Vihataanko vaiko ei ?



On niin kovin helppoa vihata sitä mitä ei tunne. Yksi vihaa naapureitaan, toinen puolisonsa sukulaisia, joku ulkomaalaisia, joku homoseksuaaleja. Hyvin yleistä on että vihataan ilman sen kummempaa syytä vaikkapa niitä joilla on tyylikkäämmät hiukset tai isompi auto kuin itsellä. Sitten ollaan lääpyn lääpyn kun yksi tällainen tuntematon osoittautuukin kivaksi tyypiksi. Ne loput ovat siitä huolimatta kusipäitä. Vihollisia pitää olla jotta elämä on mallillaan.

Olen kuullut sanottavan että viha voi olla hyväksikin. Että vihasta saa energiaa. Minä olen tätä kyseistä energiaa elämäni aikana silloin tällöin nähnyt enkä ole asiasta samaa mieltä. Melko huonoa laiskojen ihmisten ihmisen energiaa josta suurin osa kuluu sen saman vihan pönkittämiseen minkään hyödyllisen sijasta.

Sellainenkin käsitys on ollut hyvin yleinen että viha pitäisi purkaa johonkin, vaikkapa raivoamalla. Tiede kertoo että totuus on toinen. Vihainen käyttäytyminen vain lisää vihaisuutta. Vihan takana on jokin tärkeämpi tunne jonka pelkuri peittää vihalla. Ja jatkaa, ja jatkaa, kun ei muuta osaa. Lisäksi aggressiosta saa mukavat kiksit, vähän niinkuin huumeista. On sitten vielä helpompi vihata lisää.

Vihastuminen itsessään on toki aivan luonnollinen tunne mutta sen saa purettua paljon paremmin keskittymällä johonkin muuhun, vaikkapa hyvien asioiden ajatteluun tai tekemiseen ja kanssakäymiseen hyväluontoisten ihmisten kanssa. Kaikki eivät tätä ole välttämättä hoksanneetkaan.

Olen itse tullut ajan mittaan allergiseksi vihan täyttämiä ihmisiä kohtaan. Silloin tällöin joku lähelle päässyt vihassaan rypevä koettaa houkutella minuakin toveriksi jotain vihollistansa vastaan tai ainakin kuvittelee minun hyväksyvän vihan täyteisiä mielipiteitään. Tällaiseen en voi muuta kuin pyytää pysymään minusta kaukana. Olen allerginen.

Vihaamista en voi keneltäkään estää, mutta jotain voin kuitenkin tehdä. On olemassa yksi paikka jossa määrään vain minä yksin. Sinne, sydämeeni, ei kukaan vihaa täynnä oleva ihminen ole tervetullut. Eipä siellä tosin mitään nähtävää olisikaan, rauhallinen ja epäkiinnostava paikka on se. Enemmän meininkiä on vaikkapa Internetin keskustelupalstoilla.

Viha on aina oma valinta. Lopettaminen ilmaista.

Kommentit

  1. Oikein oiva kirjoitus. kiitoksia. Olen käynyt itse läpi vakavan viha ja kauna vaiheen elämässäni. Siitä eroon pääsy oli kova homma. Olen hyvin kiitollinen että sitä ei ole enää elämässäni.

    Tiedätkös mikä on Kreikkalainen dementia? Unohtaa kaiken muun paitsi vihat ja kaunat.

    Kiitoksia hyvästä blogista ja hyvää kesää

    Risto

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tuskinpa minultakaan olisi näin kärkevää tekstiä irronnut jos en olisi aikanaan joutunut omien ikävien tunteiden kanssa taiteilemaan.

      Blogissa on onneksi niin sivistynyt lukijakunta että ensimmäistäkään vihapostia en ole tekstin jälkeen saanut. En, vaikka koetin ensimmäiseen kappaleeseen listata vähän jokaiselle jotakin.

      Hyvää kesää, Risto.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit