Kauhajoki Day and Night

Kauhajoen kaupunki keskellä Etelä-Pohjanmaata on paitsi kestävyysjuoksija Kaarlo Maaningan kotikunta, myös monilajiseura Kauhajoen Karhun temmellyskenttää. Tällä kertaa aiheena oli kokonainen ultrajuoksufestivaali sisältäen lajeja maratonista kuuden päivän mittaiseen kisaan asti eli jokaiselle jotakin.

Erilainen muistopalkinto
Onnistuin järjestämään kyydin junalla ja sain myös Sadun mukaan huoltajaksi. Seinäjoki-Kauhajoki-välin meidät kyyditti Vesa Välipitti, jolla oli vaimo Auli huoltajana, suurkiitokset kyydistä ja seurasta. Vesa ja Minä osallistuimme molemmat 24-tunnin kisaan.

Puitteet urheilukeskuksen ympäristössä olivat loistavat ja huoltopöydät olivat ihan reitin vieressä helposti saavutettavissa, niin lähekkäin että huoltajista oli toisilleen seuraa ja apua. Teltan sai pystyttää nurmelle urheiluhallin taakse.

Juoksumme starttasi kuudelta illalla, jolloin radalla oli kuuden päivän sankarit: osa näytti uupuneilta zombeilta, osa juoksi pirteän näköisesti aivan kuin kuntolenkillä olisivat. Hattua nostan jokaiselle.

Lauantai-ilta oli lämmin ja juoksu tuntui alusta asti hankalalle. Valmistautumisessa ei ollut mitään vikaa mutta silti väsytti, poski ja nenä olivat tukossa, luultavasti heinän siitepölyjen takia, oli vaikea juoda ja syödä. Päätin säästellä helteen keskellä voimia ja kävelin alusta aski ne kaksi loivaa ylämäkeä mitä reitillä oli. Hieman myöhemmin luokittelin kolmannenkin kohdan ylämäeksi että saisin kävellä vähän enemmän.

Tyypillinen juomahuolto

Yöllä helle helpotti hetkeksi, elohopea laski niinkin alas kuin 14 asteeseen. Periaatteessa se on paras mahdollinen juoksukeli mutta olin huonovointinen ja minua nukutti. Vesa vakuutti minulle että kunhan aamuun asti selvitään niin sitten helpottaa. Siinä vaiheessa kamppailin eteenpäin kierros kerrallaan enkä jaksanut edes ajatella niin pitkälle kuin aamuun asti.

Yöllä  oli sentään jotain kiinnostavaa seurattavaa. Reitti kulki keskustan ohi joten saimme seurata intiimisti Kauhajoen yöelämää ennen ja jälkeen baarien sulkeutumista. Poliisikin kävi paikalla ja tappelunnujakoita tapahtui. Monen kierroksen ajan jouduimme samassa mutkassa väistämään paikallista paria, miehen yrittäessä ilmeisesti vongata naisseuralaista yönviettoon. Epäselväksi jäi onnistuiko hanke mutta sinnikkyydestä se ei jäänyt kiinni.

Huolestunein tunnelmin odotin miten käy kun helle taas alkaa.


Järjestäjän tarjoamaa huoltoa

Tavallaan festivaali on hyvä nimitys tällaiselle karkelolle jossa lajin harrastajat pääsevät silloin tällöin harrastamaan samanhenkisessä seurassa. Paljon oli nytkin mukana vanhoja tuttuja.

Eija Krok ja Mikko Perttula viime kesän juoksuretkeltä olivat tulleet kahdestaan juoksemaan maratoneja: yksi festivaalin lajeista oli kuusi maratonia peräkkäisinä päivinä. Mikko taisi juosta alle neljän tunnin maratonin joka päivälle.

Uudempi tuttavuus oli Puskalan pariskunta joista molemmilla oli huikea haaste: Mika tavoitteli 48-tunnin juoksussa 280 kilometrin rajaa ja sai sen saavutettua, Iina taas jatkoi lähes käsittämätöntä maratonputkeaan jossa tavoitteena on 365 maratonia peräkkäisinä päivinä.

Samanvauhtisista juoksijoista on tietysti juoksun kuluessa aina hetkiseksi seuraa. Kiitos eritoten Vesa Välipirtti ja Heli Lehtinen että jaksoitte kuunnella väsyneen juoksijan jaaritteluja.


Henkilökohtaisen huollon valtakuntaa

Niin kuin arvelinkin, kaikkein vaikein hetki kisassani oli sunnuntaiaamu siinä vaiheessa kun ilma alkoi lämmetä. Jouduin jopa käymään makoilemassa teltassa jotta vatsan pohjalla ollut möykky sai vähän tasoittua. Lämpimällä ilmalla nesteen ja ravinnon riittävä nauttiminen on vaikeaa ja aiheuttaa monella tuollaisia ongelmia. Tarjolla oli iso saavi täynnä kylmää vettä ja pesusieniä joilla sai iholle hetkellistä helpotusta mutta huoltopisteen jälkeinen pyörätien pätkä oli niin tyyni ja kuuma että märäksi kasteltu puserokin kuivui hetkessä.

Alla olevassa kaaviokuvassa näkyy suurin piirtein se miten vauhti hidastui ja mistä hidastuminen tarkalleen ottaen siis johtui: kävelemisestä ja tauoista.


Viimeiset pari-kolme tuntia meni pikkuisen paremmin, ainakin jos vertaa muiden vauhtiin. Itse koetin aina juosta reitin helpoilla tuulisemmilla osilla ainakin jonkin verran joka kierroksella vaikka käveltyä tuli luvattoman paljon.

24h kisan alustavat tulokset:

Naiset 24h (SM-kisa):
1 Marianne Kankaanmäki FIN 200,194 km
2 Anu Ossberg FIN 187,414 km
3 Heli Lehtinen FIN 170,070 km
4 Susann Berg FIN 148,828 km
5 Susanna Hietikko FIN 85,773 km

Miehet 24h (SM-kisa):
1 Timo Tuominen FIN 206,193 km
2 Jari Tomppo FIN 201,643 km
3 Heikki Laurila FIN 193,193 km
4 Janne-Pekka Pietiläinen FIN 190,637 km
5 Fredrik Olaussen FIN 171,728 km
6 Jyrki Leskelä FIN 162,518 km
7 Vesa Välipirtti FIN 161,592 km
8 Mikko Hirvonen FIN 156,694 km
9 Petri Koivunen FIN 150,480 km
10 Yukio Morishita FIN 145,118 km
11 Marko Silvennoinen FIN 141,629 km
12 Markus Ilva FIN 141,629 km
13 Tero Lindholm FIN 140,846 km
14 Petri Mononen FIN 125,139 km
15 Margus Laanemägi EST 122,528 km
16 Kimmo Räsänen FIN 118,879 km
17 Jarmo Ohtonen FIN 79,754 km
18 Margus Luhtoja EST 69,220 km
19 Mauno Marjomäki FIN 51,982 km

Kuten tulostaso kertoo niin vaikeuksia oli kisassa muillakin, vaikka kyseessä oli arvokilpailu ja moni otti sen varmaankin ihan tosissaan.Järjestelyt toimivat upeasti kiitokset eritoten paikallisen urheiluseuran johdolle ja Leinosen Sepolle.

Jännittävin kisa oli ilman muuta 6-päivän juoksu jossa ranskan Jean-Louis Vidal keräsi yli 778 kilometriä ja ohitti huimalla loppukirillä hieman yli 761 kilometriä saavuttaneen Ruotsin Andreas Falkin. Muitakin hyviä suorituksia nähtiin eri lajeissa. Kaikki tulokset.

Paluumatka junalla oli oikeastaan ihan kiva siihen verrattuna että olisi lähtenyt autolla sompailemaan. Seinäjoen asemalla söimme valtavat Kebab-annokset ja junassa käytimme nesteytykseen lonkeroa ja olutta. Aivan totta, en käytä alkoholia mutta saa sitä nyt 24h-juoksukisan jälkeen ottaa.

Kommentit

Suositut tekstit