Pimiässä Seikkailussa

 Osallistuimme viime yönä Pimiä Seikkailun 8-tunnin fillarisarjaan joukkueella johon kuului Satu ja minä. Olen kerran aiemmin kokeillut fillari-rogainingia jotain 10 vuotta sitten mutta se kokeilu ei päättynyt hyvin. Muistan jo alkumatkasta kantaneeni 99 euron rautarunkoista Biltema-maastopyörää useita kilometrejä poluttomassa korvessa ja kun viimein sain vauhdikasta polkua alle niin pamautin kartalta ulos naapurikunnan puolelle, josta otin taksin maaliin. Siitä kerrasta en saanut hyväksyttyä tulosta.

Tällä kertaa tavoite oli maltillinen: emme hätiköi vaan koetamme saada hyväksytyn suorituksen aikaan ja nauttia syksyisen yön tunnelmasta. Päätös pyöräsarjaan osallistumisesta tuli viime tipassa joten varustepuolella piti hieman soveltaa. Kypärälamput valmistin tavallisista otsalampuista kiinnittämällä ne nippusiteillä kypärään. Myös polkupyörän karttateline valmistui Omateko Oy:n tehtaalla. Pakolliset varusteet mahtuivat kahteen reppuun. Sadulla oli juomareppu ja minulla isoreppu.

Kypärämuotia 2020-luvulta

Pyörät takakonttiin ja menoksi

Saavuimme kisapaikalle eilen 19:45, järjestävä taho oli juuri aloittanut info-tilaisuuden. Sitten saimme haettua kartat ja numerolaput, ja ei kun reittiä suunnittelemaan. Mukana ei ollut lankaa, nuppineuloja tai muita erikoisvälineitä. Suunnitelimme vapaalla kädellä. Suunnitelman tuli täyttää seuraavat ehdot: makkaranpaistorastille on päästävä eikä minnekään hornan tuuttiin tai rämeikölle lähdetä polkemaan. Suunnitteluun oli kaksi tuntia aikaa, välillä haimme munkkikahvit ryydittämään aivotoimintaa.

Suunnittelu käynnissä

Menimme pihalle puoli kymmeneksi ja kokeilimme varusteet. En ollut tyytyväinen karttatelineeseen, sen suojamuovi ei ollut riittävän kirkasta materiaalia. En kuitenkaan enää ehtinyt asiaa korjaamaan. Muilta osin varusteet olivat priimakunnossa. Jäähallin viereiselle sorakentälle oli komeilla ulkotulilla rajattu lähtöalue. 136 osallistujaa (57 joukkuetta) lähti vinhaa vauhtia liikkeelle, suurin osa jostain syystä länteen niinkuin mekin.

Joukkue 26 valmiina lähtöön

Joukkueet lähtöalueella

Kilpailumateriaalin mukana saimme kaksi suurta karttaa ja pienempiä karttoja erikoistehtäviin (questit). Lähdimme ensin kiertämään pohjoisempaa Jääli-Kiiminki -karttaa reittisuunnitelmamme mukaisesti. Pyörät ja varusteet toimivat hyvin mutta jouduin pian ottamaan kartan pois telineestä ja pitämään sitä kädessä. Yksityiskohtia oli sillä tavoin helpompi tihrustaa. Tie oli paikoin tosi pimeä vaikka meillä oli lamput sekä otsalla että pyörässä.

Pohjoinen karttalehdykkä

Ensimmäinen quest oli Jäälin lähistöllä soramonttulammen ympäristössä. Siinä teimme virheen kun emme jääneet selvittämään questia vaan paahdoimme eteenpäin (ledivalojen etsiminen lammen vastarannalta näytti liian hankalalta pusikkoisen rannan takia vaikka olisi siellä varmasti helppoakin polkua ollut). Jatkoimme matkaa etsimällä perusrasteja.

Rastit oli merkitty maastoon näin

Kävimme luoteessa pienellä Kiiminkijoen sillalla asti (rasti 5N) ja pidimme sillan kannella ensimmäisen evästauon. Sieltä suuntasimme kohti Kiimingin keskustaa.

Lamppu ja varalamppu

Kiimingin lähiöissä oli paljon rasteja helppokulkuisissa paikoissa, keräsimme ne melkein kaikki. Yllätyksiäkin oli. Rastille 3Q mennessä esteeksi ilmaantui karttaan merkitsemätön uusi koulu. Siinä joutui aitoja hieman kiertelemään. Baarin pihalta kuului tyypillistä örinää puolenyön jälkeen. Muuten Kiimingin keskusta oli rauhallinen, vain satunnaiset fillarijoukkueet halkoivat lamppuineen katukuvaa. Useita kivoja rastipaikkoja sijaitsi Kiiminkijoen rannassa molemmin puolin kylää.

Kiimingin keskusta: hiljaista

Heti Kiimingin länsipuolella oli seuraava quest. Karttapala näytti tosi helpolta - siitä vaan poimitaan pari rastia ja eteenpäin. Yllätys yllätys, kartta olikin peilikuva. Sen verran yllätyin väärinpäin olevia risteyksiä että melkein jouduimme pysähtymään.

"Muokattuun karttaan..."

Questin jälkeen jatkoimme rasteja poimien jokivartta itään. Joukkueet olivat jo ehtineet sen verran hajaantua ettei joka risteyksessä tullut joukkuetta vastaan. Sadulta sain kuulla säännöllisin väliajoin saman kysymyksen: onko vielä pitkästi Koiteliin? Se oli asiallinen kysymys. Olihan Koitelinkoskella luvassa makkararasti.

Kun viimein saavuimme puoli kahdelta nuotiopaikalle saimme huomata että "makkarapaikka" on melkoista vähättelyä. Tarjolla oli kahvia, monenlaista pullaa, leipää, keksejä, karamelliä, suklaata, ja tietysti nakkeja ja makkaroita joka lähtöön. Suurin tungos ravitsemuspisteellä oli jo hellittänyt joten jonottaa ei tarvinnut.

Kuumaa kahvia ja makkaraa

Vähän muutakin pientä purtavaa

Herkuttelun jälkeen pääsimme seuraavan questin pariin. Pyörät piti jättää parkkiin ja neljä karttaan merkittyä kohdetta etsittävä jalkaisin. Tässä tehtävässä erikoisuutena oli se että sillat ja polut oli jätetty karttaan merkitsemättä. Tehtävä saattoi olla hankalampi sellaiselle joka ei koitelinkosken seutua ennaltaan tunne, mutta meille se oli melko helppo. Tehtävään kului parikymmentä minuuttia jonka jälkeen kävimme vielä toistamiseen makkararastilla tankkaamassa ennen kuin jatkoimme eteenpäin.

Tetävän kartasta puuttuu esim. sillat

Siis nämä sillat

Ja pitkospuut sekä polut

Lähdimme Koitelinkoskelta suoraan länteen pitkin Koiteli-Jääli -oikotietä. Pimeältä tieltä näkyi upeat öiset revontulet, ikävä kyllä niistä ei kännykkäkameralla oikein kummoista kuvaa saanut. Tapahtumajärjestäjä varoitteli useaan otteeseen että älkää ajako puomeihin pahki. Tällä tiepätkällä vastaan tuli mainitunlainen puomi. Vauhtimme oli sen verran maltillinen siinä kohtaa ettei henkilövahinkoja päässyt syntymään.

Teimme maantieltä pistohyökkäyksiä oheisille rasteille polkuja pitkin mutta etenimme kuitenkin kohti Jäälinjärveä ja sen toisella puolella olevaa Jäähallia. Jäähallilla oli luvassa hiukopalaa yöllisille kulkijoille joten poimimme vielä pari lähirastia ja menimme hallille kahvittelemaan ja miettimään seuraavaa siirtoa.

Eteläinen karttalehdykkä: Jääli - Hönttämäki

Siirtoa ei tarvinnut kauan miettiä sillä suunnitelmahan oli jo karttaan valmiiksi piirretty. Eteläiseen karttaan olimme suunnitelleet helpohkon reitin: paljon nopeita asfalttiteitä ja selkeitä rasteja Kuusamontien lähiseudulta, jotta lamppujen virran ehtyessä pääsee helposti valaistulle pyörätielle. Otsalamppuihin vaihdoimme paristot kahvitauon aikana mutta pyörän lamput olivat ladattavia ja niissä alkoi jo merkkivalo osoittaa vähentynyttä lataustasoa.

Loppulenkillä hupeni aikaa parisen tuntia. Alussa meinasi suden hetkellä vähän haukotuttaa mutta neljän jälkeen alkoi taas piristää. Sormia / varpaita palelsi hieman. Hönttämäessä sumua ja hallaa.

Suurin kömmähdys loppumatkalla: meinasimme ajaa tietyöjyrkänteeltä alas. Pysähdyimme jyrkänteelle, jätimme pyörät läjään, ja kävelimme huomaamaamme polkua pitkin rastille. Se ei ollut ainoa kerta kun kävelimme lyhyen pätkän rastille tien varresta. Taktiikka oli varsin hidas mutta kävellessä/hölkätessä tuli kivasti lämmin.

Pyörät pinoon ja rastille jalan

Pyöräpino

Jäähallille palatessa kävi niin että olimmekin poimineet lähirastit jo aiemmin. Niinpä ajoimme viimeiset kilometrit perille suoraan pyörätietä ja pöllähdimme maaliin yli puoli tuntia etuajassa. Ei kuitenkaan huvittanut enää lähteä lisäpisteitä metsästämään vaan siirryimme suoraan pakettiin kuuluvalle aamiaiselle, tuleehan pyöräillessä kiljuva nälkä.

Tyypillinen kisa-aamiainen

Tavoite täyttyi eli saimme aikaan hyväksytyn suorituksen 8 tunnin fillarisarjassa. Sijoitus oli 22 ja pisteitä 196 kappaletta. Voittajajoukkue ajoi linnuntietä melkein tuplasti enemmän ja sai yli kaksin verroin pisteitä mutta emme mekään ihan viimeisiä olleet. Mikä tärkeintä, saimme kasaan enemmän pisteitä kuin NUTS fillaritiimi Eppu ja Pulari! Sitäpaitsi he olivat vain neljän tunnin sarjassa...

Kisakahvien jälkeen ajoimme kotiin, lämmitimme aamusaunan, ryyppäsimme aamukaljat ja menimme saunan jälkeen pariksi tunniksi nukkumaan. Sitten aloin kirjoittaa.

22

Fillari 8h

Northern Trail Runners 1Jyrki Leskelä Satu Leskelä

MAALI

07:21:03

42.0

196