Älä urheile sairaana, sanoo sananlasku

Vilustuneena urheilu ei kannata. Käytännön kokemus ja monet aiheesta tehdyt tutkimukset osoittavat että vakaville jälkitaudeille altistuu helpommin jos harrastaa raskasta liikuntaa flunssan aikana. Mutta entä jos räkä valuu ja kurkku on vähän kipeä? Ei kuumetta mutta hiukan väsyttää. Niinkuin nyt.

Yksi vakavimmista jälkitaudeista on sydänlihastulehdus. Mieleeni muistuu etelä-ruotsin selittämättömät suunnistajakuolemat joiden takia lajin piirissä sovittiin puolen vuoden kilpailu- ja harjoittelukielto koko pohjoismaihin. Kuolemien takana oli ilmeisesti punkkien ja hyttysten levittämä bartonella-bakteeri, eikä keuhkoklamydia niinkuin ensin arveltiin.

Oma kokemukseni opiskeluajoilta kertoo myös mihin sairauden vähättely voi johtaa. Opiskelin toiseksi viimeistä vuotta sähkötekniikan osastolla ja edessä oli analogiapiirien laboratoriotyöt. Osallistuminen oli tärkeää koska labratyöt järjestettiin vain joka toinen vuosi. Edellisenä viikonloppuna nousi korkea kuume. Päätä särki, yskitti, ja räkä valui.

Päätin kuitenkin osallistua labratöihin. Join yskänlääkettä ja söin asperiinia kuin karamellejä. Aamuisin sänky oli hiestä märkä. Ulkona oli pakkasta -18 mutta ajoin silti polkupyörällä yliopistolle ja takaisin kolmena peräkkäisenä päivänä. Kurssitoverit ihmettelivät hurjaa yskintää mutta sain kuitenkin kurssin suoritettua.

Perjantaina oloni oli jos mahdollista vielä huonompi. Onnistuin järjestämään itseni terveyskeskukseen jossa hassu lääkäri veti esiin myyräkuume-kortin. Lähdin pois kesken istunnon ja ajoin Kontinkankaan sairaalaan. Paikalla ollut tuttu hoitajatar järjesti minut jonon ohi röntgeniin.

Kuvista paljastui pitkään jatkuneen keuhkokuumeen aiheuttama molemminpuolinen keuhkopussien tulehdus. Pääsin abulanssikyydillä päivärinteen keuhkoparantolaan. Ensimmäisenä toimenpiteenä suoneen ruiskutettiin kolme ruiskullista antibiootteja ja yksi ruisku kipulääkettä.

Keuhkoparantolassa sain olla kaksi viikkoa. Keuhkotautiset vanhukset olivat hyvää seuraa. Loppuajasta alkoi jo lenkkeilyn himo. Hölkkäsin portaat ylös ja pyörryin. Minua Kontinkankaalla auttanut hoitajatar vannotti että kuusi viikkoa pitäisi pysyä nahoissaan. En totellut.

---

Nyt alkuviikosta on oloni ollut flunssainen. Kulkutautia on liikkeellä, tosin koivun siitepölykin saattaa vaikuttaa asiaan. Pidin yhden päivän lenkkelytaukoa. Onneksi Kokkolan 24-tunnin kisojen valmistautumisessa on alkanut kevyempi jakso. Tähän mahtuu hyvin yksi kevätflunssa. Mutta pikku aamulenkin aion tehdä taas siitä huolimatta... kele.