Voimalla seitsemän karpaasin

 

OK kunto OK joukkue mallia 2023

Valmistautuminen

Tämä kappale on kirjoitettu ja julkaistu viikko ennen kisaa.

Kirjoittelin muutama vuosi sitten juttua aiemmista Jukola-viesteistä joihin olen osallistunut (juttu löytyy linkistä ylhäältä). Viimeisimmästä kerrasta onkin 12 vuotta ja luulin jo että se vaihe elämästä on taputeltu. Siinä välissä oikean jalan kantapää/akilles on ollut vuosien ajan niin huonossa kunnossa että maastossa juokseminen on pitänyt jättää minimiin, ja keskittyä tasaisella lenkkeilyyn erikoisvalmisteisilla kengillä. Muutaman maastosuunnistuskisan olen käynyt: Kainuun Rastiviikko 2016 ja Fin-5 rastiviikko 2021. Olen siis pystynyt kivusta huolimatta juoksemaan lyhyitä suunnistusratoja läpi nilkka hyvin teipattuna.

Nyt näyttää siltä että krooniset vaivatkin paranevat jos niille antaa kunnolla runtua, mutta paraneminen on hidasta. Olen siis lenkkeillyt päivittäin nämä vuodet, ja treenitaukojen sijaan koettanut väistellä ongelmia kenkävalinnoilla, erikoispohjallisilla, juoksualustalla, jne. Tämä strategia on toiminut hyvin. Kymmenessä vuodessa ongelmallinen jalkavaiva on lähtenyt kehittymään parempaan suuntaan. Sitä edeltävä lonkkaongelma kesti muistaakseni myös noin kymmenen vuotta.

Viime talvena satuin keskustelemaan Jukola-aiheesta legendaarisen OK kunto OK -joukkueen edustajan kanssa. Toin esille sen tosiasian että minua ei ole enää vuosiin varattu mihinkään joukkueeseen. Puhelin ei niin sanotusti ole enää pirissyt. Kuinkas sattuikaan, mainitussa joukkueessa oli urheiluvammojen aiheuttama henkilövajaus. Asia jätettiin hautumaan. Hieman myöhemmin minut rekrytoitiin virallisesti joukkueeseen ankkuriosuuden viestinviejäksi.

Näin viikkoa ennen kisaa näyttäisi siltä että OK kunto OK on saanut loppusuoralle joukkueellisen miehiä ehjänä. Viestinviejistä kuusi (Petri, Pasi, Markku, Oula, Hannu, Jyrki) ovat kokeneita Jukolan kiertäjiä ja viime-hetken vahvistuksena mukaan saatu Guillermokin kovakuntoinen karpaasi.

Minulla kevään harjoittelu on nojannut kahteen seikkaan.

Tärkeimpänä on ollut tehdä sellaisia treenejä että elimistö pysyy ehjänä. Jätin esimerkiksi NUTS Karhunkierroksen väliin - pisimmät juoksulenkit ovat olleet Tervamaraton 42 km ja MuddyX 3 tuntia 52 minuuttia. Nekin suoritin ilman tulostavoitetta pitkään ankkuriosuuteen valmistavina harjoitteina.

Olen myös koettanut totuttautua ajatukseen että suunnistaisin taidokkaasti ja löytäisin rasteja ilman suurempia virheitä. Etenemisvauhti ei nimittäin enää oikeuta kovin suuria eksymisiä ilman että ne näkyvät kohtuuttomasti lopputuloksessa. Talven aikana taitoharjoittelu tapahtui mielikuvaharjoitteiden muodossa seuraamalla lajin huippujen suorituksia videotaltioinneista juoksumatolla hölkäten. Kevään mittaan olen siirtynyt kuntorasteille, niistä jopa kolme kertaa maastossa.

Valmistautuminen on tuottanut tulosta. Käymilläni maastorasteilla ei minuuttia pidempiä virheitä ole tullut. Oikea kantapää on kestänyt jopa 8,9 km E-radan Saarisen paikoin kivisessä maastossa ilman suurempaa kipeytymistä noin 9 min/km kilometrivauhdilla. Se ennakoi Porvooseen kohtuullista 2:30 osuusaikaa ankkuriosuudelle. Järjestäjän vaihtoaikaennuste povaa myös joukkueen aiemmille osuuksille varsin nohevaa etenemisvauhtia, ei kuitenkaan aivan kärkiletkojen vauhtia.

Suunnitelma viimeiselle viikolle on maltillinen. Ylläpidän kuntoa lyhyillä lenkeillä. Matkustan paikan päälle hyvissä ajoin ennen starttia. Uppoudun Jukola-tunnelmaan ja seuraan viestin lähtöhetket. Lepäilen hieman ennen omaa osuutta. Odottelen omaa vuoroani kerrankin hermoilematta. Suunnistan osuuden läpi rennon rauhallisesti ja nautin siitä. Matkustan takaisin. Siinä se.

Jukola-harjoitus. Otteita E-radasta, Saarinen.

Matkajärjestelyt ja varusteet

Päätin tänä vuonna tehdä järjestelyt mahdollisimman yksinkertaisesti jotta virtaa jäisi itse kisasuoritukseen. Varasin menomatkan Juna/Bussi lauantaille niin että ehdin hyvissä ajoin katsomaan viestin lähdön ja paluumatkan välittömästi osuussuoritukseni jälkeen. Koska Jukolan Viesti on minulle entuudestaan tuttu tapahtuma niin en kokenut tarpeelliseksi viettää helteisellä kisakentällä koko viikonloppua.

Varusteina minulla oli mukana suunnistusvarustuksen lisäksi makuupussi, patja ja evästä sekä erikoisvarusteena potkulauta. Ajatus oli tiukan matka-aikataulun takia potkutella kisan jälkeen Epoon kylästä takaisin Porvooseen, mikäli Jukola-bussit olisivat ruuhkaantuneet. Siihen minun ei tarvinnut ryhtyä, mutta potkulauta joudutti Helsingin rautatieaseman ja Kampin Linja-Autoterminaalin välistä liikennöintiä, jossa myös oli tiukka aikataulu.

 

Terveellinen ravinto harrastuksen keskiössä

Itse suunnistusvarusteita voisi luonnehtia retrohenkisiksi. En ole esimerkiksi onnistunut perehtymään millaiset nykykengät minulle sopisivat, sillä en ole vuosiin harrastanut lajia tosissaan ja jalkani ovat erittäin tarkat siitä mikä kenkä sopii ja mikä ei. Käytössä olleet kengät eivät siis taida olla ihan tältä vuosituhannelta.

Käytössä retrokengät. Peruste: mukavat jalassa.

Kisatapahtumia

Saavuin pölyisälle kisakentälle Jukola-bussin pysäkiltä tyylikkäästi potkulaudalla. Joukkueen armeijateltta löytyi sopivasti mallasrastin vierestä. Ensi töikseni kiiruhdin katsomaan miltä suunnistusmaasto näyttää. Syvemmälle metsään ei kisakeskuksesta tietenkään näkynyt mutta viimeiselle rastille viettävä jyrkkä kivinen rinne edusti riittävän hyvin tyypillistä kisamaastoa.

 

 

Illan ohjelmassa oli pasta-iltapala, joukkueen väreihin sopiva lonkeronharmaa juoma mallasrastilla sekä aloitusosuuden kannustaminen liikkeelle. Kovin moneen vanhaan tuttuun en ehtinyt törmäillä, poikkeuksena ultrajuoksija Juha Jumisko, johon mallasrastilla törmäsin, ja jolla myös oli ankkuriosuus edessä.

 

Olin varautunut yöhön hyvin. Koska osuuteni oli arvioitu käynnistyvän tasan 9:00, mukanani oli paksu ilmapatja sekä kuulosuojaimet. Ikävä kyllä kisan selostus ja musiikki jatkui täydellä volyymilla koko yön niin että kovin monta minuuttia oikeaa unta ei siinä varmaan ollut. Nousin ylös vähän ennen kuutta ja lähdin aamupalalle.

Tilasin tiskiltä aamupalan ja kahvin. Tarjoilija ihmetteli pyyntöä, nimittäin aamupalaan kuului jo yksi kahvi. Pysyin silti kannassani ja tilasin aamupalan ja kahvin.

Seuraava savotta, jos ei lasketa WC-käyntejä, oli nilkkojen teippaus. Maaston kivisyyden tietäen teippasin molemmat nilkat tiukkaan pakettiin. Kahdet sukat ja kengät nauhoitettuna melko tiukalle.

Kävi ilmi että uusintalähdössä oli paljon porukkaa, enemmän kuin koskaan ennen Jukolan historiassa. Meidänkin joukkueestamme pääsi neljä viimeistä osuutta uusintalähtöön. Yhteislähtö ei minua jännittänyt koska se on niin tuttua, paitsi se, ehtiikö vessasta ajoissa kartoille. Minuuttia ennen lähtöä kartan sai käteen ja osa porukkaa lähti lipumaan eteenpäin. En muista mitä tuosta oli ohjeistettu mutta hipsin muiden mukana hiukan lähemmäksi eturiviä.

Tällä kertaa minulla ei ollut supervoimia lähteä ohittelemaan joukkueita massoittain K-paikalle mennessä, mutta jälkiviisaana sanoisin että se olisi kannattanut. Ensimmäisellä rastilla oli niin paljon väkeä että leimasimien luo ahtautumiseen meni varmaankin minuutti tai pari. Jouduin sen verran ruuhkaiseen paikkaan, että useilla rastiväleillä tuli hidastetta edellämenijöiden päättäessä alkaa kävelemään juuri sellaisissa paikoissa, joissa on vaikea ohittaa. Sitten taas hyväkulkuisessa kohdassa kirmaistaan niin ettei siinäkään pääse ohi.

Muilta osin suunnistus meni hyvin, yhtäkään rastia en joutunut etsiskelemään muutamaa sekuntia kauemmin. Useita kertoja tein oman reitinvalinnan, mutta ne tahtoivat olla hitaampia kuin mistä pääjoukko marssi menemään. Tempoileva eteneminen näkyi myös rastiväliaika-analyysista: rastivälisijoitukseni vaihtelivat tasaisesti välillä 200-1400, vaikka suunnistusvirheitä ei ollut käytännössä lainkaan. Johtuiko vaihtelu siitä miten jonossa joutuu välillä kiihdyttämään ja jarruttamaan?

Suunnistusmaasto oli upeaa, hienoja pieniä kallioalueita ja monenlaista maapohjaa, ei kuitenkaan jatkuvaa pusikkoa. Enimmältä osin näkyvyys oli riittävä.

Esimerkkirasteja radan keskivaiheilta

Reitillä oli paljon rasteja, ankkuriosuudella 34 kappaletta. Maastossa oli mukava tunnelma, lämmin, ei sadetta, juomarastit 4 kpl tulivat tarpeeseen. Yksin ei tarvinnut montakaan hetkeä olla. Reitti ei tuntunut kovin raskaalta mutta aikaa kyllä kului. Ehkä siis hieman keskimääräistä hitaampi Jukola oli kyseessä.

Tulokset

Joukkueemme kokonaissijoitus oli 1246.

 

Osuuskohtaiset matkat, ajat ja osuussijoitukset:

 

1. Petri Alhainen 3.18.25, 12.6 km, 1583.

2. Pasi Isoniemi 3.12.03, 12.8 km, 1429.
3. Markku Muotka 4.55.55, 14.3 km, 1556.

4. Oula Pulju 1.54.49, 8.1 km, 978.

5. Hannu Aska 1.46.08, 9.5 km, 598.

6. Guillermo Esparcia 1.52.02, 9.3 km, 916.

7. Jyrki Leskelä 2.30.09, 14.9 km, 666.

Omalta osaltani suoritus oli onnistunut. Lupasin joukkueelle että juoksen osuuteni ajassa 2:30 ja jäin lupauksesta vain 9 sekuntia. Tuo paholaismainen osuussijoitus on kaikkien aikojen huonoin käymistäni Jukola-viesteistä, mutta onhan tässä jo ikääkin kertinyt edellisestä kerrasta 12 vuotta lisää.

Kotiinpaluu

Maaliin päästyäni jatkoin juosten teltalle. Huolena oli ehtiminen linja-autoon. Markku auttoi kengät irti kramppaavista jaloistani että saan siviilivaatteet ajoissa päälle. Kyytihuoli osoittautui turhaksi, mahduin ensimmäiseen Jukola-bussiin, sitten Porvoosta Onnibussiin ja Onnibussista junaan. Junassa tietenkin tankkasin välittömästi isot lihapullat niinkuin tullessakin.

 

Tämänkertaisesta Jukolasta jäi sellainen mukava maku suuhun että minähän osaan tämän vaikka vuosia onkin jäänyt väliin. Jos tulee vielä lähdettyä pitkälle osuudelle niin maastossa olisi syytä hieman enemmän käydä harjoittelemassa.