Vuosi paketissa

Viime vuoden vaihteessa tein pikku tekstin tulevaisuuden tavoitteista. Uusia ennätyksiä ei ollut tarkoitus saavuttaa, vaan kerätä muutama mukava kokemus välivuoden muodossa.

Maratonjuoksua aloin harrastamaan jo 90-luvun alussa ja viime vuoden aikana alkoikin viimein sadan maratonin virstanpylväs siintämään silmissä. Tampereella viettämäni joulukuisen maratonviikonlopun jälkeen saldo on nyt 92 kappaletta. Reissulla löytyi juttuseuraksi muun muassa maratonkeräilijät Sami "Ilveksen Miäs" Putkisaari ja Timo "100mc" Marjomäki joilla molemmilla oli hyviä ideoita aiheen tiimoilta. Voi hyvinkin olla että satanen on tosiasia jo kevään mittaan.

Ultrapitkillä matkoilla sain aikaiseksi elämäni ensimmäisen yli 100 mailia pitkän polkujuoksun, NUTS Karhunkierroksen perusmatkan, sekä samalla ensimmäisen yli 1000 lukijaa tavoittaneen blogijutun, joka kuvaili kyseisen reissun yksityiskohtia. Tulos ei ollut kärkitasoa mutta siitä on sitten vara parantaa. Lisäksi kävin kesällä juoksemassa 24-tunnin tiekisan Kauhajoella ja tutustuin samalla sivusta kuuden vuorokauden juoksun viimeisen päivän tapahtumiin. Kuutonen jääköön vielä sinne kerran elämässä -listalle odottamaan.

Vaikka vuosi 2018 oli juoksun kannalta välivuosi, mahtui sinne vielä muutama pikkukisakin ja vielä treenaamisen puolelta kokonainen 24-päivän joulukalenteri jonka ajatuksena oli monipuolistaa juoksuharjoittelua ja tehdä joka päivä erilainen treeni. Aika helposti löytyi 24 erilaista juoksuharjoitetta, paitsi ne kaksi peräkkäistä maratonia siellä Tampereella.

Vuodelle 2019 lupaan 1) viettää terveellisen tammikuun: paljon treeniä, terveellistä ravintoa, sekä kaikenlaisten tippojen välttelyä. 2) osallistua rinta rottingilla Endurance 24h hallikisaan helmikuussa tämänhetkistä hieman hoikempana versiona. 3) Ainakin harkita jonkinlaista juoksu/tai pyöräilyvaellusta suomen suvessa. 4) tahkota sen verran polkukisoja kun kunto ja aika antaa myöten. Ylläs-Hetta 160km kyllä houkuttaisi, miksei myös Rukakin, ja ehkä Kolikin, ehkä.

Treenin osalta olen huomannut että olen pikku hiljaa saanut oikean kantapääni kuntoutettua siten että se kestää hieman vauhdikkaampaakin treeniä, mitä en ole pystynyt moneen vuoteen kunnolla tekemään. Niinpä tarkoitus on lisätä vauhtikestävyyden määrää ja ehkä, jos kunto antaa myöten, päräyttää joku sopiva puolikas puolentoista tunnin tietämiin.

Yhäkin työnnän niitä eksoottisempia tavoitteita vähän eteenpäin. Perälautana olkoon 50-v synttärit: jos sinne asti elän niin jotain tapahtuu. Entäs jos juoksisi Helsingistä takaisin Nuorgamiin? Siis ylämäkeen?

Ja vielä siitä sadannesta maratonista, senhän pitää sitten olla jollain tavalla erityinen. Tavallinen lappuhölkkä ei kelpaa.