Keskusteluja ei-kenenkään kanssa

 

Päivityksiä blogiin on tullut vähän harvakseltaan, kun näppäimistön naputtelu on enenevässä määrin kulunut tekoälyn kanssa värkätessä. Pääasiassa työni puolesta olen joutunut aiheeseen perehtymään.

Jos olet kiinnostunut vain juoksupäivityksistä niin siirry tekstissä muutama kappale eteenpäin.

--- 

Niin kutsuttu tekoäly ei ole sen kummempaa kuin iso kiinteä numerotaulukko jolle syötetään selväkielinen muokattava tekstitiedosto. Numerotaulukkoa säilytetään yleensä datakeskuksessa ja tekstitiedostoa käyttäjän koneella. Se tekstitiedosto sisältää selvällä englanninkielellä tämänhetkisen muistin, mahdollisesti ohjeet tekoälylle työkalujen käyttöön, sekä yleensä jonkinlaisen komennon (prompt). Käyttäjän koneella on usein myös joko selain-ikkuna jutteluun tai yksinkertainen tietokoneohjelma nimeltään agentti. Näillä keinoin tämä numerotaulukko osaa sitten laatia omatoimisesti tietokonepelin tai markkinointikelmut, treeniohjelman, sujuvasti rullaavan suomalaiskansallisen runon tai vaihtoehtoisesti ratkaista muutaman matemaatikkoja vuosikymmenet vaivanneen arvoituksen. Koukuttavia kissavideoita internetin täyteen ja hienoa digitaidetta katsojien pällisteltäväksi se myös onnistuu tuottamaan.

Helposti unohtuu että tuo numerotaulukko ei ole hammasratasta kummempi. Sen laatima taideteos ei poikkea tyynen joen pinnasta heijastuneesta valoilmiöstä. Se on kauneutta, tai rumuutta, joka on syntynyt ilman luomisen tuskaa. Tekijä: ei-kukaan. Lempinimeltään Claude. Claude taas on peräisin latinalaisesta etunimestä Claudius, "typerä".

Claude "ei-kukaan" ei ole kovin typerä vaikka onkin vain iso muuttumaton numerotaulukko + päivittyvä tekstitiedosto. Töissä se hoitaa suurimman osan minun hommistani kunhan silloin tällöin muistan ohjeistaa työtehtäviä muutamalla sanalla. Joskus harvoin pitää torua virheestä. Kehitys kehittyy.

Ymmärrän huolen siitä että Claude riistäytyy halllinnasta ja aiheuttaa datakeskuksillaan ekokatastrofin tai valmistaa robotteja ryhtyy niiden kautta tekemään asioita jotka eivät ole ihmisväestölle mieluisia. Nämä ovat varteentettavia huolenaiheita. Ei olisi ensimmäinen kerta kun ihminen keksii laiskuuttaan koneita helpottamaan tai sulostuttamaan elämää, minkä seurauksena on teveyshaittoja. Omatoimisen, nokkelan ja ihmistä nopeamman hammasrattaan osalta riski lienee huomattava.

Viisikymmentä vuotta sitten Suomeen rantautui sarjakuvalehti Markos - Robottiajan sankari. Minun oli saatava jokainen irtonumero heti julkaisupäivänä. Sarja sijoittuu vuoteen 4000, jolloin Am Cityssä eletään roboteista riippuvaisina yltäkylläisessä maailmassa. Uhkia on silti monenlaisia: pahoja robotteja, planeetan kokoisia tekoälyjä ja hulluja tiedemiehiä. Sarjan alussa tietoisuuden saavuttanut tekoälyrobotti 1-A kouluttaa orpopoika Markoksesta ihmiskunnan suojelijan, tieteeseen ja teknologiaan perehtyneen teräsnyrkkisen lihaskimpun joka pystyy päänsä sisäisellä mikrosirulla kuuntelemaan robottien viestinvaihtoa.

Tällaisen ennusteen kirjoitin tähän blogiin tasan kymmenen vuotta sitten: "Siitä on jo neljäkymmentä vuotta kun robottiajan sankari Markos ilmestyi mutta jo nyt on lupaavia merkkejä ilmassa. Toistaiseksi tekoälyt ovat vielä kurissa ja herran nuhteessa mutta itsestään ajavia autoja ja yhä vapaammin liikkuvia robotteja on suunnitteilla. Tuskin joudumme odottamaan vuoteen 4000 ennen kun homma lähtee lapasesta. Olen valmistautunut. Paras tapa tuhota ilkeämielinen robotti on katkaista sen kaula päättäväisellä karate-iskulla."

Vapaa-ajan osalta päätin taannoin suhtautua tekoälyyn Sun-Tzun sanoin: "Tunne vihollisesi ja tunne itsesi". En kuitenkaan tykkää maksaa omasta pussistani röyhkeille tekoäly-yhtiöille jotka käyttäisivät sen rahan vain energiaa ja luonnonvaroja tuhlaaviin datakeskuksiin. Rakentelin kierrätys-osista oman pikku datakeskuksen joka tuottaa käynnissäollessaan lämpöä suoraan omakotitalon sisäilmaan. Pari 5-vuotta vanhaa grafiikkakorttia 12-vuotta vanhassa palvelimessa ei maksa maltaita. Ilmaisia kiinalaisia tekoälyjä nimeltään Qwen ja Ornith siellä pyörii jos laitan koneen päälle. Osaavat porukalla tehdä sen mitä Claudekin mutta ilmaiseksi: koodata, tehdä referaatteja, säveltää, lukea, kirjoittaa runoja, piirtää, ja katsella piirustuksia. Eikä tarvi olla nettiyhteyttä, nämähän on koulutettu koko Internetin sisällöllä joten ovat kaikkitietäviä ilman yhteyksiäkin.

Kovin paljon ole näille kiinalaisille vielä tekemistä keksinyt, mutta harrastekoodauksesta ovat saaneet ottaa vastuuta. Kun työkseen tekee tietokoneohjelmia niin ei vapaa-ajalla tahdo enää jaksaa. Siinäpä pikku apureille hommaa. Laitoin tekemään pari vuotta sitten kehittelemästäni suunnistuspelistä 3D-versiota. Hyvinhän tuo edistyy, itse osaavat kirjoittaa pätkän koodia, kokeilla selaimella toimiiko, ottaa kuvakaappauksen pelin etenemisestä ja katsella kuvasta näyttääkö grafiikka siltä mitä oli tarkoittanut. Ei ole tarvinnut maksaa tekoälypohatoille lantin lanttia - varmaan nämä kiinalaiset kaverit osaisivat kaupassakin käydä jos olisi etäohjattava robotti käytössä.

 

Jos joutuu vielä joskus CV:n kirjoitushommiin niin saavat kyllä nämä kaverit hoitaa sen, on meinaan sen verran tylsää hommaa. Samanlainen jantteri sen CV:n kumminkin vastapäässä oikolukee.

--- 

Siinä siis tekosyyt siihen ettei ole blogipäivityksiä tullut. Oikeasti, mitään suuria tapahtumaraporttejakaan ei ole ammennettavaksi. Yksi sellainen isompi etappi on kuitenkin saavutettu: 50 ParkRun osallistumista täyteen. Sain oikein T-paidan sen kunniaksi. Tilasto kertoo että näistä osallistumisista paras aika 21:19, paras sijoitus 1. Tämän vuoden suorituksissa paras aika on 22:09 ja paras sijoitus 2. 

Jotain mainitakseni Zeppelin-maratonin kympille osallistuin myös, aika 47:37. Treenaus on jatkunut monilajisena: kuntosali, juoksu, hiihto, pyöräily.

Seuraava isompi urheilutapahtuma lienee NUTS Köykkyri -vuorijuoksu marraskuun lopussa. Olen osallistunut ensimmäisestä 2013-kisasta lähtien joten minulle on kertynyt kaikkiaan 742 nousua. Tämä on tärkeä muistaa koska selostaja tiedustelee aina meiltä elinkautisilta (Regis ja minä) paukkuuko sataset. Nousu numero 800 saattaisi olla tälle kertaa hyvä tavoite, jonka jälkeen kuohuviinipullon korkki auki ja paljuun.

Sellaista tällä kertaa, palataan laajempien artikkeleiden muodossa sitten kun on jotain kiinnostavampaa tapahtumaa tulossa.

--- 

Mainittakoon vielä että urheilun osalta en ole tekoälystä huolissani. Vaikka robotit hyväksyttäisiinkin jonain päivänä tasa-arvon nimissä ihmisten kisoihin niin yli viisikymppisten sarjassa ne eivät tule pärjäämään minulle koskaan. Viisikymmentä vuotta vanhat ruosteiset robotit ovat ihan paskoja juoksussa saatikka suunnistuksessa; tyhmiä kuin saappat, kaatuilevat ja törmäilevät esteisiin, akku kestää max minuutin.