Tampereen hempukan muistopäivä

Täksi illaksi on luvassa työpaikan hulvattomat ja musiikintäyteiset pikkujoulut mutta mieleni on silti hieman haikea. Huomenaamulla tulee nimittäin täyteen yksitoista vuotta siitä kun eräs kovasti arvostamani musiikin tulkitsija siirtyi ajasta iäisyyteen aivan liian nuorena.

Poikasena kuuntelin juoksulenkillä korvalappustereoista mieluusti punk- ja heavymusiikkia. Toki valtavirran popmusiikkikin oli tuttua mutta fanikulttuuri ja siihen liittyvät ilmiöt tuntuivat etäisiltä. Tilanne muuttui kun tulin täysi-ikäiseksi, sillä samaisena herran vuonna 1989 löysin myös iskelmämusiikin. Siihen oli luonnollinen selitys: se oli vuosi jolloin Kirsi Hannelesta tuli kaikkien tuntema Kikka.

"Mä haluun kiihdyttää, sua viihdyttää
tehdä sitä milloin vaan
Kun sinuun painaudun tunnen sykkees sun
sylissäsi kaiken saan"

Tottelihan hän toki nimeä Kikka jo aiemminkin vaikka hänet tunsivatkin lähinnä Tampereen yökerhojen kävijät, sellaisten paikkojen kuin Maxim ja Manhattan joiden maine kiiri opiskelijoiden keskuudessa tänne Ouluunkin asti. Sähäkkä meikkikonsulentti heitti ajoittain keikkaa laulavana DJ:nä oman työnsä ohessa. Tyyli oli jo tuolloin sekoitus rohkeita asuja, näkyvää ehostusta ja vaaleaa kiharaa hiuspehkoa.

Varhainen Kikka ja taustanauhat

Tampere on kiva paikka. Kävin siellä pikkupoikana äitini kanssa junalla ja sittemmin olen vieraillut kaupungissa kymmeniä kertoja, hupireissujen lisäksi myös urheilun merkeissä ja työasioissa. Tampereen parasta antia ovat ihmiset. Tampereen hersyvä murre, rouheat taksikuskit, tyylikkäät daamit. Tampereella on tilastojen mukaan ollut aina enemmän naisia kuin miehiä. Sellaisesta kaupungista sopikin ilmaantua tällainen harvinaislaatuinen iskelmätähti joka uskalsi revitellä rohkeilla sanoituksilla niin luontevasti että lauloi itsensä kansan sydämiin.

"Olen vaan oma itteni."

Tampereella käydessäni pyrin mikäli mahdollista yöpymään Hotelli Rosendahlissa. Sen lisäksi että aamiaiselta löytyy aina mustaa makkaraa, paikka on perinteinen monessakin mielessä. Minua miellyttää tieto että vuonna 1987 Pia Temisevä esitteli Kirsin tässä samaisessa hotellissa turkulaisen laulajaduon Matin ja Tepon managerille. Siitä tapaamisesta iskelmäura lähti toden teolla liikkeelle.

Kirsi Hannele uransa huipulla

Kikka ei ollut ninkään laskelmoitu tuote vaan laulut rakennettiin hänen räiskyvän ja sydämellisen persoonansa mukaiseksi. Rempseitä sanoituksia laativat Junnu ja Ilkka Vainio sekä monet muutkin huippusanoittajat, usein salanimellä. Joskus sanoitukset menivät artistin itsensäkin mielestä liian hurjiksi, vai mitä tuumaatte tästä: "Rakkauden alle me laitamme ryijyn". Pääosin mentiin kuitenkin rimaa hipoen hyvän maun puolella, eikä sovi unohtaa rauhallisempia balladeja jotka ovat jääneet elämään ikivihreinä tulkintoina.

"Niin alkoi tosi ystävyys
se kolhut kaikki kestää
kun tulla saan sun syleilyys
tunnen kuinka läheisyys lämmittää"

Kuinka ollakaan Kikka oli suomalaisten mieskuuntelijoiden suosikki, mutta paljon oli myös naisfaneja, varsinkin rohkeiden itsenäisten naisten joukossa. Moni tyttö olisi halunnut olla kuin Kikka. Jos nyt yhden nostaisin esille niin vaimoni - entinen kuorolaulun harrastaja - tykkäsi myös Kikan tulkinnoista, ja tykkää vieläkin. Mikäs siinä, hyvähän se vaan on jos pariskunnalla löytyy samaa musiikkimakua.

"Ja minähän en sitten laula..."

Minua Kikassa viehätti eniten se naisellinen aitous mikä hänestä välittyi. Vielä 90-luvun vaihteessakin suomalaisilla naisartisteilla oli vaikeuksia irroitella luontevasti ja sievistelemättä. Vuosi pari myöhemmin suuren talouslaman aikaan Kikka olikin tärkeässä roolissa kun hänen esityksensä hehkuivat optimistista rakkauden sanomaa tässä melankolisten laulujen maassa. Kikka ja Frank Pappa Show, siinäpä suuret suomalaiset lamantappajat.

C-kasettien aatelia

Kikka oli viimeinen suureen menestykseen yltänyt C-kasettityttö. Hänen musiikkiaan ei ostettu levyliikkeistä vaan huoltoasemilta ja marketeista. Julkista tunnustusta Kirsi Hannele ei juurikaan saanut. Hänelle ei myönnetty yhtään palkintoa tai kunniamainintaa kriitikkojen taholta. Sensijaan uskollisia faneja hänellä on vieläkin, jokin hänessä teki kaikenikäisiin suomalaisiin vaikutuksen. Eipä ihme, monet vanhatkin kappaleet tuntuivat hänen lämmittäminään usein raikkaammilta kuin ne alkuperäiset versiot.

"Satu kaunis rakkauden,
kesäilta viimeinen,
enkö nähdä uudestaan sua saa?

Satu kaunis rakkauden,
laulu kaukaa hiljainen,
vain meistä aina muistuttaa."

Kiihkeä elämänrytmi ja esiintyvälle artistille tyypilliset suoritus- ja ulkonäköpaineet rasittivat herkän ihmisen terveyttä. Kirsi Hannele menehtyi yksitoista vuotta sitten kolmas päivä joulukuuta vain 41-vuotiaana juuri kun oli löytämässä uusia tuulia elämäänsä.

Tesoman tyttö lepää nyt Kalevankankaan hautausmaalla. Kun kävimme viime kesänä paikan päällä olimme jo myöhässä kymmenvuotismuistopäivästä. Kirsi Hannelen hauta oli rauhallinen. Yksinkertaisen hautakiven edustalla oli pieni posliininen enkeli ja yksinkertainen kukka-asetelma.

Hautakivi kalevankankaalla

Kun kyseessä on suosittu iskelmälaulaja niin hyvä tapa hiljentyä on kuunnella sikermä parhaita kappaleita. Tässä muutamia siihen soveltuvia Youtube-linkkejä viisukuppilan Kikka-rankingin mukaisessa järjestyksessä (nämä ovat kaikki sellaisia kappaleita joista artisti itsekin piti):

1. ONNEN NAINENKIN SILLOIN VASTA SAA
2. GEISHA MÄ OLEN SUN
3. JOKA SOLULLANI HUUDAN
4. SUKKULA VENUKSEEN
5. TULE PIAN KULTA
6. EI KAUNIIMPAA VOI TODELLA TIETÄÄ
7. TEE-SE-ITSE-MIES
8. MÄ HALUUN VIIHDYTTÄÄ
9. KIERRÄTÄ PYÖRITÄ MUA
10. SE SATTUU

Ja lisätään tänne vielä se omakin suosikki  ON NUORI ILTA TÄÄ 

Kommentit

Suositut tekstit