100.

Tämä on raportti sadannesta juoksemastani maratonista. Sitä edeltäviin 99  maratoniin mahtuu monenlaista. Välillä on juostu ihan reippaastikin, vaikka en ole kertaakaan valmistautunut tosimielessä minkään maratonille tähtäävän harjoitteluohjelman avulla.

100mc klubin logo

Kymmenen nopeimman tulokseni keskiarvo on 3:19:55. Maratonvauhti on nopeutunut 2000-luvun alkuun asti, josta se sitten on pikkuhiljaa hidastunut. Alla olevassa kaaviossa näkyy parhaan maratonajan kehitys.

Juoksemissani maratoneissa on eniten hidastunut alkuvauhti. Positiivista on se että matkavauhti loppumatkasta on tasoittunut, jopa niin että ainoat tasa- tai kiihtyvävauhtiset juoksut on tehty tällä vuosikymmenellä. Vauhdin hidastumiseen lienee kaksi syytä: toisaalta en ole tehnyt kovin paljoa nopeusharjoittelua ja toisaalta ikääntyminen näkyy ensimmäisenä juuri nopeudessa.

Tahtotila oli juosta maraton numero sata sellaisessa tapahtumassa joka on taatusti mieleenpainuva ja jossa on sopivasti huumoria mukana. Urheilumielessä tavoitteena oli mitata fyysisen kunnon lisäksi myös henkistä kanttia.

Kuinka ollakaan ensimmäisenä juolahti mieleen Nakukymppi, tuo hyväntuulinen maalaistapahtuma jota on järjestettu vuodesta 2003 lähtien vuosittain pienessä 34 asukkaan Vesijaon kylässä Padasjoella ilman sen kummempia järjestyshäiriöitä. Tapahtuma ja sen jälkeinen ohjelma artistivieraineen ja kansanjuhlineen saakin pieneen kylään karnevaalitunnelman: paikalla on järjestäjien ja urheilijoiden lisäksi suuri määrä tiedotusvälineiden edustajia ja muuta kansaa vastaanottamassa kesän alkua. Ainoa ongelma tässä hilpeässä tapahtumassa on se, että matkana on vain kymppi. Tarvitaan maraton.

Ei se mitään - tänä vuonna tapahtuman yhteydessä päätettiinkin järjestää myös kansainvälinen "Naked Marathon" -kilpailu. Siinäpä se. Hiukan sitä piti toki vatvoa, yleensä minulla löytyy pokkaa monenlaiseen mutta tämä alkoi jo olla siinä rajoilla... mutta kerranhan se vaan kirpaisee.

Sääennuste vaihteli kisaa odotellessa ukkosmyrskyn ja jatkuvan sateen välillä. En ollut siitä kovin huolissaan: ukkosmyrskyllä ei ainakaan olisi liikaa katsojia hankaloittamassa suoritusta, ja juostessa tuskin paleltuu vaikka vähän sateleekin.

Ajoimme paikanpäälle vasta samana päivänä joten valmistautumisaikaa ei jäänyt liiemmälti. Startti oli kello kolme iltapäivällä ja ennusteista huolimatta oli 16 astetta lämmintä, taivaalla pilvipouta. Tein häthätää oman nurkkauksen huoltopisteelle kylätalon kulmaan:

• 2 litraa omaa urheilujuomaa
• banaaneja
• rusinoita

Vaihdoin ylleni ASICS Gel Cumulus -lenkkikengät sekä sukat ja tarkistin sadatta maratonia juhlistavat ihomaalaukset.

Ihomaalauksia väärävärikuvina

Viimein lähtövaatteen alla kyyristeli viisi kilpailijaa: Andres ja Roland Virosta sekä Terho, Lare ja minä Suomesta. Kaikkien viiden olisi päästävä maaliin jotta maraton voitaisiin katsoa viralliseksi. Lähtöpaikalla jutellessa jännitys oli käsinkosketeltavaa.

Aika tuntui matelevan kun ranskalaisen TV-kanavan kuvausryhmä asetteli kameroitaan pieteettisesti oikeille paikoilleen. Lähtö viivästyi. Kun viimein pääsimme matkaan, kärkikolmikko lähtikin vauhdilla. Vaimoni saatteli minua polkupyörällä alkuun, mutta jätti sitten juoksemaan itsekseni, luvaten olla kannustamassa maantien laidalla. Edessä oli hieman yli viiden kilometrin edestakainen reitti joka olisi juostava kahdeksan kertaa: ensin kylätalolta mäkeä alas päällystetyn maantien varteen, tien reunaa pitkin kauniin pikku lammen kohdalle, lammen laitaa rantatietä sen toiselle laidalle josta laavun kohdalta maatilan pihapiirin läpi kapealle kumpuilevalle metsätielle. Kääntöpaikka oli opasteilla merkitty piste jäkäläkankaan reunalla.

Lukijat haluavat tietysti tietää millaista on juosta yksin ilkosillaan pitkin maantien laitaa. Tässä faktaa: aluksi jännittää aivan hitokseen. Siitä se sitten lähtee etenemään, ja ensimmäisen tunnin jälkeen maraton alkaa jo mennä rutiinilla. Taito se on tämäkin mutta sellainen jota ei taida kovin usein tarvita. Tuskin edes villeimmissä juhannusjuhlissa voi pettää harkinta niin katastrofaalisella tavalla että tarvitsee aamuyön pitkinä tunteina turvautua maratonin mittaiseen viuhahdukseen.

Ensimmäinen puolikas kulki juoksijoilla hyvin niinkuin arvata saattaa. Hieman puolivälin jälkeen krampit löysivät Laren, joka pyysi järjestäjiltä suolaa tarjolle. Pian myös Rolandin hymy alkoi käydä väkinäiseksi. Ohitin molemmat ennen kolmeakymppiä.

Kuudennen kierroksen kuluessa näin Laren ja Rolandin heittävän vastakkain tullessaan yläfemmat. Keskustelu kuului näin: "you are gonna make it", "no, I'm gonna die", "no,  you're gonna make it", "no, I die!"

Minullakin vauhti hidastui hieman loppua kohti, mutta enemmänkin sen takia että otin vähän varman päälle, tärkeintä että saan suorituksen kunnialla läpi eikä loppuajalla ole niin suurtakaan väliä. Allaolevassa kaaviossa pitäisi näkyä että alkuvauhti oli noin 5:20/km mutta  viimeisellä kierroksella jo 6:00/km. Myös tauot hidastivat matkantekoa.

Etenemisnopeus matkan varrella

Loppujen lopuksi juoksusta jäi positiivinen jälkimaku: sää oli paras mahdollinen, reitillä oli varsin rauhallista, sääskiä ei ollut juuri lainkaan. Maaliin tulin hyvänä kakkosena ja kaikki jaksoivat maaliin asti. Tässä lopputulokset:

1. Andres Jakovlev EST 3:54:12
2. Jyrki Leskelä FIN 4:09:59
3. Roland Laos EST 4:33:17
4. Lare Lautiainen FIN 4:34:23
5. Terho Räsänen FIN 5:03:11

Andres Jakovlevin kisablogi (eestiksi)

Maaliin tullessa paikalle oli jo kokoontunut Nakukymppi-tapahtuman yleisöä joilta tuli huikeaa kannustusta. Osa kympin juoksijoista oli siirtynyt kylätalon pihalle verryttelemään. Sain päähäni kävellä ilmoittautumistiskille ja kysyin pääseekö vielä kympille. Kyllä pääsi. Niinpä jäin odottelemaan seuraavaa lähtöä, kymmenen kilometrin kisaa, jonka juoksin vaimoni seurana. Kuin huomaamatta tulin suorittaneeksi virallisessa juoksutapahtumassa 52 kilometrin naku-ultrajuoksun ajassa 5:54:35 mahdollisesti ensimmäisenä maailmassa?

Kilpailut päättyivät siihen, mutta viikonloppua oli vielä jäljellä. Vietimme pari yötä Aulangon kylpylähotellissa, lenkkeilimme, ja kiersimme paikalliset nähtävyydet.

Kisareissun jälkeen lähetin luettelon suoritetuista maratoneista 100+ Marathon Finland -yhdistykselle tarkistettavasti. Onnittelut ja lupaus listausmerkinnästä tulivat saman tien. Check.

Mitäpä sitten seuraavaksi? Siihenkö loppuivat hurjat nuoruusvuodet?

Itse asiassa seuraava kisa on jo tiedossa. Ilmoittauduin maamme perinteisimpään ultrajuoksutapahtumaan, 100 kilometrin mittaiseen Suomi-juoksuun joka järjestetään nyt kesäkuun viimeisenä viikonloppuna. Sitä on juostu monenlaisilla reiteillä uodesta 1972 lähtien mutta tänä vuonna tapahtuma ottaa askeleen kohti juuriaan, sillä se käydään Salossa. Kilpailijat kulkevat illasta alkaen yön yli juosten yhtenä lenkkinä 100 km pitkän kierroksen. Kyseessä tällä kertaa totinen juoksukilpailu eikä mikään hassuttelu. Muitakin juoksuideoita on kertynyt mutta niistä lisää myöhemmin. Hyvää kesää lukijoille ja muistakaahan liikkua. Vaatteet päällä tai ilman.