Juoksijapoikaa laulattaa

Ultrajuoksu on intensiivinen harrastus kun siihen oikein uppoutuu. Helposti saa 10-20 tuntia viikossa tuhrattua treenaamiseen ja muuhun asiaan liittyvään. Toisaalta, kun tarkasti laskee niin jää sitä aikaa myös jäljelle jonkin verran.

Onhan niitä muita harrastusmahdollisuuksiakin elämän täytteeksi. Karaokelaulanta, taidemaalaus, töissä käyminen, elämäkertojen lueskelu, kaupungilla hengailu hyvässä seurassa, ruokasienien poimiminen, viinan juominen, puutarhanhoito, avovesisukellus tai vaikka kalliokiipeily.

Näistä karaoke on kyllä aivan ykkönen.

---

Kouluaikana olin musiikissa kasin oppilas. En oikeastaan tiennyt osaavani laulaa. Oli äänenmurrosta ja harjoittelu ei kiinnostanut. Opiskeluaikoina hoilattiin kyllä mutta isolla köörillä.

Tein tuttavuutta yksin yleisön edessä laulamiseen paikallisessa topless-baarissa. Karaoke oli vielä melko uutta ja kansa jonotti vuoroaan hurmostilassa. Jo ensimmäinen kipaleeni vei mukanaan - "St Pauli ja Reeperbahn, sinne veri vetää uudestaan". Heti perään ilmoille kajahti "Oo Las Palmas, sun luoksesi lämpimään". Ystäväni lauloi "suuret setelit". Aplodeihin jää koukkuun.

---

Muistan laivamatkan kihlattuni kanssa Vaasasta Uumajaan. Ravintolassa oli tanssilattian luona avoin Karaoke-tilaisuus. Iskin tilaisuuteen välittömästi. "Doris oli toisenlainen, Doris oli reissunainen". "Kun kitara soi, ei itkeä saa". Kilpailin huomiosta vaaleapukuisen pitkäkorkoisen naisen kanssa. Vähän draamaa. Mustasukkaisuutta. Huikeaa musiikkia.

----

Aikanaan vietimme monet kesäpäivät Oulujokivarressa rautatiesillan kupeessa. Anoppila oli entinen Susikosken tilan päärakennus jossa oli ihana maalaistalomainen pihapiiri ja vain parin minuutin matka Oulun keskustaan.

Tyypillinen vapaailta kului pihapelejä pelatessa, aurinkoa ottaessa ja grillatessa. Jos oli erityisen lämmin niin oluttakin saatettiin maistella. Appiukkoni oli hiukan seuramiehiä. Jos naisväellä oli tärkeä juttu kesken niin saatoimme lähteä vaivihkaa kaupungille kahdestaankin.

 Vaivihkaa lähdössä?

Jos ei muualla niin Heinäkengässä oli yleensä tunnelmaa. Appiukko piti pöydässä seuraa sillä aikaa kun kävin heittämässä seuraavan biisin. "Kiikkustuolissa istun, ja sinua muistelen" tai "Kun mä sinut kohtasin, oli ilta ihanin, linnut lauloi ja kimmelsi taivaan kuu". Jos loppuillasta meno meinasi villiintyä niin karkasimme hihitellen taksiin. Anoppilassa pelasimme sitten koko porukalla tuppea aamuyöhön ja kelasimme illan tapahtumat. Nauroimme. Oi niitä aikoja.

---

Kävimme pikapikaa lähibaarissa kun vaimoni täytti keväällä pyöreitä vuosia. Olin kuskina ja join alkoholitonta olutta. Kuuntelimme kun toiset lauloivat. En voinut sille mitään - olin kohta taas jonossa. J Karjalainen ja Mustat Lasit. Melko pian karaoke-emäntäkin oli hereillä. Nupit kaakkoon. Kansaa kerääntyi kuuntelemaan. Siiderilasin takana piiloteltiin kyyneleitä. Lopulta artisti vetääntyi takavasemmalle. "Kiitos Jyrki", huikattiin baaritiskin takaa.

---

Nuorgamista Helsinkiin on pitkä matka jalankulkijalle. Paljon aikaa kulutettavaksi. Onkohan joukossa laulumiehiä? Tai naisia? Juostessakin voi nimittäin laulaa.

Kommentit

  1. Hyvää tekstiä. :) Taas tuli uusi puoli sinusta. Mielenkiintoista. Tämä laittaa aina odottamaan seuraavaa kirjoitusta, jolloin ollaan asian ytimessä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit