Vanha lenkkipolulla valittaa

 

Kesän ultrasaldoni on komea: kaksi keskeytystä. Sellainen tuli sekä Nuuksio Backyard Ultrasta sekä omatoimisesta Oulujärveltä polkuja pitkin merelle -juoksusta. Puolustuksen puheenvuorona voisin todeta että Backyard Ultrasta kaikki muut paitsi voittaja saavat DNF-leiman. Omatoimireissun olisin sentään halutessani pystynyt kävelemään yötä myöten perille mutta ylpeys ei antanut myöten.

Onneksi olin kaukaa viisas enkä jättänyt kaikkea ultrahörhöilyn varaan. Haalin nimittäin itselleni pitkästä aikaa ranking-kelpoisia tuloksia suunnistuksesta, muun muassa FIN-5 rastiviikolta ja kansallisista sprinttikisoista. Ihan keskeyttämättä jaksoin suoritukset painaa läpi. Matkat vaihtelivat välillä 2-5 kilometriä - ei niin lyhyttä kehtaa jättää kesken, ellei ole helle tai vaikeat rastit. Tai vesisade.

Saavutettuja tuloksia ei tässä tarvitse lähteä perkaamaan. Missään kisassa en ollut hännänhuippu, parhailla rastiväleillä lönköttelin kärjen vauhtia.

Mitään omia ennätyksiä ei tänä kesänä myöskään tullut. Voi olla että ei tule enää koskaan, ellen sitten aloita jotain ihan uutta lajia. Toki voisin päräyttää oman ennätyksen kolmensadanviidenkymmenen metrin juoksusta, mutta ennätys jäisi vähän valjuksi jos en pääsisi edes 400 metrin entisiin aikoihin.

Treenaaminen kyllä maistuu, mutta mitäpä se hyvejää? Ehkä hyvässä treenissä on joku itseisarvo? Kun saa mukavan intervalliharjoituksen vietyä suunnitellusti läpi: ei liian kovaa mutta ei liian hiljaa. Kiihtyvävauhtisena. Hyvät pössikset siitä tulee, tai siitä että viikkokilometrit nousevat hieman yli lasketun.

Hyvä treeni on sellainen että kunto ei huonone. Kymmenen vuotta sitten siihen riitti kevyt peruskuntolenkkeily, nyt vaaditaan jo mäkivedot, intervallit, tasavauhtiset VK:t, lihasvoima ja tarkkaan harkitut nopeuskestävyysharjoitteet. Näistä kun koostaa ammattilaistason treeniohjelman niin kunto huononee vain pikkiriikkisen per vuosi.

Uskon silti että kunnon treeni pitää vanhenevan hyvällä ruokahalulla varustellun äijänkäppänän haurastuvaa terveyttä koossa paremmin kuin Hiihtoliiton suosittelemat kolme puolen tunnin sauvakävelylenkkiä viikossa. Terveys on ilman muuta houkuttelevampi peruste kuntolenkkeilyyn kuin hikiset tuloslistat.

Tässä iässä hauskimmat urheilutapahtumat ovatkin jollain tapaa terveysliikuntaa ja kuntoilutapahtumia. Parhaasta päästä tässä kategoriassa oli viime viikonlopun lämminhenkinen Dynamo Ultra, jossa juostiin porukalla kahdeksan kertaa 12,5 kilometrin polkulenkki vuorokauden aikana. Väliajat löhöttiin Pyrinnön majalla Köykkyrissä ja mussutettiin hyvänmakuisia hiilareita. Oikein mukavaa.

Syksyn suunnitelmissa on jatkaa treeniä ei-mitään-erityistä varten. Tutuissa pikkukisoissa saatan näkyä taapertamassa. Ihan varalta olisi kiva pysyä jonkinlaisessa kunnossa. Jos jotain vaikka ilmaantuu, niin ei jää siitä kiinni. Syksyjä.