Päivä 11: Pukin pakeille

Aloitimme aamun kunnon aamupalalla leirintäalueen keittiöllä. Mieli oli hyvä sillä olin nukkunut hyvin rauhaisan lammen rannalla ja löytänyt samanvauhtisia juoksukavereita. Olin myös aika varma siitä että joku NUTS Pallas -tapahtumaan matkalla oleva polkuystävä kävisi reitin varrella piipahtamassa. Ilma oli juoksuun ihanteellinen - puolipilvinen mutta lämmin.

Aloitin jälleen hitaasti mutta otin Jannen ja Helin kiinni muutaman kilometrin jälkeen. Liukkas-Mikko oli päättänyt tehdä nopeavauhtisen maratonin joten hän oli jo mennyt menojaan. Reitti oli täynnä lyhyitä mäkiä. Kävelypätkiä tuli vastaan siis mukavan säännöllisesti.

Ari juoksi viimeistä päivää mukanamme ja piti sen kunniaksi repussaan sateenkaarilippua. Taisipa vielä halata Perttulaa maaliin tullessaan. Kaikkien harmistukseksi Perttula ei tainnut ymmärtää sateenkaarilippuun liittyvää symboliikkaa...

Tulimme Jannen ja Helin kanssa maaliin 44 km kohdalle aikaan 5:01:00. Maali oli hiukan piilossa pyörätiellä joulupukin pajakylän takana Rovaniemellä. Maalissa tapasimme Teemun, joka oli päässyt piipahtamaan NUTS Pallas järjestelytehtävistä. Tapasimme myös NUTS-tapahtumien seuratuimman juoksupariskunnan, Sadun ja Samin. He olivat matkalla Ylläs-Pallas-Hetta kisaan viikonlopuksi. Maalin tuntumassa oli kahvila, jossa tarjosimme Arille lähtökahvit.

Kun joukko oli koossa, siirryimme joulupukin pakeille. Juttutuokio puheliaan ja useita kieliä osaavan pukin kanssa taisi olla melkoinen elämys ulkomaalaisille juoksijoillemme.

Pajakylästä lähdimme Ounaskosken uimarannalle, jossa rohkeimmat kastautuivat oikein kunnolla. Vesi oli tosin kylmää.

Meidän autokuntamme ruokaili paikallisen väestön suosimassa syrjäisessä pizzeriassa. Saksanpoika sai pikku kommelluksen ansiosta perhepizzan normaalipizzan hinnalla. Pääsimme tutustumaan Jullen ruokahaluun ensimmäistä kertaa tällaisen haasteen edessä. Hän on iältään 26-vuotias ja nähtävästi pystyy syömään kuinka paljon vain ilman että se hänen hintelässä ulkomuodossaan näkyy. Kuulemma hänen isänsä oli ollut nuorena aivan yhtä hoikka. "Entäs nykyään", kysyin. "Tällainen", hän vastasi ja piirsi ilmaan ison vatsan. Puheeksi tuli myös kasvisruokavalio. Julle oli syönyt sekaruokaa nuorempana mutta oppinut kasvisruokavaliolle parin sukulaismiehen mallia seuraten.

Vietimme yön Pajakylän viereisen huoltoaseman Caravan-paikalla. Yöstä tuli vähäuninen sillä parkkipaikalle ei voinut pystyttää telttaa.

Kuvia, sekä omia että luvan kanssa lainattuja (kiitos Janne, Markku, Heli, Rebekah):
Teltan purkua aamukasteessa

Pitkästä aikaa kunnollinen aamupala
Rebekah, Juha, Jyrki, Mikko P
Janne ja Heli vauhdissa
Vikakönkään kiva retkeilyalue
Maisemia täälläkin
Keskustelua dokumentin teosta
Saksanpoika ja Ilveksen Miäs etapin maalissa
Marianna maalissa
Satu ja Sami yhteiskuvassa

Mää ja Ilveksen Miäs. Ei Tapparan. Ilveksen.
Projektin osanottajia "viivalla"
Saksanpoika sai kunnon Pizzan!

Kommentit

  1. Hyvää settiä. Miellyttävä lukea. Hyvin tuot tuntoja esille. Mielenkiintoisia kysymyksiäkin herää. :=)
    T: Onni

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit