Työmatkaliikuntaa
Viime vuosikymmen oli minulle työmatkailun ja niin muodoin työmatkaliikunnan vuosikymmen. Erityisen tiheästi vierailin Tampereella ja Helsingissä vuosituhannen vaihteen jälkeisinä vuosina. Lenkkeilyn sovittaminen arkielämään on taito sinänsä ja työmatkalenkkeily vielä kaksin verroin enemmän.
Hotelli oli usein sopivan kävelymatkan päässä kokouspaikalta. Hyvällä ilmalla oli mukava kävellä sensijaan että odottaisi muuta kulkuneuvoa. Kävely onkin mitä vaivattominta työmatkaliikuntaa. Pidemmille työmatkoille otin tavaksi ottaa lenkkikengät mukaan - toisinaan ehdin lenkille ja toisinaan en.
Varsinainen innostus alkoi kun Finnair lopetti rahtimaksun veloittamisen henkilökohtaisista liikuntavälineistä. Aloin kuljettaa vuoroin polkupyörää vuoroin rullaluistimia mukana ja otin tarpeen mukaan varhaisemman lennon joka yleensä oli edullisempi. Aamukoneelta ehtii polkupyörällä yhdeksään mennessä Pitäjänmäelle, kun taas ajoissa päättyvästä kokouksesta ehtii seitsemän koneeseen vaikka Ruoholahdesta juosten. Keilalahti, Karaportti, tunti lisää niin ehtii niistäkin. Tuolloin lentoliput olivat vielä joustavia joten palvelunumeroon ilmoittamalla paluumatkaa pystyi viivästämään seuraavaan koneeseen.
Joitain hankaluuksia tällaiseen työmatkalenkkeilyyn liittyy. Pääkaupungin pyörätiet ovat melkoinen sokkelo eikä aikaa ole yleensä kovin paljon ylimääräistä. Ajantasainen kartta on tarpeen ja välimatkan arvioinnissa pitää olla tarkkana. Lennolta myöhästymistä lenkkeilyn takia on ikävä selitellä.
Ei myöskään ole itsestään selvää miten parin tunnin juoksemisen jälkeen voi astua raikkaana koneeseen. Se on taitolaji. Mukana pitää olla vaihtovaatteita ja hygieniavälineitä. Tietokonelaukun on siis syytä olla mallia reppu. Tietokoneen valinnallakin on väliä: kevyt ja tärinää kestävä malli on tässä tapauksessa paras. Lentokentän WC:ssä voi puhdistautua jos nyt ei täydellisesti niin ainakin välttävästi. Jos taas liikkuu rauhallisesti kävellen niin saattaa riittää että vaihtaa vain sukat ja paidan perille päästyään.
Onko tuollaisessa mitään järkeä? Väittäisin että on. Kivempaa ajankulua se on kuin autossa istuminen. Työnantajaltakin säästyy hiukan rahaa. Tulee käytyä paikoissa joissa ei muutoin ehkä tulisi käytyä: Keskuspuisto, Paloheinä, Haltiala, Malminkartano, Vantaanlaakso. Saattaapa saada hupia siitäkin että saa tehtyä asioita toisin.
Eräänä kohokohtana tulee mieleen käveleminen Lontoon Heathrown lentokentän viereiseltä Holiday Inn -hotellilta Windsorin linnan luo standardointikomitean tapaamisiin. Sillä kertaa valmistauduin oikein hyvin tutkimalla Google Maps -katunäkymän avulla koko reitin etukäteen. Välimatka oli yli kymmenen kilometriä mutta kävelin sen sinnikkäästi aamuin illoin. Lontoon länsipuolinen Englanti on miellyttävää lähiömaisemaa ja sää oli suosiollinen joten kävely piristi oikein kivasti muuten hieman puuduttavaa kokousputkea.
Finnairin alennus urheiluvälineiden rahtaamisesta lienee jo päättynyt mutta se ei työmatkaliikuntaa estä. Viime viikolla sain herätteen harmillisen pitkästä odotusajasta lähijunaan. Päätin kävellä Jorvaksen asemalta Kirkkonummelta niin monta asemanväliä kohti Helsinkiä kuin ehtisin ja hypätä lähijunaan vasta viime tingassa lennolle ehtimiseksi. Jälleen tuli uusi reitti tutuksi. Tässä pari kuvaa reitin varrelta:
Lopulta pääsin noin kahdessa tunnissa 13,6 kilometriä Jorvaksesta Espoon keskukseen josta oli jo pakko hypätä junaan. Muutama juoksuaskelkin piti ottaa, mutta ehdin kivasti paluulennolle.
Hotelli oli usein sopivan kävelymatkan päässä kokouspaikalta. Hyvällä ilmalla oli mukava kävellä sensijaan että odottaisi muuta kulkuneuvoa. Kävely onkin mitä vaivattominta työmatkaliikuntaa. Pidemmille työmatkoille otin tavaksi ottaa lenkkikengät mukaan - toisinaan ehdin lenkille ja toisinaan en.
Orjavuoron tunnelmaa
Varsinainen innostus alkoi kun Finnair lopetti rahtimaksun veloittamisen henkilökohtaisista liikuntavälineistä. Aloin kuljettaa vuoroin polkupyörää vuoroin rullaluistimia mukana ja otin tarpeen mukaan varhaisemman lennon joka yleensä oli edullisempi. Aamukoneelta ehtii polkupyörällä yhdeksään mennessä Pitäjänmäelle, kun taas ajoissa päättyvästä kokouksesta ehtii seitsemän koneeseen vaikka Ruoholahdesta juosten. Keilalahti, Karaportti, tunti lisää niin ehtii niistäkin. Tuolloin lentoliput olivat vielä joustavia joten palvelunumeroon ilmoittamalla paluumatkaa pystyi viivästämään seuraavaan koneeseen.
Joitain hankaluuksia tällaiseen työmatkalenkkeilyyn liittyy. Pääkaupungin pyörätiet ovat melkoinen sokkelo eikä aikaa ole yleensä kovin paljon ylimääräistä. Ajantasainen kartta on tarpeen ja välimatkan arvioinnissa pitää olla tarkkana. Lennolta myöhästymistä lenkkeilyn takia on ikävä selitellä.
Ei myöskään ole itsestään selvää miten parin tunnin juoksemisen jälkeen voi astua raikkaana koneeseen. Se on taitolaji. Mukana pitää olla vaihtovaatteita ja hygieniavälineitä. Tietokonelaukun on siis syytä olla mallia reppu. Tietokoneen valinnallakin on väliä: kevyt ja tärinää kestävä malli on tässä tapauksessa paras. Lentokentän WC:ssä voi puhdistautua jos nyt ei täydellisesti niin ainakin välttävästi. Jos taas liikkuu rauhallisesti kävellen niin saattaa riittää että vaihtaa vain sukat ja paidan perille päästyään.
Onko tuollaisessa mitään järkeä? Väittäisin että on. Kivempaa ajankulua se on kuin autossa istuminen. Työnantajaltakin säästyy hiukan rahaa. Tulee käytyä paikoissa joissa ei muutoin ehkä tulisi käytyä: Keskuspuisto, Paloheinä, Haltiala, Malminkartano, Vantaanlaakso. Saattaapa saada hupia siitäkin että saa tehtyä asioita toisin.
Eräänä kohokohtana tulee mieleen käveleminen Lontoon Heathrown lentokentän viereiseltä Holiday Inn -hotellilta Windsorin linnan luo standardointikomitean tapaamisiin. Sillä kertaa valmistauduin oikein hyvin tutkimalla Google Maps -katunäkymän avulla koko reitin etukäteen. Välimatka oli yli kymmenen kilometriä mutta kävelin sen sinnikkäästi aamuin illoin. Lontoon länsipuolinen Englanti on miellyttävää lähiömaisemaa ja sää oli suosiollinen joten kävely piristi oikein kivasti muuten hieman puuduttavaa kokousputkea.
Windsorin Linna
Finnairin alennus urheiluvälineiden rahtaamisesta lienee jo päättynyt mutta se ei työmatkaliikuntaa estä. Viime viikolla sain herätteen harmillisen pitkästä odotusajasta lähijunaan. Päätin kävellä Jorvaksen asemalta Kirkkonummelta niin monta asemanväliä kohti Helsinkiä kuin ehtisin ja hypätä lähijunaan vasta viime tingassa lennolle ehtimiseksi. Jälleen tuli uusi reitti tutuksi. Tässä pari kuvaa reitin varrelta:
Paikallista asutusta, Masala
Vanha paloasema, Luoma
Juna-asema, Espoon keskus
Lopulta pääsin noin kahdessa tunnissa 13,6 kilometriä Jorvaksesta Espoon keskukseen josta oli jo pakko hypätä junaan. Muutama juoksuaskelkin piti ottaa, mutta ehdin kivasti paluulennolle.
Kommentit
Lähetä kommentti