Puoliteholla 24/7

Hyvä elämä on kuin hyvä romaani. Yhtä tärkeää, kuin mitä siihen sisältyy, on se, mitä siitä jää pois. Viime aikoina on jäänyt pois monenlaista.

Lokakuu alkoi kahden viikon kurkkukivulla, non corona. Sinnittelin toiveikkaasti kevyessä lenkkeilyssä kiinni, sillä kunnon kuumeflunssaa ei ollut. Yksi kerrallaan syksyn kisat kaikkosivat kalenterista. Jouduin käynnistämään yöunet Ibumaxin voimalla, mutta silti joka aamu olin melkein lenkkeilykunnossa. Paino sanalla melkein. Toki myös jonkinlaisen lenkin kulloinkin tein. Ja sama toistui.

Nyt kurkkukipu itsessään on parantunut, mutta elimistö jäi jotenkin puoliteholle. En lähde kelaamaan, oliko virhe pyörittää kevyttä lenkkiä koko kevyen nieluinfektion ajan. Olipa virhe tai ei, se oli minulle ominainen tapa toimia, täysin omaa itseäni, eli ei virhe. Mielummin hidastan kuin pysähdyn. Olen säännöllinen lenkkeilijä - lenkkien teho tai kesto vaihtelee, säännöllisyys ei.

Lokakuun olen harjoitellut puoliteholla, ja hyvä niin. Joskus vähemmän on enemmän. Parempi puoliteholla kuin teholla.

Minun kulmani lenkkeilyyn on ottaa tekemisestä kiinni, ja toistaa sitä niin että kasvaa tekemisensä myötäiseksi. Vähemmän tärkeää on kuinka paljon tekee, kunhan tekee jaksamisensa mukaisesti. Thank god, minulla ei ole ollut treeniohjelmaa kolmeenkymmeneen vuoteen.

Myötävirtainen lenkkely antaa aistielämyksiä näkymättömälle osalle itseä. Se antaa tunteen että taistelee tuulimyllyjen rinnalla eikä niitä vastaan. Sellaista elämäntapaa voisi hienommin kutsua ASMR-elämäksi. Reseptejäkin on olemassa:

  - usko, toivo ja rakkaus
  - eat, run, sleep, repeat
  - work, rest and play
  - viina, laulu ja naiset

Siitäpä jokaiselle omanlaisensa. En tuomitse. Mutta sen olen oppinut että ei aina tarvitse elää täyttä elämää. Ihan piruuttaan voidaan elää puolinaisesti. Oravanpyörä se on hitaampikin oravanpyörä.

Toinen, minkä olen oppinut, on se, että rahalla saa elämään enemmän kuin siihen mahtuu. Äksöniä tai sillisalaattia, kuinka vaan. Toisaalta silloin kun elämään sisällyttää vain sen verran kuin siihen kulloinkin mahtuu, sekin voi olla hyvä elämä, ja rahaakin säästyy.

Lokakuussa elämään mahtuu vähän vähemmän.

Toki minun on kohta noustava vähintään pintakaasulle. Ensi vuodelle olen suunnitellut isoreeniä ja seuraavalle suuret urheilujuhlat. Toistaiseksi elän ja lenkkeilen kuitenkin puoliteholla. Välillä melkein nautin siitä.

Haukuputaalla 29.10.2022,

Allekirjoittanut