittuna. Olisiko vielä niinkin että toisille on siunaantunut vähän pidempi naru ja toisille lyhempi?
Lyhyen narun päässä sydänpallo pysyy turvallisesti valvonnassa eikä törmäile mihin sattuu. Siitä se on helppo tarpeen tullen vetää takin alle piiloon. Pitkä naru sensijaan antaa pallon liehua tuulessa vapaasti sinne tänne. On siinä vaaransakin. Saattaa sydänpallo törmäillä vastaantuleviin palloihin, eikä ole mahdotonta että narut menevät välillä sekaisinkin väkijoukoissa.
Luulisi että parhaiten tulevat keskenään toimeen sellaiset ihmiset joilla on sydänpalloissa samanpituiset narut. Silloin pompsahtelevat pallot nätisti toisiinsa ja kieppuvat kivasti saman tuulen pyörteissä. Jos narut ovat liian eripituiset, eivät sydämet kosketa toisiaan juuri koskaan. Kun viimein koskettavat niin ovat narut jo ehkä menneet peruuttamattomasti sotkuun.
Johtuukohan moni tunneristiriita vain pallojen naruista? Olisiko helpompaa jos antaisi itselle vähän lisää siimaa vai pitäisikö kelata palloa lähemmäs?
Tänään lähdemme pikku parisuhdelenkille NUTS Karhunkierroksen 31 kilometrin kilpailuun. Mielenkiinnolla odotan miten sydänpallukat siellä pompsahtelevat märässä ja lumisessa Pohjois-Kuusamolaisessa erämaastossa. GPS-pallukoita voi seurata osoitteesta gpsseuranta.net.
Päivitys Sunnuntaina kisan jälkeen: aikaahan meni 7 tuntia 19 minuuttia mutta perille päästiin ja loppukiri oli raju. Reitille mahtui lumisohjoisia ylämäkiä, pikku tulvapuroja, mutaisia juurakoita, liukkaita pitkospuita ja välillä ihan miellyttävääkin kangaspolkua. Lämpötila oli juuri ja juuri plussan puolella. Osan matkasta juoksimme ja hankalammat kohdat kävelimme reippaasti. Lähtijöitä 31 kilometrin reitille oli yli 800 joten ihan kahdestaan ei tarvinnut reitillä olla. Ihan kivasti siis meni kaikin puolin.
Ihmiset jaotellaan mielellään tunneihmisiin ja järki-ihmisiin. Ne jotka kykenevät järkevään päättelyyn, kuten insinöörit ja matemaatikot, kuuluvat jälkimmäisiin. Loput ovatkin sitten tunneihmisiä. Yksityiskohta joka saattaa jäädä huomiotta: vaikka tekeekin järkeviä päätelmiä niin tunteet saattavat silti olla olemassa siellä jossakin.
Miespuolisen koodarin tunne-elämä saattaa ulkopuolisen tarkkailijan silmin kilvoitella puhelinpylvään tasolla mutta mielikuva ei ole koko totuus. Huolellisesti tunteet tietysti piilotellaan, selvähän se. Tunteet ovat vaarallisia. Miehellä ne saattavat tönäistä keskittymiskyvyn epätasapainoon. Sellainen ei ole suotavaa: koodari on kone joka muuttaa keskittymiskykyä tietokoneohjelmiksi ja muuksi hyödylliseksi. Ilman keskittymiskykyä kone pysähtyy.
Jotkut tunteet ovat miehelle helpompia, jotkut vaikeampia. Löysin netistä listan "104 tunnetta" ja poimin sieltä muutamia tutun kuuloisia.
Helpot, kepeät tunteet:
Leikkisyys
Empatia
Hellyys
Ystävyys
Ilo
Kitkeränsuloiset, hankalat tunteet:
Kaiho
Huoli
Levottomuus
Rakkaus
Riittämättömyys
Listassa on tunteita kyllä joka lähtöön. Kun asiaa miettii niin usean teon ja päätöksen takana on tosiseikkojen lisäksi myös jokin tunne.
Tunteissa on vielä sekin pulma että miten niiden kanssa tulla toimeen, vaikkapa nyt sitten ihmissuhteissa?
Voisiko ajatella vaikka näin: Kullakin meistä on mukanaan kuin pieni sydänilmapallo tällä elämän pituisella retkellä. Siinä se leijuu mukana elämän myrskyissä narulla ranteeseen solmittuna. Olisiko vielä niinkin että toisille on siunaantunut vähän pidempi naru ja toisille lyhempi?
Lyhyen narun päässä sydänpallo pysyy turvallisesti valvonnassa eikä törmäile mihin sattuu. Siitä se on helppo tarpeen tullen vetää takin alle piiloon. Pitkä naru sensijaan antaa pallon liehua tuulessa vapaasti sinne tänne. On siinä vaaransakin. Saattaa sydänpallo törmäillä vastaantuleviin palloihin, eikä ole mahdotonta että narut menevät välillä sekaisinkin väkijoukoissa.
Luulisi että parhaiten tulevat keskenään toimeen sellaiset ihmiset joilla on sydänpalloissa samanpituiset narut. Silloin pompsahtelevat pallot nätisti toisiinsa ja kieppuvat kivasti saman tuulen pyörteissä. Jos narut ovat liian eripituiset, eivät sydämet kosketa toisiaan juuri koskaan. Kun viimein koskettavat niin ovat narut jo ehkä menneet peruuttamattomasti sotkuun.
Johtuukohan moni tunneristiriita vain pallojen naruista? Olisiko helpompaa jos antaisi itselle vähän lisää siimaa vai pitäisikö kelata palloa lähemmäs?
Sydänpallot tuulen pyörteissä
Tänään lähdemme pikku parisuhdelenkille NUTS Karhunkierroksen 31 kilometrin kilpailuun. Mielenkiinnolla odotan miten sydänpallukat siellä pompsahtelevat märässä ja lumisessa Pohjois-Kuusamolaisessa erämaastossa. GPS-pallukoita voi seurata osoitteesta gpsseuranta.net.
Päivitys Sunnuntaina kisan jälkeen: aikaahan meni 7 tuntia 19 minuuttia mutta perille päästiin ja loppukiri oli raju. Reitille mahtui lumisohjoisia ylämäkiä, pikku tulvapuroja, mutaisia juurakoita, liukkaita pitkospuita ja välillä ihan miellyttävääkin kangaspolkua. Lämpötila oli juuri ja juuri plussan puolella. Osan matkasta juoksimme ja hankalammat kohdat kävelimme reippaasti. Lähtijöitä 31 kilometrin reitille oli yli 800 joten ihan kahdestaan ei tarvinnut reitillä olla. Ihan kivasti siis meni kaikin puolin.
Tällaista hyväkulkuista polkuakin oli alkumatkasta
Kommentit
Lähetä kommentti