Arkipäivän iloja

Kävipä niin että heräsin tänä aamuna jo viideltä ja sain päähäni kirjoittaa blogiin yhden tavallisen arkipäivän kuulumisista.

Yleensä herään vasta hieman ennen herätyskelloa (6:30) mutta eilinen venyi töissä iltaseitsemään joten työasiat jäivät hiukan pyörimään mieleen ja nukuin huonommin, heräsinkin pari kertaa. Toisaalta oli kiva saada hetkinen omaa aamuaikaa. Olen nykyään melkomoinen aamuihminen.
 

Oma tietokone Ubuntu käyttiksellä

Kuudelta alkoi talosta kuulua muitakin ääniä, meitähän asuu täällä kolme: 10v tytär, 29v vaimo ja minä. Sekä tietysti kissa.

Aamupala on minulla vakiintunut isoon tuoppiin kahvia ja kahteen paahtoleipään juustosiivuineen. Kyytipoikana menee yksi verenpainetabletti. Olin niin etuajassa että ehdin keittää vaimollekin aamupuuron mutta sitten lähti lenkkeilykassi kainaloon ja auto käyntiin seitsemän aikaan.

Peltolan kampuksen kellarissa minulla on pukuhuoneessa kokonainen lukittu kaappi, joten teen useinmiten aamulenkin sieltä käsin. Tänään kiersin juosten Ainolan puiston ja Oulun keskusta-alueet klo 7:40 - 8:30 välisenä aikana.

Syysaamun tunnelmaa Oulun torilla

Juoksuharjoittelussa on menossa ylläpitovaihe eli mitään kovin isoja tavoitteita ei ole lähellä. Viimeisin kisa oli perjantaiyönä pidetty Pimiärogaining jossa kiersimme rasteja jalan vaimoni kanssa yhdessä aamukuuteen asti eli kahdeksan tuntia. Vastapainoksi kävimme ystäväpariskunnan kanssa katsomassa seuraavana iltana Klamydian upean keikan Hevimesta-ravintolassa ja pääsin itsekin lauteille karaoken muodossa. Vedin "St Pauli ja Reeperbahn". Lauantaiyön yövyimme hotellissa kotikaupunkimme keskustassa.

Seuraava juoksutavoitekin on hieman samanhenkinen: luvassa on urheilua,  musiikkia ja paljuilua NUTS Köykkyri vuorijuoksutapahtumassa 17.11. Lisäksi samana iltana on (toivottavasti tänäkin vuonna) polkujuoksijoiden pikkujoulutapahtuma joka jatkuu myöhään yöhön.

Toimistolle onnistuin raahautumaan 8:30. Olen työskennellyt tässä Haltian-nimisessä laitesuunnittelutoimistossa jo neljä vuotta aiemman Nokia-urani jälkeen.  Lounaan kävin syömässä yhdentosta maissa.

Salaattilounas

Työni on istumatyötä tietokoneen äärellä. Hyvänä puolena on se että kovin usein saa tehdä ja oppia jotain uutta, huonona puolena ehkä se että kovin helppoja hommia ei ole, eli kovin usein pitää tehdä ja oppia jotain uutta.

Tänään pääsin irtaantumaan töistä jo viideltä ja lähdin hakemaan isäni luota suurempaa peräkärryä lainaan. Hain samalla reissulla vielä pari sidontaremmiä Puuilosta ja iltapalatarpeet ruokakaupasta. Peräkärryä tarvitsemme huomenna kun vaimoni on päättänyt ostaa uuden sängyn jota lähdemme yksissä tuumin oikein ulkomailta noutamaan. Kotiin ehdin töistä mukavasti ennen puoli seitsemää.

Lainakärry

Kotona minua odotti lohikeitto ja vähäisiä kotitöitä kuten roskien vienti, kissan vadin puhdistus, ja pyykin laitto kuivumaan. Aikaa jäi kuntoiluun, mutta olin vähän laiska ja hölkkäilin & voimistelin vain sisällä vajaan tunnin kello kahdeksaan asti. Sitten valmistelin iltapalat koko perheelle ja aloin kirjoittamaan tätä blogitekstiä. Olen nyt kirjoittanut tunnin ajan, kello on 21:50, ja tarkoitus olisi painaa julkaisunappia 22:00

Ultrajuoksija reuhtoo sisällä

 Jos vaimo ei ole vielä nukahtanut niin ehdin varmaan hieroa häneltä selän. Hänellä kun on fyysisempi työ jossa selän pitää kestää. Ja hierominen on oikeastaan ihan mukavaa hommaa.

Köyhät ritarit

Vähän yli kymmenen varmaankin alan yöpuulle, mikä käytännössä tarkoittaa kirjan avaamista. Menossa on Alastair Reynoldsin avaruusoopperan neljäs osa nimeltään Aurinkojen Huone. Olen jo lukenut sen joskus mutta siitä on niin kauan ettei se haittaa. Ilta on minulle tärkeää ansaittua omaa aikaa, vaikkakin vuoden 2013 jälkeen kun jätin säännöllisen alkoholinkäytön pois elämästäni, aikaa tuntuu päivään mahtuvan vaikka muille jakaa. Silti rauhallinen oma aika on erityisen arvokasta.

Todennäköisesti nukahdan yhdentoista paikkeilla ja toivottavasti saan vähän paremmat yöunet, mikä ettei, onhan huomenna perjantai.