Miljoonakaupungit
Suurkaupungit ovat kiehtovia paikkoja. Niissä on tiiviisti pakattuna suunnaton määrä elämää ja ihmisiä. Vaikka ei pitäisikään isossa kaupungissa asumisesta niin sellaisessa vieraileminen avartaa käsitystä maailman menosta. Jokainen suurkaupunki on erilainen, vaikka jotain samaa niissä on. Tämän jutun aiheena ovat ne kolmetoista yli miljoonan asukkaan suurkaupunkia joissa olen itse vieraillut.
Kööpenhamina on meille suomalaisille jonkinlainen lähimetropoli. Tanskan pääkaupungissa on 1,3 miljoonaa asukasta ja värikäs kulttuurielämä. Kävin siellä ensi kerran jo 30-vuotta sitten jolloin mieleen jäivät uhkeat monitäytteiset jäätelötötteröt sekä vähintään yhtä runsaasti täytetyt voileivät. Kolikoissa oli reikä keskellä ja rahapeliautomaatteja pelattiin muovipoleteilla. Tunnetuin nähtävyys lienee Tivoli: perinteinen, jopa hieman vanhanaikainen huvipuisto kaikenikäisille. Kööpenhamina on erittäin helppo ja kodikas kaupunki jalankulkijalle. Kävelyretken kohteena voi olla vaikka Christianian vapaakaupunki, tuo taiteilijoiden ja ikävä kyllä myös huumeidenkäyttäjien tyyssija.
München sijaitsee Saksan eteläosassa keskellä Baijerin vapaavaltiota. 1,4 miljoonainen kaupunki on muunmuassa BMW-automerkin kotikaupunki, ja muutenkin tunnettu teollisuudestaan. Vierailin siellä muutamia vuosia sitten lähinnä työasioissa. Parhaiten kaupungista jäi mieleen paikallinen ruoka ja olut, ollaanhan Bratwurstin, Pretzelin ja vehnäoluen kotiseuduilla. Seudulla järjestetään muunmuassa jokasyksyinen suosittu Octoberfest. Lähiseutu on kaunista Alppien pohjoispuolista sisämaata josta Sveitsiin ja Itävaltaan on varsin lyhyt matka. Saksa on suuri maa, esimerkiksi Berliinistä on Müncheniin noin 600 kilometriä, mutta liikenneyhteydet ovat hyvät. Junalla menee tuohon Berliini-München -väliin vain hieman yli 4 tuntia.
Pohjois-Italiassa Lombardiassa sijaitseva Milano on 1,4 miljoonalla asukkaallaan Italian toiseksi suurin kaupunki. Upean goottilaishenkinen arkkitehtuurin johdosta ei ole vaikeuksia muistaa missä kaupungissa ollaan. Ainakin vielä 90-luvun puolivälissä liikenne oli kaoottinen, ja parkkipaikan etsimisessä meni aikaa. Paikalliseen tapaan illallinen alkoi myöhässä, kesti kauan, ja päättyi vieläkin enemmän myöhässä. Ruoka oli kuitenkin aina niin hyvää että sitä kannatti odottaa, kuten ruokajuomia myös. Mieleen jäi kohtelias palvelu hotelleissa vaikka yhteistä kieltä ei aina löytynytkään.
1.7 miljoonainen Budapest on kaksiosainen kaupunki jonka keskeltä halkaisee Tonava kaunoinen. Budan kaupunginosan suurin nähtävyys on Linnavuori, jonka huipulla on Budan Linna ja upea keskiaikainen kaupunginosa. Linnavuoren muureilta on huikeat näkymät Tonavan yli Pestin puolelle joka on laajempi ja uudempi kaupunginosa. Budapest on edullinen matkailukohde ja yllättävän suuri ja monipuolinen kaupunki, jo pelkästään Tonava itsessään on ehdottomasti vierailun arvoinen. Kun itse vierailin siellä vajaa kymmenen vuotta sitten, oli kaupunki jo nykyaikainen keski-Eurooppalainen suurkaupunki.
Roomassa vierailustani on jo aikaa yli kaksikymmentä vuotta mutta kun kyseessä on ikuinen kaupunki niin se lienee yhäkin samanlainen kuin silloin. Tuossa lähes kolme miljoonaisessa suurkaupungissa on huikea määrä historiallisia ulkoilmanähtävyyksiä joista mainittakoon Colosseum, Fontana de Trevi ja Espanjalaiset portaat. Sää on lähes aina aurinkoinen ja lämmin. Vaikka kaupungissa on metro niin paras tapa liikkua keskustassa on kävellen. Myös herkuttelulle on hyvät mahdollisuudet mutta paikalliseen tapaan siihen pitää varata paljon aikaa ja hyvät hermot. Huonoina puolina mainittakoon vauhdikas liikenne, taskuvarkauksien riski ja paikoitellen matkamuistojen tyrkytys. Jos on mahdollista niin kannattaa myös suunnata sisämaahan jossa vuoristoja koristavat päättymättömät rypäle- ja oliiviviljelmät ja kuvankauniit pikkukaupungit kuten luostarikaupunki L'Aquila.
Kävin työurani alussa useilla pitkillä työmatkoilla 3,2 miljoonan asukkaan Madridissa ja opin ajan mittaan pitämään tuosta muhkeasta kaupungista. Se on mukavasti erilainen kuin muut Euroopan suurkaupungit. Ajoittain keskusta saattaa vaikuttaa lähes tyhjältä mutta ruuhka-aikoina kävelytiet ovat tupaten täynnä ihmisiä, kuten myös laadukas metro, joka muuten on kätevä tapa liikkua kaupungissa. Hyvän ruuan ystävälle Madrid on taivas. Taidemuseo El Prado:ssa sijaitsee yksi suurimmista eurooppalaisen kuvataiteen kokoelmista, ja vierailu on varsin edullista. Shoppailuun on varsin hyvät mahdollisuudet, mainittakoon vaikka El Corte Ingles tai joku kaupungin lukuisista kirpputoreista.
Berliini oli ainakin vielä 90-luvun lopulla silminnähden kahtiajakautunut kaupunki, vaikka muuri olikin jo vuosia aiemmin purettu. Länsi-Berliini oli siistimpi ja tutumman oloinen keskusta-alue, itäosa taas jännittävämpi. Tuo Saksan 3,4 miljoonainen pääkaupunki on jalankulkijalle helppo, olen kävellyt esimerkiksi Tegelin lentokentältä keskustaan ilman ongelmia. Berliinissä on perinteinen eläintarha aivan keskustassa, jossa oli todella monipuolisesti eläimiä mutta varjopuolena varsinkin sisätiloissa näytteillä olevien eläinten todella ahtaat olosuhteet. Toisesta maailmansodasta muistona oli harvojen pystyyn jääneiden historiallisten rakennusten pommituksissa saamat kolhut sekä kylmän sodan ajoista Checkpoint Charlien museo.
Kävin 5,0 miljoonan asukkaan Pietarissa virkistäytymisreissulla kymmenen vuotta sitten, vanhemman junakaluston aikaan. Menomatkalla käytetyssä neuvostoaikaisessa junassa oli upean erikoislaatuinen tunnelma: edullinen ravintolavaunu runsaine perivenäläisine ruoka-ja juomatarjoiluineen, jäyhän sotilaallinen henkilökunta vartioimassa kuria ja järjestystä, mukaan lukien passien poiskerääminen luettelointia varten. Pietarin keskusta on avara ja täynnä kaunista rakennusarkkitehtuuria, rakennusten julkisivutkin nykyään hyvällä huolenpidolla, toisin kuin junan ikkunasta näkemällämme maaseudulla, tai matkan varrella sijanneessa Viipurin kaupungissa. Pakollisia vierailukohteita ovat jättimäinen taidemuseo Eremitaasi sekä Pietarin Baletti. Kivoja matkamuistoja upeista maatuskoista tyylikkäisiin miliisihattuihin oli saatavissa edulliseen hintaan katumyyjiltä ja hieman kalliimmalla keskustan erillisistä matkamuistomyymälöistä.
5,4 miljoonaisesta Singaporesta jäi 20-vuotta sitten päällimmäisenä mieleen kaupungin siisteys ja ihmisten kohteliaisuus. Jo mennessäni lentokentältä linja-autolla hotellille sain apua paikalliselta rouvalta kun minulla ei ollut kolikoita joita linja-autossa tarvittiin. Keskusta-alue oli hyvin hoidettua ja siistiä kuin kodikas pihamaa. Hotellissa oli tarkat ohjeet siisteydestä, esimerkiksi sääntö että vettä ei saa jättää missään tapauksessa seisomaan astiaan. Singapore onkin onnistuttu pitämään malaria-vapaana alueena vaikka viereisellä Malesian niemimaalla tautia esiintyy runsaasti. Kulinarismin osalta Singaporen parasta antia oli 12-osainen kantonilastyylinen illallinen, jonka aikana indonesialainen professori opetti minulle puikoilla syömisen alkeet. Ruoka oli muutenkin eksoottista, tosin aamiaisella tarjoillut suolatut pikkutursaat eivät lukeutuneet suosikkeihini. Singaporen ilmasto oli kuuman kostea ja keskustan lisäksi miellyttävää ulkoilualuetta oli kaikkialla, mainittakoon vaikka kävelymatkan päässä sijaitseva vehreä Sentosan pikkusaari jolla sijaitsi Universal Studion teemapuisto.
Intian sisämaassa sijaiteva Hyderabad, 6,8 miljoonaa asukasta, on telungunkielisen elokuvateollisuuden keskus. Jo sinne saapuessani viisi vuotta sitten, huomioni kiinnitti pimeällä monikaistaisella moottoritiellä samaa vauhtia lähekkäin ajavat järeät rekat: niitä saattoi olla ryhmässä kolme tai neljäkin rinnakkain, mutta ei yhtään peräkkäin. Kyseessä taisi olla joku omalaatuinen turvallisuusjärjestely. Myös keskustaliikenne osoittautui Intialle omaleimaiseksi kaoottiseksi järjestelmäksi jossa ajoneuvoilla oli muutaman sentin turvallisuusvälit ja kaistanvaihdot tai kääntymiset hoituivat äänimerkkiä töräyttelemällä ja sentti kerrallaan haluttuun suuntaa hivuttamalla. Tosin kaistanvaihto on harhaanjohtava termi kun oikeastaan mitään kaistoja ei ollut, kukin ajoi sillä kohtaa kuin katsoi parhaaksi. Keskusta jakaantui useisiin alueisiin: oli köyhempiä sorateisiä asuinalueita ja siistin rauhallisia businesskortteleita. Hyderabadissa on yleensä kuivaa ja lämmintä, illan hämärtyessä saattoi nähdä lepakoita syöksähtelemässä puiden alaoksilla. Niiden puremaa tai raapaisua on syytä varoa sillä ne levittävät vesikauhua. Malariaa sensijaan kaupungissa esiintyy hyvin vähän sillä malariahyttysille ei ole juurikaan niiden kaipaamia kosteikkoja. Keski-Intialainen ruoka on maukasta ja erittäin hyvin maustettua. Myös kasvisruoka on todella hyvää. Paikallisten suosikkiperinneruoka oli riisin sekaan paloitellut voimakkaasti maustetut kananpalaset.
Lontoo 8,3 miljoonalla asukkaallaan lukeutuu helppoihin vierailukohteisiin sekä etäisyyden että puhekielen takia. Lontoo on iso kaupunki, johon tutustumista helpottaa laaja ja toimiva metroverkosto. Siihen aikaan kun minulla oli asiaa Lontooseen säännöllisesti, käytössä olivat lähinnä perinteiset mustat taksit ja kaksikerroksiset bussit, nykyisin joukkoliikenteen valikoma on laajempi. Suosikkipaikkojani ovat puistot, varsinkin avara Hyde Park jossa olen käynyt juoksulenkillä monen monta kertaa kertaa. Kaikkien tuntemat Buckingham Palace (eritoten vahdinvaihto) ja Big Ben ovat näkemisen arvoisia, muiden historiallisten rakennusten ohella. Kukin Lontoon kaupunginosa on omanlaisensa ja hyviä pubeja sekä yökerhoja löytyy kaikkialta, mutta ennenkaikkea Sohosta. Siellä tosin sai olla tarkkana: kerran innostuimme työkaverin kanssa etsimään oikeaa tissbaaria mutta jouduin raahaamaan hänet kohtapuolin valitusta paikasta raittiiseen ilmaan. Minulle tuli arveluttava olo ahtaassa kellariarvintolassa jossa olimme ainoat asiakkaat.
Istanbul ei ole Euroopan suurin kaupunki vaikka asukkaita on virallisten lukujen mukaan 13,6 miljoonaa, todellisuudessa varmaan huomattavasti enemmän. Syykin on merkillinen: Bosporinsalmi jakaa kaupungin keskeltä halki siten että vain länsiosa kuuluu Eurooppaan, itäosa on Aasian puolella. Bosporinsalmen yli pääsee laivalla ja metrolinjalla. Istanbul on siisti, pääosin hyvin hoidettu kaupunki väkimäärästä huolimatta. Keskustasta Taksim-aukiolta kulkee pitkä kävelykatu kohti vanhaakaupunkia ja sen basaareja. Kävelykadun jatkeena täytyy vielä ylittää Kultainen Sarvi, kapea merenlahti jonka sillankaiteeseen onkimiehet nojailevat päivästä toiseen, ennen vanhaankaupunkiin saapumista. Basaareissa on myynnissä eksoottisia mausteita ja monenlaista käyttötavaraa ja matkamuistorihkamaa. Samaa tavaraa saa kalliimmalla jo kävelykadunkin varrelta. Sivukujilla saattaa kohdata irtokissan tai koiran. Istanbulista saa parasta turkkilaista kebabia ja pizzaa, vaikka muutkin etniset ruoat ovat hyvin edustettuna.
Yli 20 miljoonan asukkaan Peking on vasta Kiinan toiseksi suurin kaupunki Shanghain jälkeen, ja maailman seitsemäksi suurin, mutta on se silti melko kolossaalinen. Lentokentältä pääsee mukavasti keskustaan junalla ja metrolla, varsinkin silloin kun ei ole ruuhka-aika. Iltaisin työaikojen jälkeen metro saattaa olla pakattu ihmisiä täyteen jolloin ulospääsy omalla asemalla voi olla haastavaa. Autolla tai linja-autolla liikkumalla kaupungin massiivisuudesta saa paremman mielikuvan. Tiet ovat leveitä, rakennukset valtavia ja liittymäsiltoja risteilee sinne tänne. Lähinähtävyyksiä ovat Tianmenin aukio, silkkimarkkinat, ja Pekingin eläintarha. Elektroniikkaa shoppailemaan kannattaa mennä johonkin "kiinan piilaakson" Zhongguancun suurista elektroniikkamarkkinoista, jos ei laadukkaan elektroniikan niin tunnelman vuoksi. Pekingissä on suhteellisen turvallista jos tietää missä liikkuu mutta täytyy muistaa että elintarvike- ja tuoteturvallisuus ei ole länsimaisella tasolla niinkuin ei ihmisoikeustilannekaan. Paikallisena kulinaristisena erikoisuutena mainittakoon Hot Pot; Baiju-nimistä alkoholijuomaa suosittelen varomaan jos ei halua herätä aamulla hotellissa päänsärkyyn ilman mainittavia muistikuvia edellisestä illasta.
Siinäpä havaintoja väkirikkaimmista kaupungeista joissa olen päässyt vierailemaan. Käymättä on vielä esimerkiksi maailman väkirikkain kaupunki Tokio, yli 38 miljoonaa asukasta, ja toisaalta maailman pienin kaupunki, Kroatian 28 asukkaan viihtyisä Hum. Näistä kahdesta lupaan kirjoittaa jos joskus satun piipahtamaan.
Kööpenhamina on meille suomalaisille jonkinlainen lähimetropoli. Tanskan pääkaupungissa on 1,3 miljoonaa asukasta ja värikäs kulttuurielämä. Kävin siellä ensi kerran jo 30-vuotta sitten jolloin mieleen jäivät uhkeat monitäytteiset jäätelötötteröt sekä vähintään yhtä runsaasti täytetyt voileivät. Kolikoissa oli reikä keskellä ja rahapeliautomaatteja pelattiin muovipoleteilla. Tunnetuin nähtävyys lienee Tivoli: perinteinen, jopa hieman vanhanaikainen huvipuisto kaikenikäisille. Kööpenhamina on erittäin helppo ja kodikas kaupunki jalankulkijalle. Kävelyretken kohteena voi olla vaikka Christianian vapaakaupunki, tuo taiteilijoiden ja ikävä kyllä myös huumeidenkäyttäjien tyyssija.
München sijaitsee Saksan eteläosassa keskellä Baijerin vapaavaltiota. 1,4 miljoonainen kaupunki on muunmuassa BMW-automerkin kotikaupunki, ja muutenkin tunnettu teollisuudestaan. Vierailin siellä muutamia vuosia sitten lähinnä työasioissa. Parhaiten kaupungista jäi mieleen paikallinen ruoka ja olut, ollaanhan Bratwurstin, Pretzelin ja vehnäoluen kotiseuduilla. Seudulla järjestetään muunmuassa jokasyksyinen suosittu Octoberfest. Lähiseutu on kaunista Alppien pohjoispuolista sisämaata josta Sveitsiin ja Itävaltaan on varsin lyhyt matka. Saksa on suuri maa, esimerkiksi Berliinistä on Müncheniin noin 600 kilometriä, mutta liikenneyhteydet ovat hyvät. Junalla menee tuohon Berliini-München -väliin vain hieman yli 4 tuntia.
Pohjois-Italiassa Lombardiassa sijaitseva Milano on 1,4 miljoonalla asukkaallaan Italian toiseksi suurin kaupunki. Upean goottilaishenkinen arkkitehtuurin johdosta ei ole vaikeuksia muistaa missä kaupungissa ollaan. Ainakin vielä 90-luvun puolivälissä liikenne oli kaoottinen, ja parkkipaikan etsimisessä meni aikaa. Paikalliseen tapaan illallinen alkoi myöhässä, kesti kauan, ja päättyi vieläkin enemmän myöhässä. Ruoka oli kuitenkin aina niin hyvää että sitä kannatti odottaa, kuten ruokajuomia myös. Mieleen jäi kohtelias palvelu hotelleissa vaikka yhteistä kieltä ei aina löytynytkään.
1.7 miljoonainen Budapest on kaksiosainen kaupunki jonka keskeltä halkaisee Tonava kaunoinen. Budan kaupunginosan suurin nähtävyys on Linnavuori, jonka huipulla on Budan Linna ja upea keskiaikainen kaupunginosa. Linnavuoren muureilta on huikeat näkymät Tonavan yli Pestin puolelle joka on laajempi ja uudempi kaupunginosa. Budapest on edullinen matkailukohde ja yllättävän suuri ja monipuolinen kaupunki, jo pelkästään Tonava itsessään on ehdottomasti vierailun arvoinen. Kun itse vierailin siellä vajaa kymmenen vuotta sitten, oli kaupunki jo nykyaikainen keski-Eurooppalainen suurkaupunki.
Roomassa vierailustani on jo aikaa yli kaksikymmentä vuotta mutta kun kyseessä on ikuinen kaupunki niin se lienee yhäkin samanlainen kuin silloin. Tuossa lähes kolme miljoonaisessa suurkaupungissa on huikea määrä historiallisia ulkoilmanähtävyyksiä joista mainittakoon Colosseum, Fontana de Trevi ja Espanjalaiset portaat. Sää on lähes aina aurinkoinen ja lämmin. Vaikka kaupungissa on metro niin paras tapa liikkua keskustassa on kävellen. Myös herkuttelulle on hyvät mahdollisuudet mutta paikalliseen tapaan siihen pitää varata paljon aikaa ja hyvät hermot. Huonoina puolina mainittakoon vauhdikas liikenne, taskuvarkauksien riski ja paikoitellen matkamuistojen tyrkytys. Jos on mahdollista niin kannattaa myös suunnata sisämaahan jossa vuoristoja koristavat päättymättömät rypäle- ja oliiviviljelmät ja kuvankauniit pikkukaupungit kuten luostarikaupunki L'Aquila.
Kävin työurani alussa useilla pitkillä työmatkoilla 3,2 miljoonan asukkaan Madridissa ja opin ajan mittaan pitämään tuosta muhkeasta kaupungista. Se on mukavasti erilainen kuin muut Euroopan suurkaupungit. Ajoittain keskusta saattaa vaikuttaa lähes tyhjältä mutta ruuhka-aikoina kävelytiet ovat tupaten täynnä ihmisiä, kuten myös laadukas metro, joka muuten on kätevä tapa liikkua kaupungissa. Hyvän ruuan ystävälle Madrid on taivas. Taidemuseo El Prado:ssa sijaitsee yksi suurimmista eurooppalaisen kuvataiteen kokoelmista, ja vierailu on varsin edullista. Shoppailuun on varsin hyvät mahdollisuudet, mainittakoon vaikka El Corte Ingles tai joku kaupungin lukuisista kirpputoreista.
Berliini oli ainakin vielä 90-luvun lopulla silminnähden kahtiajakautunut kaupunki, vaikka muuri olikin jo vuosia aiemmin purettu. Länsi-Berliini oli siistimpi ja tutumman oloinen keskusta-alue, itäosa taas jännittävämpi. Tuo Saksan 3,4 miljoonainen pääkaupunki on jalankulkijalle helppo, olen kävellyt esimerkiksi Tegelin lentokentältä keskustaan ilman ongelmia. Berliinissä on perinteinen eläintarha aivan keskustassa, jossa oli todella monipuolisesti eläimiä mutta varjopuolena varsinkin sisätiloissa näytteillä olevien eläinten todella ahtaat olosuhteet. Toisesta maailmansodasta muistona oli harvojen pystyyn jääneiden historiallisten rakennusten pommituksissa saamat kolhut sekä kylmän sodan ajoista Checkpoint Charlien museo.
Kävin 5,0 miljoonan asukkaan Pietarissa virkistäytymisreissulla kymmenen vuotta sitten, vanhemman junakaluston aikaan. Menomatkalla käytetyssä neuvostoaikaisessa junassa oli upean erikoislaatuinen tunnelma: edullinen ravintolavaunu runsaine perivenäläisine ruoka-ja juomatarjoiluineen, jäyhän sotilaallinen henkilökunta vartioimassa kuria ja järjestystä, mukaan lukien passien poiskerääminen luettelointia varten. Pietarin keskusta on avara ja täynnä kaunista rakennusarkkitehtuuria, rakennusten julkisivutkin nykyään hyvällä huolenpidolla, toisin kuin junan ikkunasta näkemällämme maaseudulla, tai matkan varrella sijanneessa Viipurin kaupungissa. Pakollisia vierailukohteita ovat jättimäinen taidemuseo Eremitaasi sekä Pietarin Baletti. Kivoja matkamuistoja upeista maatuskoista tyylikkäisiin miliisihattuihin oli saatavissa edulliseen hintaan katumyyjiltä ja hieman kalliimmalla keskustan erillisistä matkamuistomyymälöistä.
5,4 miljoonaisesta Singaporesta jäi 20-vuotta sitten päällimmäisenä mieleen kaupungin siisteys ja ihmisten kohteliaisuus. Jo mennessäni lentokentältä linja-autolla hotellille sain apua paikalliselta rouvalta kun minulla ei ollut kolikoita joita linja-autossa tarvittiin. Keskusta-alue oli hyvin hoidettua ja siistiä kuin kodikas pihamaa. Hotellissa oli tarkat ohjeet siisteydestä, esimerkiksi sääntö että vettä ei saa jättää missään tapauksessa seisomaan astiaan. Singapore onkin onnistuttu pitämään malaria-vapaana alueena vaikka viereisellä Malesian niemimaalla tautia esiintyy runsaasti. Kulinarismin osalta Singaporen parasta antia oli 12-osainen kantonilastyylinen illallinen, jonka aikana indonesialainen professori opetti minulle puikoilla syömisen alkeet. Ruoka oli muutenkin eksoottista, tosin aamiaisella tarjoillut suolatut pikkutursaat eivät lukeutuneet suosikkeihini. Singaporen ilmasto oli kuuman kostea ja keskustan lisäksi miellyttävää ulkoilualuetta oli kaikkialla, mainittakoon vaikka kävelymatkan päässä sijaitseva vehreä Sentosan pikkusaari jolla sijaitsi Universal Studion teemapuisto.
Intian sisämaassa sijaiteva Hyderabad, 6,8 miljoonaa asukasta, on telungunkielisen elokuvateollisuuden keskus. Jo sinne saapuessani viisi vuotta sitten, huomioni kiinnitti pimeällä monikaistaisella moottoritiellä samaa vauhtia lähekkäin ajavat järeät rekat: niitä saattoi olla ryhmässä kolme tai neljäkin rinnakkain, mutta ei yhtään peräkkäin. Kyseessä taisi olla joku omalaatuinen turvallisuusjärjestely. Myös keskustaliikenne osoittautui Intialle omaleimaiseksi kaoottiseksi järjestelmäksi jossa ajoneuvoilla oli muutaman sentin turvallisuusvälit ja kaistanvaihdot tai kääntymiset hoituivat äänimerkkiä töräyttelemällä ja sentti kerrallaan haluttuun suuntaa hivuttamalla. Tosin kaistanvaihto on harhaanjohtava termi kun oikeastaan mitään kaistoja ei ollut, kukin ajoi sillä kohtaa kuin katsoi parhaaksi. Keskusta jakaantui useisiin alueisiin: oli köyhempiä sorateisiä asuinalueita ja siistin rauhallisia businesskortteleita. Hyderabadissa on yleensä kuivaa ja lämmintä, illan hämärtyessä saattoi nähdä lepakoita syöksähtelemässä puiden alaoksilla. Niiden puremaa tai raapaisua on syytä varoa sillä ne levittävät vesikauhua. Malariaa sensijaan kaupungissa esiintyy hyvin vähän sillä malariahyttysille ei ole juurikaan niiden kaipaamia kosteikkoja. Keski-Intialainen ruoka on maukasta ja erittäin hyvin maustettua. Myös kasvisruoka on todella hyvää. Paikallisten suosikkiperinneruoka oli riisin sekaan paloitellut voimakkaasti maustetut kananpalaset.
Lontoo 8,3 miljoonalla asukkaallaan lukeutuu helppoihin vierailukohteisiin sekä etäisyyden että puhekielen takia. Lontoo on iso kaupunki, johon tutustumista helpottaa laaja ja toimiva metroverkosto. Siihen aikaan kun minulla oli asiaa Lontooseen säännöllisesti, käytössä olivat lähinnä perinteiset mustat taksit ja kaksikerroksiset bussit, nykyisin joukkoliikenteen valikoma on laajempi. Suosikkipaikkojani ovat puistot, varsinkin avara Hyde Park jossa olen käynyt juoksulenkillä monen monta kertaa kertaa. Kaikkien tuntemat Buckingham Palace (eritoten vahdinvaihto) ja Big Ben ovat näkemisen arvoisia, muiden historiallisten rakennusten ohella. Kukin Lontoon kaupunginosa on omanlaisensa ja hyviä pubeja sekä yökerhoja löytyy kaikkialta, mutta ennenkaikkea Sohosta. Siellä tosin sai olla tarkkana: kerran innostuimme työkaverin kanssa etsimään oikeaa tissbaaria mutta jouduin raahaamaan hänet kohtapuolin valitusta paikasta raittiiseen ilmaan. Minulle tuli arveluttava olo ahtaassa kellariarvintolassa jossa olimme ainoat asiakkaat.
Istanbul ei ole Euroopan suurin kaupunki vaikka asukkaita on virallisten lukujen mukaan 13,6 miljoonaa, todellisuudessa varmaan huomattavasti enemmän. Syykin on merkillinen: Bosporinsalmi jakaa kaupungin keskeltä halki siten että vain länsiosa kuuluu Eurooppaan, itäosa on Aasian puolella. Bosporinsalmen yli pääsee laivalla ja metrolinjalla. Istanbul on siisti, pääosin hyvin hoidettu kaupunki väkimäärästä huolimatta. Keskustasta Taksim-aukiolta kulkee pitkä kävelykatu kohti vanhaakaupunkia ja sen basaareja. Kävelykadun jatkeena täytyy vielä ylittää Kultainen Sarvi, kapea merenlahti jonka sillankaiteeseen onkimiehet nojailevat päivästä toiseen, ennen vanhaankaupunkiin saapumista. Basaareissa on myynnissä eksoottisia mausteita ja monenlaista käyttötavaraa ja matkamuistorihkamaa. Samaa tavaraa saa kalliimmalla jo kävelykadunkin varrelta. Sivukujilla saattaa kohdata irtokissan tai koiran. Istanbulista saa parasta turkkilaista kebabia ja pizzaa, vaikka muutkin etniset ruoat ovat hyvin edustettuna.
Yli 20 miljoonan asukkaan Peking on vasta Kiinan toiseksi suurin kaupunki Shanghain jälkeen, ja maailman seitsemäksi suurin, mutta on se silti melko kolossaalinen. Lentokentältä pääsee mukavasti keskustaan junalla ja metrolla, varsinkin silloin kun ei ole ruuhka-aika. Iltaisin työaikojen jälkeen metro saattaa olla pakattu ihmisiä täyteen jolloin ulospääsy omalla asemalla voi olla haastavaa. Autolla tai linja-autolla liikkumalla kaupungin massiivisuudesta saa paremman mielikuvan. Tiet ovat leveitä, rakennukset valtavia ja liittymäsiltoja risteilee sinne tänne. Lähinähtävyyksiä ovat Tianmenin aukio, silkkimarkkinat, ja Pekingin eläintarha. Elektroniikkaa shoppailemaan kannattaa mennä johonkin "kiinan piilaakson" Zhongguancun suurista elektroniikkamarkkinoista, jos ei laadukkaan elektroniikan niin tunnelman vuoksi. Pekingissä on suhteellisen turvallista jos tietää missä liikkuu mutta täytyy muistaa että elintarvike- ja tuoteturvallisuus ei ole länsimaisella tasolla niinkuin ei ihmisoikeustilannekaan. Paikallisena kulinaristisena erikoisuutena mainittakoon Hot Pot; Baiju-nimistä alkoholijuomaa suosittelen varomaan jos ei halua herätä aamulla hotellissa päänsärkyyn ilman mainittavia muistikuvia edellisestä illasta.
Siinäpä havaintoja väkirikkaimmista kaupungeista joissa olen päässyt vierailemaan. Käymättä on vielä esimerkiksi maailman väkirikkain kaupunki Tokio, yli 38 miljoonaa asukasta, ja toisaalta maailman pienin kaupunki, Kroatian 28 asukkaan viihtyisä Hum. Näistä kahdesta lupaan kirjoittaa jos joskus satun piipahtamaan.
Kommentit
Lähetä kommentti