Juhlavalmisteluja
Keväällä on helppo olla juhlamielellä, ja tällä kertaa ilmassani on suuren urheilujuhlan tuoksua. Satanen on suuri tasaluku ja maraton on jollain tapaa juoksun kuninkuusmatka. Puolikkaan ajan pystyy vielä melko tarkkaan arvioimaan harjoittelun perusteella mutta maratontulos on aina jossain määrin yllätys. Vielä muutama vuosi sitten olin melko varma etten tule koskaan saamaan sataa maratonia täyteen. Sitten tapahtui jotain, ja nyt ollaan tässä.
Yleensä juhlavalmisteluihin kuuluu kakkujen leivontaa ja kuohuviinien valintaa. Tavallisten kakkujen sijaan ajattelin tällä kertaa leipaista muutaman ajatuskakun.
Ihmiskakku
Ihmiskakku voisi olla vaikka sitä että laittaisin hyvää mieltä kiertämään. Sen voisin tehdä olemalla ihmisten seurassa kohtelias ja hyväntuulinen aina kun jaksan ja kehtaan. Hyväntuulisuus tarttuu, ja hymyilevä ihminen muistetaan.
Jukka Pojan sanoin voisi kulkea kylmästä lämpimään. Niinhän se on - jos kohtaa lämminhenkisen ihmisen niin kyllähän sen lähistöllä mielellään hetkisen lämmittelee. Jospa sitä osaisi silloin tällöin olla itsekin sellainen. Ei ehkä maratonilla 35 kilometrin kohdalla mutta edes sitten maalissa.
Muuten taidan jatkaa sillä tiellä että en yhäkään varaa kovin paljon aikaa kadehtimiseen tai muuhunkaan itseni vertailemiseen muihin ihmisiin. Kateellisuus rasittaa eniten sen harjoittajaa eikä siitä ikävä kyllä koidu merkittävää haittaa kateellisuuden kohteelle, ei silloinkaan kun sen olisi ansainnut. Niinpä kateellisuus on varsin hyödytöntä ja ajan voi käyttää huomattavasti paremminkin.
Puuhakakku
Joskus huolettaa että tekee kovasti työtä josta ei lopulta ole mitään hyötyä. Se voi vähäsen harmittaa varsinkin jos puurtaminen ei ole kivaa.
Aina ei puurtaminen ole kivaa. Jospa yrittäisin vielä tarkemmin hoksata ne hyvät puolet työssäni ja toki kotitöissä myös. Niiden muistelu auttaa silloin kun on edessä niitä ikävämpiä velvollisuuksia.
Joskus varoitellaan että sitä voi palaa loppuun jos tekee liikaa kaikkea. Aion siitä huolimatta tehdä vielä vaikka ja mitä. Voin suositella muillekin: kirjoita, sävellä, maalaa taideteoksia, ohjelmoi tietokonepelejä, kudo kauniita sukkia, leivo herkullisia kakkuja, rakenna piharakennuksia, hoida puutarhaa tai luo uutta jollain muulla tavalla. Ei niistä puuhista aina ole hyötyä. Siitä huolimatta ideoiden toteuttaminen on parasta elämässä, pienten ja isojen.
Elämästä voi oppia koko ajan jos ei aina jumita samoihin rutiineihin. Välillä kannattaa väkisinkin puhaltaa peli poikki, käydä eräretkellä, pyhiinvaelluksella, juosta vaikka maan ääriin. Että vielä minäkin aion vielä tehdä jotain ihan muuta.
Voihan sitä toki viettää aikaa ihan rauhassa, ei tarvitse aina tehdä isoja juttuja. Sitä voi katsella kattoon ja haaveilla. Tylsät hetket voi toki käyttää hyödyksi ja koota vaikka palapeliä, mutta aina ei tarvitse tehdä mitään. Silloin ne ajatukset syntyvät.
Kaunis on maailmakakku
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille, ja mielen vapaus, ja mielen vapaus. Siinäpä se, mielen vapaus, ennakkoluulottomuus, olisiko siinä älykkyyden ja huumorintajun korkein muoto? Elämähän on rikkautta jota on saatavilla ilmaiseksi. Tokihan avarakatseisuus vähän vaatii ajattelun rohkeutta.
Kaikesta ei tarvitse pitää, ei tarvitse olla kaikkien kaveri. Tuskin se mainittu mielen vapaus sitä tarkoittaisikaan. Kaikkea ei tarvitse ymmärtää tai kokeilla. Miksipä toisaalta myöskään ottaisin tiukkoja mielipiteitä sellaisista asioista tai elämisen tavoista joita en ole ymmärtänyt taikka itse kokeillut. Niin että summa summarum: vaikkakaan ei ihan kaikkea, niin melko monenlaisia asioita kannattaa ymmärtää ja kokeilla.
Moni on ylpeä siitä että mielipide löytyy asiaan kuin asiaan nopeasti, sen kummemmin miettimättä. Eikö kumminkin olisi järkevämpää muodostaa mielipide mahdollisimman laiskasti ja hitaasti, mielummin vasta sitten kun on välttämätöntä. Silloin sitä olisi mahdollisimman paljon ymmärrystä ja tietoa mielipidettä varten käytössä. Vien tämän mietinnön vielä hieman pidemmälle: aion olla valmis myös muuttamaan mielipidettä, kääntämään takkia jos niikseen tulee. Otetaan vaikka se viina. Ennen oli kolme annosta päivässä terveellistä, nykyään ei edes yksi annos. Todellisuus muuttuu ja minä sen mukana.
Pitääkö olla huolissaan -kakku
Onko se niin että parempi kuljeksia korvat luimussa olkapäät polvissa ja katsella varpaitansa ettei kukaan vaan huomaa. Odotella että surkea elämä etenee katkeraan loppuunsa kun ei tästä kumminkaan mittään tuu. Kerta eihän tästä tuu.
Että pitäisikö olla huolissaan? Mitä ne sitten on ne oman elämänsä sankaritavikset joista huokuu ryhdikäs olemus ja kohtelias käytös tilanteessa kuin tilanteessa. Ehkä se on niin että salaisesti uskaltavat olla oman pikku valtakuntansa prinssejä tai prinsessoja ja käyttäytyä sen mukaisesti. Vosihan sitä silloin tällöin kokeilla itsekin, eihän sitä ole laissa kielletty, ottaa oma tilansa elämän catwalkilla ja katsoa muita rohkeasti suoraan silmiin. Suomalaiselle pirun vaikeeta vaan tuommonen.
Varalta pitää kummiskin elämää elää niinkuin viimeistä päivää, tosin tärkeät päätökset kannattaa tehdä niinkuin olisi vielä sata vuotta jäljellä koska eihän sitä tiedä. Tämä siitä huolimatta että pumppu pettää melko varmasti jo kahdeksantoista vuoden ja kolmen kuukauden päästä Jurmalan aurinkorannalla kesken eläkeläisten vuosittaisen sauvakävelymaratoonin.
Sitä minä vaan että jokainen siedettävä päivä voisi olla pieni juhlapäivä. Sen ymmärtää jokainen jolla on huonojakin päiviä joukossa. Juhlimisen voi suorittaa vaikka valitsemalla uuden reitin juoksulenkillä tai ottamalla aikaa ikiomaan rauhalliseen lukuhetkeen ennen nukkumaanmenoa.
Kyllä ja ei. Yhtäältä maailma ylikuumenee ja hukkuu muoviroskaan. Kyllä pitää olla siitä huolissaan. Toisaalta parhaat asiat kestävät aikaa. Hyvät vaatteet, parhaat muistot, hyvät harrastukset, hyvät ihmissuhteet. Niistä ei tarvitse niin kovin huolissaan olla. Hajoilevat asiat joutavatkin mennä.
Prinsessakakku ja puoli valtakuntaa
Tarinahan päättyy yleensä siihen kun lohikäärmeet on teurastettu sukupuuttoon ja prinssi saa omaksensa prinsessan ja puoli valtakuntaa. Kuinkas sitten kävikään?
Oliko kuningas kenties sen verran persaukinen että prinssi joutui sen valtakunnan omin käsin rakentamaan melkein tyhjästä? Eikä sitä toki heti omaksi saanut, vaan se kuului enempi vähempi prinsessalle, siihen asti kunnes ero heidät erotti, jonka jälkeen valtakunta puolitettiin, ja prinssi sai viimein sen luvatun puoli valtakuntaa haltuunsa. Vai eläisivätkö onnellisina elämänsä loppuun?
Mitä tekisi oman elämänsä prinssi kun tavoite oli saavutettu? Ei ehkä pitkäksi aikaa jäisi laakereilleen lepäilemään hovinarrien jorinoita kuunnellen. Kyllä keksisi uusia sankaritekoja lohikäärmeitten tilalle. Tärkeintä olisi että tarina jatkuu.
Mikä onkaan tarinan opetus? Ensin se tappoi lohikäärmeet ja sitten sarvikuonot, mitähän seuraavaksi? Onneksi maratonit eivät lohikäärmeiden tavoin ole uhanalainen laji vaan niitä kyllä riittää hamaan tappiin asti.
Nämä nyt oli vaan kakkuja, kaikkia ei tarvitse maistaa.
Seuraava maratoonikin on vasta tuumailun asteella. Kerron kyllä sitten.
Yleensä juhlavalmisteluihin kuuluu kakkujen leivontaa ja kuohuviinien valintaa. Tavallisten kakkujen sijaan ajattelin tällä kertaa leipaista muutaman ajatuskakun.
Ihmiskakku
Ihmiskakku voisi olla vaikka sitä että laittaisin hyvää mieltä kiertämään. Sen voisin tehdä olemalla ihmisten seurassa kohtelias ja hyväntuulinen aina kun jaksan ja kehtaan. Hyväntuulisuus tarttuu, ja hymyilevä ihminen muistetaan.
Jukka Pojan sanoin voisi kulkea kylmästä lämpimään. Niinhän se on - jos kohtaa lämminhenkisen ihmisen niin kyllähän sen lähistöllä mielellään hetkisen lämmittelee. Jospa sitä osaisi silloin tällöin olla itsekin sellainen. Ei ehkä maratonilla 35 kilometrin kohdalla mutta edes sitten maalissa.
Muuten taidan jatkaa sillä tiellä että en yhäkään varaa kovin paljon aikaa kadehtimiseen tai muuhunkaan itseni vertailemiseen muihin ihmisiin. Kateellisuus rasittaa eniten sen harjoittajaa eikä siitä ikävä kyllä koidu merkittävää haittaa kateellisuuden kohteelle, ei silloinkaan kun sen olisi ansainnut. Niinpä kateellisuus on varsin hyödytöntä ja ajan voi käyttää huomattavasti paremminkin.
Puuhakakku
Joskus huolettaa että tekee kovasti työtä josta ei lopulta ole mitään hyötyä. Se voi vähäsen harmittaa varsinkin jos puurtaminen ei ole kivaa.
Aina ei puurtaminen ole kivaa. Jospa yrittäisin vielä tarkemmin hoksata ne hyvät puolet työssäni ja toki kotitöissä myös. Niiden muistelu auttaa silloin kun on edessä niitä ikävämpiä velvollisuuksia.
Joskus varoitellaan että sitä voi palaa loppuun jos tekee liikaa kaikkea. Aion siitä huolimatta tehdä vielä vaikka ja mitä. Voin suositella muillekin: kirjoita, sävellä, maalaa taideteoksia, ohjelmoi tietokonepelejä, kudo kauniita sukkia, leivo herkullisia kakkuja, rakenna piharakennuksia, hoida puutarhaa tai luo uutta jollain muulla tavalla. Ei niistä puuhista aina ole hyötyä. Siitä huolimatta ideoiden toteuttaminen on parasta elämässä, pienten ja isojen.
Elämästä voi oppia koko ajan jos ei aina jumita samoihin rutiineihin. Välillä kannattaa väkisinkin puhaltaa peli poikki, käydä eräretkellä, pyhiinvaelluksella, juosta vaikka maan ääriin. Että vielä minäkin aion vielä tehdä jotain ihan muuta.
Voihan sitä toki viettää aikaa ihan rauhassa, ei tarvitse aina tehdä isoja juttuja. Sitä voi katsella kattoon ja haaveilla. Tylsät hetket voi toki käyttää hyödyksi ja koota vaikka palapeliä, mutta aina ei tarvitse tehdä mitään. Silloin ne ajatukset syntyvät.
Kaunis on maailmakakku
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille, ja mielen vapaus, ja mielen vapaus. Siinäpä se, mielen vapaus, ennakkoluulottomuus, olisiko siinä älykkyyden ja huumorintajun korkein muoto? Elämähän on rikkautta jota on saatavilla ilmaiseksi. Tokihan avarakatseisuus vähän vaatii ajattelun rohkeutta.
Kaikesta ei tarvitse pitää, ei tarvitse olla kaikkien kaveri. Tuskin se mainittu mielen vapaus sitä tarkoittaisikaan. Kaikkea ei tarvitse ymmärtää tai kokeilla. Miksipä toisaalta myöskään ottaisin tiukkoja mielipiteitä sellaisista asioista tai elämisen tavoista joita en ole ymmärtänyt taikka itse kokeillut. Niin että summa summarum: vaikkakaan ei ihan kaikkea, niin melko monenlaisia asioita kannattaa ymmärtää ja kokeilla.
Moni on ylpeä siitä että mielipide löytyy asiaan kuin asiaan nopeasti, sen kummemmin miettimättä. Eikö kumminkin olisi järkevämpää muodostaa mielipide mahdollisimman laiskasti ja hitaasti, mielummin vasta sitten kun on välttämätöntä. Silloin sitä olisi mahdollisimman paljon ymmärrystä ja tietoa mielipidettä varten käytössä. Vien tämän mietinnön vielä hieman pidemmälle: aion olla valmis myös muuttamaan mielipidettä, kääntämään takkia jos niikseen tulee. Otetaan vaikka se viina. Ennen oli kolme annosta päivässä terveellistä, nykyään ei edes yksi annos. Todellisuus muuttuu ja minä sen mukana.
Pitääkö olla huolissaan -kakku
Onko se niin että parempi kuljeksia korvat luimussa olkapäät polvissa ja katsella varpaitansa ettei kukaan vaan huomaa. Odotella että surkea elämä etenee katkeraan loppuunsa kun ei tästä kumminkaan mittään tuu. Kerta eihän tästä tuu.
Että pitäisikö olla huolissaan? Mitä ne sitten on ne oman elämänsä sankaritavikset joista huokuu ryhdikäs olemus ja kohtelias käytös tilanteessa kuin tilanteessa. Ehkä se on niin että salaisesti uskaltavat olla oman pikku valtakuntansa prinssejä tai prinsessoja ja käyttäytyä sen mukaisesti. Vosihan sitä silloin tällöin kokeilla itsekin, eihän sitä ole laissa kielletty, ottaa oma tilansa elämän catwalkilla ja katsoa muita rohkeasti suoraan silmiin. Suomalaiselle pirun vaikeeta vaan tuommonen.
Varalta pitää kummiskin elämää elää niinkuin viimeistä päivää, tosin tärkeät päätökset kannattaa tehdä niinkuin olisi vielä sata vuotta jäljellä koska eihän sitä tiedä. Tämä siitä huolimatta että pumppu pettää melko varmasti jo kahdeksantoista vuoden ja kolmen kuukauden päästä Jurmalan aurinkorannalla kesken eläkeläisten vuosittaisen sauvakävelymaratoonin.
Sitä minä vaan että jokainen siedettävä päivä voisi olla pieni juhlapäivä. Sen ymmärtää jokainen jolla on huonojakin päiviä joukossa. Juhlimisen voi suorittaa vaikka valitsemalla uuden reitin juoksulenkillä tai ottamalla aikaa ikiomaan rauhalliseen lukuhetkeen ennen nukkumaanmenoa.
Kyllä ja ei. Yhtäältä maailma ylikuumenee ja hukkuu muoviroskaan. Kyllä pitää olla siitä huolissaan. Toisaalta parhaat asiat kestävät aikaa. Hyvät vaatteet, parhaat muistot, hyvät harrastukset, hyvät ihmissuhteet. Niistä ei tarvitse niin kovin huolissaan olla. Hajoilevat asiat joutavatkin mennä.
Prinsessakakku ja puoli valtakuntaa
Tarinahan päättyy yleensä siihen kun lohikäärmeet on teurastettu sukupuuttoon ja prinssi saa omaksensa prinsessan ja puoli valtakuntaa. Kuinkas sitten kävikään?
Oliko kuningas kenties sen verran persaukinen että prinssi joutui sen valtakunnan omin käsin rakentamaan melkein tyhjästä? Eikä sitä toki heti omaksi saanut, vaan se kuului enempi vähempi prinsessalle, siihen asti kunnes ero heidät erotti, jonka jälkeen valtakunta puolitettiin, ja prinssi sai viimein sen luvatun puoli valtakuntaa haltuunsa. Vai eläisivätkö onnellisina elämänsä loppuun?
Mitä tekisi oman elämänsä prinssi kun tavoite oli saavutettu? Ei ehkä pitkäksi aikaa jäisi laakereilleen lepäilemään hovinarrien jorinoita kuunnellen. Kyllä keksisi uusia sankaritekoja lohikäärmeitten tilalle. Tärkeintä olisi että tarina jatkuu.
Mikä onkaan tarinan opetus? Ensin se tappoi lohikäärmeet ja sitten sarvikuonot, mitähän seuraavaksi? Onneksi maratonit eivät lohikäärmeiden tavoin ole uhanalainen laji vaan niitä kyllä riittää hamaan tappiin asti.
Nämä nyt oli vaan kakkuja, kaikkia ei tarvitse maistaa.
Seuraava maratoonikin on vasta tuumailun asteella. Kerron kyllä sitten.
Kommentit
Lähetä kommentti