Raastokärpänen

Lyhyt syyspäivitys aiheesta treenit ja juoksutavoitteet.

 

Viime vuonna tähän aikaan uhosin lähteväni 1-7.7.2024 juoksemaan kuuden päivän ultrakisaa Kauhajoelle. Tämänhetkinen tilanne Kauhajoen osalta on se, että pisin kisa vuoden 2024 tapahtumassa on 48 tunnin non-stop. Tuon matkan olen jo kertaalleen kokeillut Kaustisella 2011 enkä koe tarvetta kokea sitä elämystä uudestaan. Niinpä ensi vuoden kisakalenteri ammottaa tyhjyyttään.

Viime vuonna myös erosin edustamastani suunnistusseurasta sillä perusteella että jalat eivät oikein kestäneet tuon lajin rasituksia ja kuntorasteilla voi käydä olematta sen kummemmin minkään seuran toiminnassa mukana.

 

Vuoden vaihteessa minua sitten kyseltiin mukaan Jukola-viestijoukkueeseen, enkä hennonut sanoa ei. Sitä varten piti kevään mittaan käydä tunnustelemassa rasteillakin, ja laji alkoi taas vähän kiinnostelemaan. Olin kuitenkin päättänyt mitä olin päättänyt joten osallistuin vain ja ainoastaan kuntorasteille, kuntoilumielessä. Tätä kuntoilua olen toteuttanut Oulurasteilla parikymmentä kertaa, niistä kymmenen kertaa sprintissä ja kymmenen kertaa oikeassa maastosuunnistuksessa, joka kerta toki pisimmällä A-radalla.

Maastosuunnistuksissa kolmen parhaan juoksun A-ratasijoitus oli keskimäärin yhdeksäs ja nopeus linnuntietä 6.9 km/h (noin 5 km/h reittiä pitkin). Ei niin että näillä terveysliikkujalle olisi väliä. Sprinttimatkoilla kolmen onnistuneimman suorituksen sijoitus oli keskimäärin viides ja nopeus linnuntietä 6.4 km/h (noin 4.2 km/h reittiä pitkin). Ei silläkään väliä. Olen kumminkin ollut tänä kesänä hieman parempi sprintissä kuin "oikeassa" suunnistuksessa. Minua kiinnostaa reitinvalintojen tekeminen, ja maastosuunnistuksessa on näillä lakeuksilla vain yksi oikea reitti: suoraan. Sprintissä pääsee kivasti pohtimaan reittiäkin, varsinkin kun vauhti on nopeaa ja rastivälit lyhyitä.

Kuntosuunnistelun myötä ovat vauhtitreenitkin alkaneet maistuskelemaan. Ei sillä että 52-vuotiaaseen kehäraakkiin enää saisi liiemmin vauhtia taiottua, mutta tapahtumiin osallistuminen on miellyttävämpää jos vauhtiin totuttelee.

Käytännössä olen tehnyt intervalleja tai vauhtikestävyyttä pari kertaa viikossa noiden kuntosuunnistusten lisäksi. Vauhtiharjotuksista suosikkejani ovat:

 

  - 15-20 x 250 m, 99% teholla + verryttelyt

  - 3-5 x 1000 m, 95% teholla + verryttelyt

  - 1-2 x 3000 m, 89 % teholla + verryttelyt

 

Jonkin verran harmittaa se, että pikkuhiljaa sitä vauhtia alkaakin löytyä. Lisäksi kintut kestävät taas vähän paremmin tuota maastossa tarpomista. Muut sitten kirjoittelee kisaraportteja ja minä vaan tallaan näitä kuntoratoja vaikka kevyt kilpaurheilukin saattaisi onnistua. Eikä ensi kesäksikään ole enää kunnon tavoitetta kun se Kauhajoki typistyi. Joku tavoite ensi kesälle kiitos.

 

 

World Masters Orienteering Championships 2024 will be organized in Turku region in Finland, 2nd - 9th of August.

Jep, tuollaisen ilmoituksen huomasin jostain, että aikuisurheilijoiden MM-suunnistukset olisivat ensi kesänä taas Suomessa. Minulla on hyviä muistoja viime kerrasta Kuusamossa 2007, jolloin olin 35-vuotiaiden sarjassa mukana. Kisa oli hienosti järjestetty, hyvät radat, enkä jäänyt kauas A-finaalista, yhden eksymisen päähän. Turun seudulla on varmasti vähintään yhtä tasokkaat radat kuin Kuusamossa, reitinvalintaakin taatusti tarjolla.

No mikä ongelma?

Pikkuisen hävettäisi kääntää takkia kun juuri vuosi sitten jäin ihan periaatteesta kuntorasteilijaksi. Kehtaisiko sitä taas hattu kourassa hankkia jonkun seuran jäsenyydet ja lisenssit ja kaikki? Ehkä jopa seuravaatteet? Sitten pitäisi vielä muutamat kansalliset käydä kiertämässä että olisi vajaan vuoden päästä sopivassa maailmanmestaruuskisakunnossa.

Rastit kyllä löytyy Varsinais-Suomessakin, kun etsimällä etsii.

---

Näitä miettiessä on onneksi syksyllä tulossa muutama pidempikin lenkki, voihan olla että mieli taas muuttuu johonkin suuntaan:

    - Pimiä Seikkailu 8h, 29.9.2023

    - MuddyX 4h, 7.10.2023

    - NUTS Köykkyri 6h mäkijuoksu, 25.11.2023