Marrastuokio

Kumpi voittaa: pimeys vaiko kylmyys?

Kylmä ja kolea tunkee armotta läpi marraskuun kurittaman vartalon, villasukista välittämättä. Nopeasti ajaa pihapiirissä norkoilevat takaisin sisätiloihin. Toiset se saa turvautumaan sisäiseen lämmikkeeseen. Kahdesta lämmikkeestä saa kylmyyteen hetken helpotuksen: viina ja rakkaus. Marraskuussa yleisemmin käytettyä lienee viina.

Pimeys, se taas tunkee läpi sielun jättäen kaipaamaan jopa kylmyyttä, joka toisi hitusen valoa lumen muodossa. Mitään silmin nähtävää vikaa ei pimeydessä ole. Ei nähtävää. Pimeys on näköalatonta. 

Pimeys saattaa masentaa, mutta valo tekee hulluksi. Sen hulluuden nimi on rakkaus, mikäli muistan oikein. Keväällä rakastaa kepeästi kolmetoista tusinassa, marraskuussa vähänlaisesti, tosirakkautta, tavan vuoksi.

Jos pimeys masentaa, tekee kylmyys pelkästään lohduttomaksi, tuoden mukanaan valon kalpean aavistuksen. Nuorgamissa kaamos kuulemma värjää taivaan joka päivä eri värein.

Kevään oikeassa valossa kenkä on kevyehkö askeltaa. Syntisen kevyt. Kevään valoa ei voi kaamosvaloon verrata, saatikka marraskuuhun. Marraskuussa askel on raskas, se sovittaa kevyesti keväiset synnit.

Synnin palkka on kuolema.

Elämän palkka on kuolema.

Kevään palkka on marraskuu.

Elämä ja synti? Jotain samaa niissä on. Kummaltakaan ei huvita jäädä palkkioita odottelemaan. Seksihän se tietysti on synti numero yksi. Sen voi ymmärtää. Seksissä ja rakkaudessa ovat kaikki keinot sallittuja.

Orgasmi on kuulemma pieni kuolema. Molemmassa tilanteessa suorittaminen katkeaa. Siis naisen orgasmi. Miehen orgasmia kannattaa tuskin mainita marraskuussa. Kuolema ei sensijaan ole pieni orgasmi. Kuolema on se mitä ei ole. Elämä on.

Turhin kuolema on henkinen kuolema, tylsistyminen.

Tasaisen tappava elämä.

Olen tasaisen tappava eläjä. Juoksen tasaisella vauhdilla, parhaimmillaan monta tuntia.  Joskus nautin siitä. Sanotaan että elän säännöllisesti. Käyn päivätöissä, etänä, kahdeksasta neljään.

Marraskuussa tapojen tasaisuus korostuu. Marrasputki louhii pimeyttä kilometri kerrallaan.

Jotain hyvää on pimeydessä ja tylsyydessä. Kun mitään ei näy eikä tapahdu, pitää alkaa keksimään omiaan. Mielikuvitus kukkii jos sen antaa kukkia. Monta kirjaa on pantu alulle marraskuussa, lievän masennuksen vallitessa. Monta seikkailua naulattu lukkoon. Yhtäkkiä ei ole ollutkaan tylsää.

Tämä vuosi ei ole ollut tasaisen tappavaa, ei muille eikä meille. Jos marrasputkesta selvitään niin tulee joulu. Tulee kevät ja kolmas korona-aalto.

Tänä vuonna olen saanut elää, pelätä ja rakastaa. Olen antanut anteeksi ja saanut. Tämä syksy tuli sopivaan saumaan.

Entä jos nyt ei kiirehdittäisi silmät kiinni ja hampaat kalisten marraskuun ohi. Entä jos jäätäisiin hetkeksi kiinni näihin harmaisiin viikkoihin ja päiviin. 

Tutustuttaisiin niihin.