Ultrajuoksijan välikuolema

 

Tasapaino hakusessa

 💣

"Kerran suunnistaja, aina suunnistaja"

"Kerran ultrajuoksija, entinen ultrajuoksija"

Jos ei syystä tai toisesta onnistu tosiurheilua harrastamaan niin eikös sitten kaiveta joku taitolaji siihen naftaliinista ja aletaan harrastaa sitä. Onhan näitä: shakki, golf, autourheilu, tennis. Suunnistus.

Huumori sikseen, mutta onhan se totta. Ultrajuoksija elää määräharjoittelusta. Satamailiseen valmistautuessa juostaan palttiarallaa 100 mailia viikossa, maratonille syventävä vaihe sisältää 100 kilometriä viikkoon. Valmennusvelho saattaa toki viekkaasti ohjelmoidulla 40 kilometrin viikkotreenillä saada sinut maratonin starttiin mutta pitkälle ultralle ei puhettakaan. Laatu ei korvaa määrää tässä tapauksessa.

Jos olet juossut ultrajuoksun viime syksynä, ei elvistelylle ole enää tänä syksynä sijaa. Olet entinen jos et starttaa.

Minun edellisestä ultrakisastani on jo yli kolme vuotta. Entäs harjoittelu? Jos ultrajuoksija elää määräharjoittelusta, niin tämä ultrajuoksija on viittä vaille kuopattu. Viimeiset 10 kuukautta olen pystynyt juoksemaan niin vähän kilometrejä että on ollut pakko keskittyä laatuun, määrän kustannuksella. MOT.

💣

"Ultrajuoksija on kuollut, eläköön yleisjuoksija"

Ei nyt sentään yleisurheilija. Keihäänheitto ei luonnista, on niin hintelät hartiat. Viime aikona olen oppinut itsestäni sen, ettei ultrajuoksu oikeastaan ollut minulle mikään intohimo. Juoksu oli intohimo. On. Pienen totuttelun jälkeen lyhyet reippaat harjoitukset ovat ihan yhtä kivoja kuin ne "pitkikset".

Määritellään laatu. Kestävyysjuoksijan laatuharjoitteita on kolme: 1) tasavauhtinen kova, 2) tempojuoksut 3) intervallit.

Jos minä nyt juoksen sen kolme lenkkiä viikossa, joista jokainen sisältää tällaista vauhdikasta harjoittelua, niin onhan se 5 kilometrin tapahtumiin osallistuvan kuntojuoksijan treenimäärä. Siinä lisänä kun on sitten pakollinen rullahiihto, pyöräily & spinning, voimailu, mäkikävely & juoksu sekä suunnistus niin kyllä sillä ollaan jo 10 kilometrin ja puolikkaan osallistumiskunnossa. Uinti puuttuu niin en ihan teräsmieheksi kykene kuitenkaan.

Vitosen kunnolla menee kuitenkin suunnistus kuin väärä raha, ikäsarjoissa, 80-luvulla hankituilla taidoilla jotka eivät vanhene koskaan. Lähdetään nyt sitten SM-sprinttiin Tampereelle taas kokeilemaan 20.9. miten liikahtaa.

💣

Tässä vaiheessa ultrapiru olkapäällä kuiskaa: "Huhut kuolemastani ovat vahvasti liioiteltuja". Onko ultrajuoksijan kuolema sittenkin vain sellainen välikuolema?