Oulun seudun parhaat polut

Lähimatkailun suosion kasvu näkyy myös polkujuoksijan arjessa. Lähimaastojen ja paikkakuntien polut käydään läpi tiheämmällä kammalla kuin ennen. Oulun seutu on Suomen polkujuoksukartalla pikemminkin upeiden polkujuoksijoiden takia kuin itse polkujen. Jokainen tietää missä on Ylläksen polut tai jopa Nuuksio. Oulussa vierailevan ulkopaikkakuntalaisen polkujuoksijan vakiokysymys kuuluu: onko täällä missään polkureittejä? Tyypillinen vastaus: eipä oikeastaan.

On täällä.

Ei kuitenkaan joka maantien mutkasta lähde komeaa polkuverkostoa vaan yleensä tarkemmat koordinaatit ovat tarpeen jotta polut löytyvät. Päätinkin tehdä puolivakavissani tällaisen top-10 listan kotiseutuni parhaista polustoista. Puolivakavissani siksi että on vaikea verrata yksittäistä hienoa luontopolkua laajaan monimuotoiseen polkulabyrinttiin. Tämä voisi olla kuitenkin sellainen lista jonka esittelisin paikkakunnalla vierailevalle polkujuoksun harrastajalle.

Kustakin polkukohteesta kerron miten sinne pääsee, kuvailen merkityn ja merkitsemättömän poluston laajuutta, korkeuseroja, erämaisuutta ja muita kauneusarvoja, juoksualustan vaihtelevuutta ja haastavuutta, sekä tarjolla olevien retkeilypalveluiden tasoa.

Lukijan tehtäväksi jäi testata reitistöt ja antaa omat kommenttinsa. Nyt kun kommentteja on tullut niin tässä tulee siis ensin alkuperäinen top-10 korjauksineen ja ekstra-kappaleessa lukijoiden suosikit.

10. Tahkokangas-Iinatti

Tahkokankaan kivikkomäet ovat vähemmän tunnettu lähiökohde josta löytyy hienoja polunpätkiä muutaman kilometrin päässä Oulun keskustasta. Alueeseen tutustumisen voi aloittaa vaikkapa Hiirosen kuntoradan parkkipaikalta, neljä kilkometriä Oulun keskustasta kaakkoon, josta on vielä parin kilometrin matka parhaille polunpätkille.

Merkittyjä reittejä ovat Iinatin lenkki (8 km) ja Hiirosen pururata (3 km). Nämä ovat hyväpohjaisiksi tasoitettuja eli sopivat normaaliin pururatalenkkeilyyn. Samalla muutaman neliökilometrin metsäalueella on onneksi useita kilometrejä hoitamattomia polkuja. Mukaan mahtuu kivikkopolkua, neulaspolkua ja kosteampaa korpisuota. Jotta alueesta saa ilon irti niin suosittelen ottamaan kartan mukaan.

Korkeuseroja löytyy Ellinmaan kohdalta (Iinatin lenkin loppuosasta) jossa noin 15 metrin korkuisilla jyrkkäreunaisilla kumpareilla risteilee kuntopolkuja. Vielä paremmin mäkiharjoitteluun soveltuu Iinatin entisen moottoriurheilukeskuksen maisemoidut jätekukkulat joissa korkeuserot ovat yli 20 metriä. Sinne pääsee kun oikaisee Iinatin lenkin puolivälistä junaradan eteläpuolelle Kiviharjuun ja siitä moottoriratojen takaa metsätietä Iinatin kuntoilualueen parkkipaikalle, jonne pääsee toki myös autolla.


Parkkipaikalta nousee rinteeseen mäkiharjoitteluportaat ja jätemäen laidalla risteilee muutamia muitakin polkuja. Osa poluista on suunniteltu maastopyöräharjoitteluun mikä hieman rajoittaa polkujuoksijan valikoimaa.

Matkailupalveluita alueella ei ole joten alue soveltuu lähinnä polkulenkillä käyntiin, suurimmat elämykset on haettava toisaalta. Luontoarvoista mainittakoon että Tahkokankaan alue on todella lähellä keskustaa oleva yhtenäinen metsäalue sisältäen tyypillistä Oulujoen eteläpuolen sekametsää.


9. Ruskotunturi

Oulun keskustasta kuusi kilometriä koilliseen kohoava Ruskotunturi on puhdasverinen mäkiharjoittelukohde. Suoraan korpisuosta kohoava "tunturinlaki" on korkeudeltaan hieman yli 40 metriä. Auto on hyvä jättää ennen laskettelukeskuksen puomia olevalle pikku parkkipaikalle vaikka puomi olisikin ylhäällä, sillä kesäaikana keskus on auki satunnaisesti esimerkiksi mäkipyöräilytapahtumien aikana. Puomi saattaa mennä kiinni kun tapahtuma päättyy.

Ruskotunturin vierestä kulkee muutama merkitty helppokulkuinen latupohja mutta polkujuoksijan kiinnostus kohdistuu tunturin rinnettä halkoviin merkitsemättömiin reitteihin. Näistä mainittakoon eturinne, takarinne, ja noin 1.2 km pituinen Luuppi.

Polut eivät ole vaikeakulkuisia muuten, mutta Luupille tahtoo tulla kesällä vähän nokkospuskaa. Retkeilypalveluita ovat hiihtokeskuksen palvelut, jotka toki ovat käytössä vain sesonkiaikana. Käytännössä polkujuoksuun soveltuvana aikana palveluita ei ole. Erämaisuutta ja luontoarvoja täytyy tarkastella kahtiajakoisesti. Ruskotunturin vieressä kohoaa Oulun suurin kaatopaikka. Jos idästä tuulee niin Ruskotunturilla haisee helvetin pahalle. Jos taas tuulee lännestä niin ilma on raikasta kuin Lapin tuntureilla. Muutenkin kalju laki kohoaa tasaisesta maastosta melkein kuin oikea tunturi. Eläimistö on seutuun nähden runsasta: kettuja, jäniksiä ja metsäpeuroja majailee runsaslukuisina tunturin taimikoissa.

8. Hailuoto

Hailuoto on Suomen merialueiden kolmanneksi suurin saari, ja erityislaatuisuutensa takia nimetty kulttuuriperintökohteeksi. Matkaa on linnuntietä noin 30 kilometriä mutta teitä ja autolauttaa käyttäen yli 50 kilometriä.

Polkuretkeilyn voi Hailuodossa aloittaa joko ihan keskustan tuntumasta tai vaikkapa Marjaniemen satamasta. Marjaniemessä on parhaat matkailupalvelut esimerkiksi runsas valikoima kahviloita. Matkalla pelipaikoille on syytä vierailla Hailuodon Panimolla hankkimassa vähän parempaa palautusjuomaa.

Merkittyjä retkeilyreittejä on Hailuodossa useita kymmeniä kilometrejä ja sen lisäksi varmaankin yli sata kilometriä merkitsemättömiä polkuja. Retkeilyreitit sijoittuvat saaren länsiosaan, merkitsemättömät kangaspolut sensijaan enimmäkseen pohjoisosaan. Polut ovat suhteellisen helppukulkuisia mutta niitä on riittävästi. Hailuoto sopiikin pitkähkön polkujuoksuretken pitopaikaksi.

Hailuodon korkein kohta on 31 metriä merenpinnasta mutta tyypilliset ylämäet ovat noin 5-10 metrisiä entisiä metsittyneitä hiekkadyynejä.

Hailuoto on kaunista ja karua maankohoamis-saaristoa. Retkeilypalveluista on syytä mainita taukotuvat ja nuotiopaikat jotka sijaitsevat retkeilyreittien varrella. Suosituimpia paikkoja ovat Maasyvänlahden ja Petsamon taukotuvat. Lisäksi yksi tupa on Vaskessa. Tuvissa on kamina, tuvan seinustaa kiertävä penkki, pöytä, nuotiopaikka ulkona, wc ja opastaulu. Kirkkosalmella ja Syökarinlahdella on nuotiopaikka, pöytä, penkit ja opastetaulut. Hannuksenlammen laavulle pääsee kesäisin retkeilyreittiä pitkin Marjaniemestä tai Ranta-Sumpusta. Taukopaikoilla on polttopuita valmiina. Taukopaikkojen lisäksi retkeilyreittien varrelta löytyy muun muassa lintutorneja.


7. Köykkyri ja Mourunkijärvi

Oulusta 12 kilometriä etelään sijaitseva Köykkyri on, paitsi Suomen pienin laskettelukeskus, myös Oulun lähiseudun toiseksi korkein mäki Ruskotunturin jälkeen. Se on Honkasen urheilualueen maamerkki, ja 25 metrin korkeuserolla varustettuna ihan riittävän korkea tehokasta mäkitreeniä varten.

Köykkyrin parasta antia ovat koko rinteen korkuiset kuntoportaat. Köykkyriä voi myös kiertää sesongin ukopuolella laskettelurinnettä pitkin tai takarinteen kautta. Köykkyrin luota lähtee 2 km, 3 km, 5 km ja 8 km kuntoradat jotka kulkevat hyvin loivasti kumpuilevassa kangasmaastossa. Kangasmaastoa jatkuu kaakkoon noin viisi kilometriä Mourunkijärvelle asti ja tällä alueella risteilee kilometritolkulla polkuja myös pururadan ulkopuolella. Kangaskaistaleen pohjoispuolella on useita suoalueita jotka soveltuvat suotreeniin: Haukkasuo, Marjasuo ja Järvisuo.


Köykkyristä Mourunkijärven suuntaan kulkevan polun varrella neljän kilometrin päässä sijaitsee taukotulisteluun sopiva Marjakammi. Köykkyrin ja Mourunkijärven välisellä alueella on kumpuilevaa metsämaastoa, kuivaa kangasta ja suo-osuuksia. Mourunkijärvessä hyvät uimavedet. Muuten luontoarvoltaan kiinnostavinta lienee laajojen avosoiden ja jäkäläkankaiden mutkittelevat "ranta-alueet".

6. Tervareitti Oulujokivarressa

Oulun Sankivaarasta Rokuan Retkeilykeskus Suppaan kulkee seutukunnan ainoa aito vaellusreitti, Tervareitti. Reitin pituus on noin 100 kilometriä, matkalle mahtuu suota, korpimaata, metsäjärviä, joenrantaa ja kumpuilevaa jäkäläkangasta.

Reitin erämaisin alkuosa 33 km Muhoksen Korkalovaaraan sopii jo sellaisenaan lyhyen polkuretken kohteeksi. Ensimmäinen erikoisuus on Sanginjoen ylitys käsin vedettävällä ponttoonilautalla, jonka jälkeen tutustutaan paikalliseen suomaisemaan Pilpasuon seudulla. Polkujuoksijalle tarjoillaan alussa moreenipolkua, kangaspolkua, pitkospuita sekä hienoa juurakkoa ja kivikkoa. Heti alkumatkasta voidaan taukoilla Pilpasuon ja Pilpajärven laavuilla, noin kuudentoista kilometrin kohdalla on upea Kallioselän autiokämppä jossa voi vaikka yöpyä ja saunoa. Muhoksen puolella taukoiluun soveltuvat Tervajärven ja Matkajärven laavut.

Reitin toinen kolmannes Muhokselta Utajärvelle tarjoilee Oulujoen jylhiä rantatörmiä ja loppumatkasta upeaa suomaisemaa. Yksi maininnan arvoinen kohde on Oulujoen pohjoislaidalla kulkeva Lemmenpolku. Oulujoen rannalta hieman etäämpää löytyy myös Halilammen laavu. Tällä osuudella on myös hieman tylsempiä metsäautotiepätkiä jotka voi juosta ripeämmin alta pois.



Utajärveltä Rokualle reitti menee aluksi helppokulkuista kärrypolkua ja loppumatkasta Rokuan jäkäläkankaita. Puolivälin etappina toimii Ahmaksen kylätalo jossa on mahdollisuus käydä ulkohuussissa.

Tervareitti on varsin pitkä kerralla juostavaksi mutta sen voi toki juosta useana pätkänä. Näin pitkällä reitillä kiinnostavia luontokohteita on vain siellä täällä, joten ehtii keskittyä itse polkujuoksuun. Juoksullisesti reitti soveltuu pitkäkestoiseen rauhalliseen polkuvaellukseen. Ensimmäinen kolmannes on paras pätkä sekä taukopaikkojen, erämaaluonnon, että polkujuoksuharjoittelun kannalta. Reitin juoksu kokonaan on silti suositeltava kokemus ultrajuoksun kokeilusta kiinnostuneelle.

5. Isokangas-Kalimeenlampi

Oulusta parikymmentä kilometriä itään sijaitsee Isokankaan luonnonsuojelualue jonka reunamilla toisiinsa yhdistyvät Isokankaan ja Kalimenlammen luontopolut (10 km ja 5 km). Reitille pääsee sekä Ylikiiminki-tien levikkeeltä Kalimenlammen kohdalta tai Sanginjoentieltä haarautuvan Isokankaantien varrelta läheltä Isonkankaanjärveä.
 
Korkeuserot reitillä ovat maltilliset, noin 5-10 metrin luokkaa. Varsinkin Isokankaan polulla on paljon pitkospuita mutta myös kapeahkoa polkua. Isokankaan päässä löytyy jonkin verran myös merkityn reitin ulkopuolisia polkuja. Kalimenlammen polku on hieman vaihtelevampi polkujuoksuun eli suota, juurakkoa ja kivikkoakin löytyy. Kaikenkaikkiaan kyseessä on erämaahenkinen korkeuseroiltaan suhteellisen tasainen selkeästi merkitty reitistö, jossa tekee mukavasti yhden keskipitkän polkulenkin, tai vaikka useammankin kierroksen.
 

Reitistön varrella on laavupaikat sekä Kalimenlammen lähistöllä että Isokankaanjärven rannalla ja Kummunkorven pohjoispuolella. Pitkospuut ovat paikoin lahonneet, joten askelten kanssa pitää olla tarkkana. Reitti on metsäinen, muutamaa avosuoaluetta lukuunottamatta. Reitin luonto on pääasiassa alueelle tyypillistä mänty- ja sekametsää osittain luonnontilassa.

4. Virpiniemi-Isoniemi

Virpiniemen-Isoniemen polkulabyrintti sijaitsee noin kaksikymmentä kilometriä Oulun keskustasta pohjoiseen, Kiiminkijoen eteläpuolisella merenrannalla. Parhaiten seutuun pääsee tutustumaan Virpiniemen Liikuntaopiston parkkipaikalta käsin, mutta myös Seurakunnan Leirikeskuksen pihassa Isoniemessä on iso lähtöpaikaksi kelpaava parkkipaikka.

Virpiniemen-Isoniemen maastossa on pari-kolmekymmentä kilometriä merkittyjä kuntopolkuja ja latupohjia, mutta niiden lisäksi kuivaa hiekkakangasta halkoo todennäköisesti yli sadan kilometrin verran polkuja ja metsäteitä. Näiden takia ilman muuta maastokartta mukaan. Patikointireitiksi on merkitty noin neljän kilometrin edestakainen reitti Virpiniemestä Runtelinharjun upealle laavulle, muita laavuja löytyy Annalankankaalta ja Virpiniemen Liikuntaopistolta.

Runtelinharjulta alueen pohjoisosasta löytyy jopa 30 metrin yhtämittainen luonnollinen ylämäki mutta tyypilliset korkeuserot pyörivät maksimissaan parinkymmenen metrin paikkeilla. Pieniä mäkiä löytyy kuitenkin paljon: Virpiniemessä pienipiirteisiä jyrkkäreunaisia hiekkakangaskumpuja, merenrannassa loiva entinen rantatörmä, Runtelissa hieman jylhempi moreeniharju, Annalankankaalla entisiä ja nykyisiä jyrkkiä soramonttujen reunoja.

Polkujuoksijalle kiinnostavinta on poluston laajuus kompaktilla alueella: raskasta hevosten tallomaa hiekkapolkua, pitkät pätkät upeaa neulaspolkua, lyhyitä jyrkähköjäkin ylämäkiä, muutamia lyhyitä mutta hienoja kivikkopätkiä. Juurakkoa tai suota ei merkittävässä määrin löydy. Tällä alueella on mahdollista juosta koko päivä kastelematta kenkiään. Vaikka alueella on paljon polkuja niin käytännössä pystyy lenkkeilemään useita tunteja näkemättä ketään jos pysyttelee poissa merkityiltä latureiteiltä.

Alueen retkeilypalveluihin kuuluvat edellämainittujen laavujen lisäksi Virpiniemen Liikuntaopiston palvelut kuten kahvio. Jos ei tykkää väenpaljoudesta niin kannattaa suunnata polkunsa Liikuntaopistolta hieman etäämmälle sillä frisbeegolfradan tutntumassa pyörii paljon porukkaa ja saattaa tulla frisbee otsaan jos ei ole tarkkana.


3. Syötteen vaellusreitistö

Syötteen kansallispuisto sijaitsee Iso-Syötteen laskettelukeskuksen tuntumassa noin 140 kilometriä Oulun keskustasta koillseen. Se on tämän luettelon kaukaisin kohde, mutta kuuluu ilman muuta mukaan. Kansallispuistossa ja sen ympäristössä on useita kymmeniä kilometrejä hyvin merkittyjä ja huollettuja retkeilyreittejä, joiden lähtöpaikkana toimii Syötteen luontokeskus, toki reiteille pääsee muutamasta muustakin kohtaa. Luontokeskuksella on sen auki ollessa kattava kahvila, opastus ja ruokailupalvelu.

Rekeilyreiteillä on useita päivätupia ja autiotupia, jopa niin runsaasti että en niitä tässä ryhdy luettelemaan. Lähempänä tunturia reitit ovat helppokulkuisia, mainittakoon Iso-Syötteen ympärikierros 19 km tai Ahmapolku 18 km.  Näillä reiteillä on myös maastopyöräliikennettä enemmän. UKK-reitti onkin hieman haastavampi polku. Vaellusreiteillä tyypillinen korkeusero on loiva vaaranrinne, noin 50 metrin molemmin puolin. Syötteellä pärjää ilmankin karttaa, mutta toki kartan tai karttasovelluksen avulla on mahdollisuus löytää omiakin polkuja merkittyjen reittien ulkopuolelta.


Iso-Syöte soveltuu todella hyvin myös rankempaan mäkitreeniin. Tunturin laki on 200 metriä viereisen suon pintaa korkeammalla. Huipulle pääsee useasta kohtaa polkua pitkin. Myös tietä ja laskettelurinnettä pääsee huipulle. Toinen hyvä mäkitreenipaikka on Syötekeskus (Pikku-Syöte). Retkeilypalveluina molemmissa on laskettelukeskuksen palvelut ja majoituskapasiteettia löytyy jos haluaa jäädä pidemmäksi aikaa (Oulusta kestää yli puolitoista tuntia ajaa perille). Polkujuoksukausi on pääosin laskettelusesongin ulkopuolella joten kaikki palvelut eivät tällöin välttämättä ole avoinna.

Luontoarvoiltaan Syötteen kansallispuisto on karua ja kaunista, hieman koillismaalaisen oloista korpimaata: loivia vaaroja ja rinnesoita. Alueelta löytyy runsain mitoin helppokulkuista rollaattoribaanaa ja toisaalta kapeita juurakkoisia sammalpolkuja. Iso-Syötteen ja Pikku-Syötteen rinteet ovatkin sitten oma lukunsa: pitkiä nousuja ja jopa kivikkoa. Syötteen eläimistö on runsas. Autoilijan saaliseläimenä mainittakoon poro, kantamuodoltaan tunturipeura (tarandus tarandus).

2. Rokua

Oulusta 80 kilometriä kaakossa suon pinnasta kohoava Rokuan retkelyalue kuuluu maailmanlaajuiseen Geopark-verkostoon harvinaisten maanmuodostumiensa takia. Kangasalue on varsinkin eteläosastaan jylhästi kumpuilevaa syvien suppien ja lampien täplittämää kuvankaunista ja helppokulkuista jäkäläkangasta.

Parhaiten alueeseen pääsee tutustumaan joko Rokua Health & Spa pihasta tai Opastuskeskus Supasta. Rokuankankaan polkuverkosto sisältää kymmeniä kilometrejä opastettuja reittejä (tunnetuin niistä on 19 kilometrin pituinen keisarinkierros) sekä arviolta yli sadan kilometrin verran opastamattomia polkuja.

Rokuan alueella pärjää ilman karttaa mutta kartan avulla maastosta saa vielä enemmän irti. Kansallispuiston alueella suositellaan pysyttelemään merkityillä reiteillä maaston kulumisen välttämiseksi. Taukopaikkoja nuotioineen ja laavuineen löytyy, niistä mainittakoon Pitkäjärvi, Jaakonjärvi, Saarijärvi, Kirvesjärvi ja Saarinen. Myös mökkimajoitusta ja hotellimajoitusta on saatavissa, Rokua Health & Spa:ssa myös upea kylpylä. Reittejä kiertää helposti viikonlopun ajan joten alueelle kannattaa toki majoittua.



Polkujuoksijan näkökulmasta Rokuan parasta antia ovat korkeuserot: mäkiä löytyy yksi toisensa jälkeen. Pookivaaran ylämäki on korkeuseroltaan 60 metriä, hieman matalampia muutamien kymmenien metrien korkuisia mäkiä tulee vastaan yhtenöön. Pääosin polkujen kulkukelposuus on helpohko, joten täällä ei pysty harjoittelemaan askellusta vaativalla alustalla mutta kivat maisemat ja mukavat mäet korvaavat sen puutteen. Luonto on omaleimainen mutta täydellistä erämaisuutta ei täällä saavuta vaikka ollaankin paikoin kansallispuistossa. Polkuja nimittäin risteilee paljon ja mökkikyliä on siellä täällä.


1. Pilpasuo

Nonniin. Listan ykkösenä Pilpasuo. Mutta miksi?

Pilpasuo on laaja luonnontilainen suoalue Oulusta 10 kilometriä itään. Sanginjoen itäpuolelta pääsee muhkuraista metsätietä pitkin parkkipaikalle jossa opastustaulu sijaitsee. Pilpasuon luontopolku on noin 7 kilometrin pituinen osittain pitkostettu polku jonka varrella on kaksi tulistelulaavua taukopaikkoina.

Suurin osa Pilpasuosta on kehittynyt muinaiselle noin 3000 vuotta vanhalle merenrantaniitylle. Itse suoallas on vanhassa Oulujoen uomassa. Alueella reheviä kuusikoita, kuivia kankaita, oululaisittain harvinaista tervalepikköä – jopa hiekkadyynejä. Erilaisia suotyyppejä löytyy 23. Näitä ovat mm isovarpuräme, tupasvillaräme, ruohokorpi, nevakorpi, keskiravinteinen saraneva, lyhytkorsineva ja luhtaneva. Lähdepaikoista voi löytää hyvin pieniä lettoalueita. Pilpasuolla on paljon lähteitä, sillä suoaltaaseen purkautuu runsaasti pohjavesiä ympäröiviltä moreenikumpareilta ja Pilpakankaalta.

Yksi Pilpasuon nähtävyyksistä on Ala-Korkiakankaan muinaisranta. Ala-Korkiakankaan lakea peittää louhikko, joka oli 6500 vuotta sitten pieni saari merellä. Nykyisin louhikko kohoaa 55 m merenpinnan yläpuolella, mutta polkujuoksijaa kiinnostanee että korkeus läheisen suon pinnasta on noin 20 metriä. Louhikossa on myös ihmisen latomia kiviröykkiöitä. On yhä arvoitus, kuka ne teki, milloin ja miksi. Polkujuoksija pysähtyy ja ottaa valokuvan, kuin myös kustakin havaitsemastaan suotyypistä. Juoksemisesta ei ensimmäisellä kierroksella tule oikein mitään.


Pilpasuon reitillä on kosteikkojen yli tehty pitkospuut mikä ehkä vähän turhaan helpottaa polkujuoksijan taivalta. Reitillä on onneksi useissa kohdin juurakkoa ja kivikkoa. Paikoin voisi sanoa että jopa teknistäkin alustaa löytyy.

Miten voi tällainen yksittäinen 7 km luontopolku päästä ykkössijalle?

Selitys on yksinkertainen. Jos ulkopaikkakuntalainen polkujuoksija kysyy vinkkiä lenkkipolusta Oulun lähistöllä niin vastaus tulee kuin kaupan hyllyltä. Pilpasuo. Siinä on tiivistettynä Oulun seudun kiinnostavimmat maastotyypit riittävän erämaisessa paketissa mutta kuitenkin lähellä ja pärjää ilman karttaa. Sinnepä siis.

Lukijoiden Ekstrat

Juttu poiki paljon lisäkommentteja. Listalta puuttui lukuisia suosikkimaastoja ja muita paikkakunnan helmiä. En ryhdy niistä kiistelemään vaan lisäilen nöyrästi tähän artikkelin alkuun ennen varsinaista Top-10 listaa. Kerron kustakin sen verran kuin osaan.

a) Jättiläisenmaa, Kivesvaara. Noin 150 kilometriä Oulusta kaakkoon. Vaaran huipulle menee soratie, opasteen luota lähtee noin 15 kilometrin verran merkittyjä reittejä joiden varrella penkein varustettuja taukopaikkoja, hyvät viitoitukset. Reitit pääosin sorateitä pitkin, pari kilometriä varsinaista polkua. Pahalouhoksen kohdalla pätkä mukavan teknistä mäkipolkua, samoin kuin entisen laskettelurinteen kohdalla. Korkeusero jopa 130 metriä. Rauhallista tiheää korpimetsää, eläimistö runsas.

b) Rantakylä, Liminka. Tyypillinen lähtöpaikka Rantakylän virkistysalueen parkkipaikka. Valaistuja kuntoratoja 8 kilometriä, merkityt metsälenkit 5 ja 8 kilometriä. Lisäksi kangasalueella runsaasti polkuja, pääosin varsin helppokulkuisia. Erittäin loivasti kumpuilevaa kangasmetsää ja suota, korkeuserot noin 5-10 metriä

c) Pateniemi ja Letonniemi. Pohjanlahden rantamilla kulkee mukavasti polkuja, eritoten Letonniemessä, jossa myös nuotiopaikka. Alueen tavoittaa esimerkiksi Rajahaudan venesataman luota. Mukava pikku polusto noin viisi kilometriä keskustasta pohjoiseen, korkeusero noin 50 cm merenpinnasta.

d) Kalimeenojan reitit. Kalimeenojan suur-alueella Heikinharjusta Herukkaan löytyy varsin monenlaista luonnonpolkua, korkeuserot maltilliset noin 5-10 metriä. Aluetta halkoo yksi kuntorata sekä Auran Majan latupohjat 1, 2, 3, 5 ja 10 km. Luontopolkua ja laavua yms. Liikkeelle voi lähteä vaikkapa Auran Majan parkkipaikalta.

e) Hietasaari ja Oulujoen suistoalue. Lähtöpaikka esimerkiksi Nallikarin uimarannan parkkipaikka. Hietasaaressa risteilee useita kilometrejä merkittyjä kävelyreittejä, parin kilometrin pururata, sekä niiden ulkopuolella muutamia polkujakin. Hyvät kävelytieyhteydet Oulujoen suistoalueelle Pikisaareen, Raattin, Ainolanpuiston, Merijalinranntaan ja Meri-Toppilaan, joissa pääasiassa polkupyörä- ja kävelyteitä. Miellyttävä rannikkoalue on ainakin Tervamaratonin osallistujille osittain tuttua. Asutuksen muokkaamaa kaupunkialueen lähiluontoa ja puistikkoa, Hietasaaressa hieman vähemmän asuttua.

f) Pikku-Rokua ja Rokua-Vaala -retkipolku. Rokuan alueesta itään, vähemmän tunnettu dyyneilevä jäkäläkangasalue Rokuan ja Vaalan välissä. Laajahko merkitsemätön polusto. Jostain sieltä kulkee Rokua-Vaala retkipolku, tietoa reitistä ei kovin hyvin netistä löydt. Kartan avulla alueelle löytää silti hyvin seikkailemaan. Mahdollisia lähtöpaikkoja on useita, kartta tarpeellinen. 

g) Kiekonmaja-Sankivaara. Kiekonmajan parkkipaikalta ja Sankivaaran golfkentän parkkipaikalta pääsee kiinni tähän polustoon. Latupohjia on noin kymmenen kilometriä. Sankivaara soveltuu mäkiharjoitteluun noin 20 metrin korkeuserolla. Muutoin korkeuserot 10 metrin paikkeilla, suota ja kangasta. Varsinkin kiekonmajan suunnalla on myös merkitsemätöntä metsäpolkua. Alueelta pääsee yhdyspolkuja viereiselle Hiukkavaaran polkualueelle, kartta suositeltava.

h) Hiukkavaaran polut. Hiukkavaaran, Talvikankaan ja Kalimenvaaran välisellä metsäalueella risteilee toistakymmentä kilometriä latupohjaa sekä pitkiä polkupätkiä. Tasaista soistuvaa "lähierämaata", Vaskikankaalla ja Kalimevaarassa noin 15 metrin korkeuserot. Useita mahdollisia lähtöpaikkoja, kartta suositeltava.

i) Korppipolku. Tiedustelut: Tommi Kaukola.

Kommentit

  1. Limingan Rantakylän reitit soveltuvat hyvin sekä juoksuun että maastopöyräilyyn. Nykyään aika paljon käyn Köykkyrin ohella tuolla lenkkeilemässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huomio, olen itsekin käynyt siellä sekä suunnistamassa että juoksemassa!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit