Harrastus

Seuraa arvoitus. Mikä on tämä mukava harrastus joka varsinkin näin keväisin auringon paistaessa lintujen liverrellessä alkaa tosi monia kiinnostamaan talven hiljaiselon jälkeen?

Annan muutamia vihjeitä.

Mikä on parasta tai ainakin toiseksi parasta mitä nuoripari voi harrastaa lähes missä vain, kesäisessä Suomessa, spontaanisti, nurmilla niittyjen, rannoilla järvien? Eikä tarvitse olla edes aivan niin nuorikaan enää, voi sitä harrastaa vähän varttuneempikin jos vain on pirteä ja vitaalinen. Tätä voi myös harrastaa yksin, soolona, ja pakko myöntää että pidän siitä erityisesti.

On urbaani legenda että kolme minuuttia nopeatempoista toimintaa riittää. Vaikka olisikin terveellistä, niin ei se kyllä valitettavasti riitä ainakaan mihinkään hyvän olon multihuipentumaan. Suosittelisin varaamaan aikaa, mitähän tuohon nyt sanoisi, osapuilleen tunti pari.

Joidenkin harrastajien mielestä se on parasta mitä voi harrastaa villasukat jalassa, toisten mielestä taas villasukat ovat tyystin tarpeettomat. Viimeisimpien tutkimusten mukaan kuitenkin, yllätys yllätys, vaatteet ja muut varusteet ovat tärkeä osa tätäkin harrastusta.

Jotkut siis ryhtyvät harrastamaan tuosta vaan ilman mitään erityisempiä hankintoja mutta asiaan syvemmin vihkiytyneillä on mitä moninaisimpia välineitä, asusteita ja muuta rekvisiittaa. Niitä saa alan erikoisliikkeistä tai voi tilata kotiin huomaamattomasti postipakettina verkkokaupasta.

Suorituspaikalla on väliä. Alla kuvia muutamista vähän eksoottisemmista paikoista joissa tätä on tietojeni mukaan harrastettu.

Keväisellä nurmikolla

Juoksumaton päällä

Kuussa

Turuus

Edellä mainittiin että tätä voi harrastaa pariskunnittain tai yksinään. Ollakseni avarakatseisempi, täytyy muistuttaa että monet harrastavat isommallakin porukalla: pojat keskenään, tytöt keskenään, tai kaikki iloisesti sikinsokin yhdessä.

Jos jollakulla särähtää korvaan niin huomautan että kannattaa ensin kokeilla ja tuomita vasta sitten.

Porukalla se onkin oikein kivaa vaikka siihen avautuu mahdollisuus melko harvoin: on hiukan hankalaa saada samanhenkistä seuraa koolle kun ovat ihmiset nykyään niin harmittavan kiireisiä.

Miellyttävä kokoontuminen alkaa puheensorinan lomassa viimeisien osallistujien saapumista odotellen. Vaivihkaa vaihdetaan kevyempiä vaatteita päälle ja vertaillaan varusteita. Onnistuneen tapahtuman vaistoaa kyllä melkein heti. Parhaat kerrat sujuvat alusta lähtien kuin tanssi: usein mennään jo alussa hilpeästi letkajenkkaa koko porukalla. Sellainen rikkoo sopivasti jään. Välillä edetään kiireettömästi ja ihaillaan maisemia, välillä pusketaan huohottaen eteenpäin. Loppuvaiheessa käy usein niin että porukka jakaantuu pienempiin ryhmiin, jotka etenevät omalla vauhdillaan.

Minulta on joskus kysytty juomisesta. Moni kuulemma juo ihan liikaa ja homma menee sen takia läskiksi. Pitäisikö olla ihan kuivin suin? Kyllä mielestäni kohtuullisesti voi juoda mutta ei liikaa, jatkuvat vessatauot eivät sovi tähän harrastukseen kovin hyvin.

On myös kysytty kuvien ottamisesta sosiaaliseen mediaan. Onko se luvallista ja miten saa parhaita otoksia otettua? Valitettavan usein näkee vain ennen-ja-jälkeen tyyppisiä kuvasarjoja. Tällöin saadaan aikaan keinotekoisen tuntuisia ryhmäposeerauksia ja muutama jälkeenpäin otettu raukean onnellinen kasvokuva. Helposti unohtuvat ne hauskimmat ja kiinnostavimmat action-kuvat joita saa juuri toiminnan ollessa meneillään. Mitä sosiaaliseen mediaan tulee niin hyvällä maulla otettuja kuvia saa toki jakaa, kunhan kysyy tarvittaessa luvan kuvissa esiintyviltä.

Turha enää paljastaa harrastusta, kun kaikki ovat kuitenkin sen arvanneet. Jos jotakuta jäi mietityttämään, niin ei, postimerkkeilystä ei ole kysymys. Ei todellakaan.

No sanotaan nyt kuitenkin että juoksemisestahan tämä juttu kertoi. Jos tuli mieleen jotain muuta niin ei se mitään, tähän kysymykseen ei ole olemassa vääriä vastauksia. Tärkeintä kuitenkin on että kukin löytää kivan harrastuksen itselleen.