Vain kuntoutus on pysyvää

 

 

Keskinkertaisesti onnistuneen Kokkola Ultra Runin jälkeen olen liikkunut ilman harjoitusohjelmaa. Olen vain pyrkinyt tekemään joka päivä jotakin. ParkRun-keräilykassaan on tullut kolme suoritusta lisää, saldo on nyt 42 kappaletta.

Taphtumiin osallistumis-sektorilla on ollut värikäs kattaus:

• Kotka-Jukola 2026, ankkuriosuus
• Terwamarssi 2026, Oulu, 65 km
• Hornantuutti 14-24 km, Nivala 

Jukolan viestin kaikki tietää. Ankkuriosuudella matka on yli 16 km, tein osuudestani suunnistusvideon selostuksella: https://youtu.be/zi3W4nqzTwM. Videosta tuli kerralla kaikkein katsotuin YouTube-lähetykseni.

Terwamarssi oli MPK:n järjestämä kaksipäiväinen marssitapahtuma sotilasvarustuksessa: ensimmäinen päivä 40 km, toinen päivä n. 25 km. Osallistuin tapahtumaan vaimoni kanssa.

Pari päivää sitten osallistuimme samalla kokoonpanolla Hornantuuttiin. Kyseessä on seikkailutapahtuma jossa osallistujat kuljetetaan silmät sidottuina jonnekin korpeen kauas sivistyksestä, eli "hornantuuttiin". Silmät saa avata kun järjestäjät ovat poistuneet paikalta. Tavoitteena on löytää pois hornantuutista takaisin lähtöpisteeseen ilman karttaa, kompassia, tai puhelimen paikannusominaisuuksia. Meillä matkaksi oli ilmoitettu linnuntietä 14-24 kilometriä, lähtöpaikkana Nivala, ja hornantuuttina... niin. Aikaa tehtävän suorittamiseen meni 5 tuntia 32 minuuttia. Matkaa kertyi noin 23 km. Tässäpä tapahtuma jota tohtii suositella.

Hornantuutissa

Isommissa juoksutapahtumissa en ole tässä välissä käynyt, olen täysin tyytyväinen että olen vitosta pystynyt käymään juoksemassa. Jalat eivät ole kivuttomat, joku tässä kesäajassa on että vanhat ja uudet rasitusvaivat kilpailevat keskenään siitä, mikä sattuu eniten. Nyt kipeimpänä on oikea kantapää (vuodesta 2011). Polvikivut ovat vähän horroksessa, mitä nyt oikea polvi välillä vihlaisee. Vasen lonkka äityi hankalaksi viikko sitten VK1-tempoharjoituksessa, kestää kevyttä hölkkää ja lyhyitä intervalleja.

Olen pikkuhiljaa hyväksynyt sen että juoksujalkojen kuntouttaminen on pysyvä osa arkea eikä vain urheiluvamman jälkeinen tilapäinen olotila. Jos urheiluvammat ovat kroonisia niin kuntoutuksen tulee olla kroonista myös.

Se miten kuntoutan on edellisissä jaksoissa jo lähes kahden vuoden ajan läpikäyty: korvaava liikunta ja monenlaiset tukilihaksiston voimaharjoitteet sekä juoksumäärien radikaali vähentäminen.

Vähemmän olen syventynyt siihen, miten tällaisen jatkuvan kuntoutuksen lomassa yritän kuitekin pysyä kohtalaisessa juoksukunnossa.

• Runsas kestävyysliikunta juoksua lähellä olevissa lajeissa: rullahiihto, pyöräily, elliptinen cross-trainer-laite
• Juoksulihaksiin kohdistuva runsas voimaharjoittelu: pohkeet, reidet, pakarat, keskivartalo, jonkin verran käsiä ja ylävartaloa
• Silloin harvoin kun juoksen, esim 3-4 kertaa viikossa, niin sisällytän lähes aina lenkin loppuosaan jotain sykettä kohottavaa ja juoksutekniikkaa ylläpitävää toimintaa: lyhyet intervallit 250m - 1000m, tempojuoksut, ylämäkijuoksut, jne. 

Noilla pysyy sellaisessa juoksukunnossa että kykenee osallistumaan 5 km - puolimaraton matkoille. Ei pidä kuitenkaan kuvitella että tuollaisella kikkailulla yltäisi samaan kuin juoksemalla 100 - 150 km per viikko. Ei yllä. Kyllä juoksu itsessään olisi parasta juoksuharjoittelua. Mutta sillä mennään mitä on. 

Kesän NUTS Ylläs tapahtuman vaihdoimme yhteisellä päätöksellä lyhyemmälle 15 km matkalle, menemme siis sen yhdessä vaimon kanssa.

Jukolan viestin jälkeen olen erityisesti vältellyt maastosuunnistusta. Oli oikean kantapään osalta niin tuskainen reissu että annan akilleksen kantapään vähän rauhoittua. Epätasainen maapohja on sille myrkkyä. Pitkän matkan SM-kisat olisivat kyllä lähellä, Posiolla, syyskuussa. Pitää melko pian päättää alanko valmistautua sinne. Toisaalta elokuun alussa olisi Puolangalla kansallinen sprintti, voisin siirtyä jo seuraavaan sprinttikauteen myös.

Maratoneja olen harkinnut ja siirtänyt harkintaa eteenpäin. Viikkokilometrit eivät millään mittarilla ole riittävät. Mahdollisia tapahtumia olisi useita. Midnight Sun maratonin onneksi jätin viime viikonlopulta väliin, siitä tuli fiasko kun reittimerkinnät pettivät ja osallistujia eksyi. Olen kerran eksynyt maratonilla, Rokua Geopark Maraton 2014, eikä hymy ollut korvissa.

Vielä katsaus ravintoremonttiin joka aina alkaa muutaman vuoden välein, viimeksi kaksi vuotta sitten. Senkertaisesta on jäljellä säännöllinen kaurapuuro aamuisin, sisältäen kreatiinijauhetta, rahkaa, puolukkahilloa, sekä puuvillasiemenrouhetta, ghia-siemeniä, ja salaattisiemensekoitusta. Tabletteja menee kourallinen: verenpainelääke, kolesterolilääke, monivitamiini, omega-3 kapseli. Tiedän, omega-3:sta on todistettavasti hyötyä vain kun se on rasvaisessa kalassa kiinni. Mutta kun tuli nuo kapselit ostettua ja kallista ravintoa ei heitetä roskiin.

Minun mittapuullani tuo on terveellinen aamiainen. Kohta alkaa olla tuloksia siitä onko terveellisestä aamiaisesta mitään hyötyä, kyllähän hyötyjen pitäisi kahdessa vuodessa näkyä. Ainakin painoa on tullut hiukan lisää, mutta voi johtua muista asioista: osa juoksusta vaihtunut vähemmän hoikistaviin treenimuotoihin ja voimaharjoittelun lihaksia (varsin vähän) kasvattaviin ominaisuuksiin. Syksyllä pitäisi saada taas lisää veriarvoja joista mahdollisesti voisi päätellä jotain.

Tämä lyhyt kesäpäivitys päättyy nyt tähän. Jykevämpiä juttuja sitten jos/kun vielä tartun johonkin mahtipontisempaan liikuntahaasteeseen.