kotiinpaluu, kutakuinkin


halki suuren vankilan
etelästä pohjoiseen
kannella vapaan maailman
tähdenlennon askelin

vaiti kotimatkaa teen
kautta sänkipellon meen
tervemenoo helsinkiin
ollaanko me vielä täällä
tiellä jolla kasvaa
joen pettävällä jäällä

jätin kesken matkan
kipeytyvin askelin
jaloin jatkoin kuitenkin
sydämeni sanoi niin

valtatiellä kohtalon
monta pappaa ohi lappaa
hiljaa hölkkää don

terveisiä onnille,
teemulle ja tommille
puolestani loikkikaa
kun mun väsy on

pohjoisessa pakkasherra
kengän kannet kovettaa
nauhojani aukomaan
sukat oksaan kuivumaan
hetken annan vaikuttaa sen
pieniin varpaisiin

täyttyy latu askelista
hallitusti jalkaisin
kävely kuin kaatumista
jollain tapaa kuitenkin

väsyneenä polun vanki
laturaivon oivaltaa
vapaus kylmä umpihanki
kotiin vanhan sillan taa

Kommentit

  1. Vähemmän on enemmän.
    Kannustan,
    jatka.
    Mitalla,
    ilmankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy myöntää: tämä oli vaikea sanoiksipuettava. Lenkillä pyöri päässä - sujuvan tuntuisesti - suomi iskelmistä vauhtia saaneita riimimuunnelmia. Eivät vaan suostuneet digipaperilla taipumaan tosimaailman runomittoihin taikka muihin sapluunoihin.

      Poista
  2. Kommenttikenttä ei näköjään julkaistessa anna sisentää mutta asia tuli ilmaistuksi.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit