Ravintoremontin ensitunnelmia

Sitä luulee että vartalo pysyy ikuisesti samanlaisena, varsinkin kun lenkkeilee säännöllisesti. Sokeria ja muita herkkuja ei tarvitse säännöstellä sen kummemmin, pikkusuolaisia varsinkaan kunhan muistaa ottaa verenpainetabletit ajallaan. Niin muodoin sanoo järki että urheileva nuorukainen tarvitsee säännölliset sokerihumalat urheilujuoman tai muun virvokkeen muodossa. Pizzat ja hampurilaiset välipalana maistuu kun ei niitä kuitenkaan määräänsä enempää kulu.

Vaakalle voi huoleti seisahtaa milloin vain, paitsi jos patteri on punnitusvälineestä päässyt loppumaan jo puoli vuotta sitten. No, menin sitten ja kävin pari viikkoa sitten ostamassa puntariin uuden pariston. Siitä seurasi kuitenkin ongelmia. Kävi sillä tavalla että vaaka ei enää näyttänytkään oikein. Yritin kopsutella ja käännellä laitetta ja käyttää patteria irti mutta uusi lukema oli ja pysyi.

Jos vaaka näyttää virheellistä lukemaa vaikka toimiikin, niin siihen on vain yksi selitys. Henkilön elopaino on silloin väärä. Silloin ei auta vaakitusvälineen säätäminen vaan pitää säätää punnittavan painoa johonkin suuntaan. Tässä tapauksessa tarpeen olisi painolukeman pienentäminen ellei jopa romahduttaminen.

Kertaalleen olen elämässäni tehnyt oikein kunnon laihdutuskuurin. Kyseessä oli kevät 1999 jonka aikana pudotin kaksiymmentä kiloa eli 95 kilosta 75 kiloon muutaman kuukauden aikana. Kaikki on tehtävissä jos haluaa, liha tottelee kuria, ei siinä mitään. Nyt ei sentään ole tarve varsinaiselle ryhtliikkeelle, vaan muutama kilo riittää. Enemmänkin olisi tarve vähän terveemmälle ravinnolle ylipäätään, jonka ohessa olisi suotavaa että kilot tipahtelisivat ikään kuin epähuomiossa polun varteen.

Suunnitelma tarkentui pikavauhtia:

• Ei nopeita hiilihydraatteja. Päivittäisessä ravinnossani on ollut paljon leipää, riisiä, pastaa ja perunaa, sekä melkoinen määrä sokeria kahvin ja muiden juomien mukana. Nopeat hiilihydraatit heiluttavat verensokeria jolloin nälän tunne väistyy vain hetkeksi ja muutenkin verensokerin vaihtelu tekee väsyneeksi.
• Vähemmän suolaa. Suolaa olen saanut runsaasti arkiruuasta, leivästä, leikkeleistä sekä ajoittain sipseistä, suolakurkuista ja vastaavista. Suola on aine joka pitää nälän ja janon tunnetta yllä, sekä on haitallinen verenpaineelle.
• Vähemmän rasvaa. Eniten rasvaa olen saanut huonosti valituista väli- ja iltapaloista, tärkeimpänä rasvaiset juustot. Myös rasvaista kahvimaitoa ja kermaa on kulunut.

Kun ei ole tarpeen runtata hetkessä kahtakymmentä kiloa huitsinkuikkeliin niin syödä kuitenkin pitää. Ruokavalion perustaksi valikoitui reilu annos hitaita hiilihydraatteja kuten täysjyväviljaa. Aamulla ja päivällä menee mysliä (ei sokeroitua) ja ihan vaan kaurahiutaleita samassa tarkoituksessa, sekoitettuna rasvattomaan maitoon tai jugurttiin. Lisäksi tuoreita kasviksia välipalaksi. Porkkana, paprika, kesäkurpitsa, avokado. Hiilihydraatit ovat tärkeitä liikuntaa harrastaville ja aivot tarvitsevat niitä myös. Hitaat hiilihydraatit eivät myöskään lihota - ilman suolaa ja sokeria ne eivät ole niin koukuttavia että niitä tulisi syötyä liikaa.

Terveellisiä rasvoja on syötävä jonkin verran, ja niitä tuleekin pähkinöistä, oliiviöljystä ja rasvaisesta kalasta, mutta niiden kanssa ei ole tarkoitus ylen määrin lotrata. Rasvaa on todennäköisesti varastoituna myös jossain vatsaontelossa joten niiden loppumista ei tarvitse ensimmäisenä pelätä.

Tärkein muutos on proteiinien määrä. Tarkoituksena on niellä kotimaista laadukasta proteiinia riittävässä määrin. Mainittakoon maito- ja kauratuotteet, pähkinät, kananmunat, rasvaton raejuusto sekä tonnikala.

Päivittäisestä arkiruuasta syön kasvikset ja pari palaa lihaa, mutta perunaa tai kastikkeita otan hyvin vähän jos ollenkaan. Juomina käytän rasvatonta maitoa ja kivennäisvettä. Muilta osin muodostan ateriat sekä kotona että työpaikalla pääosin omien reseptien mukaisesti.

Seuraavaksi tuoreita tunnelmakuvauksia kahden ensimmäisen viikon ajalta.

Viikko 1

Ensimmäisinä päivinä sokeriton ruokavalio tuntui ja maistui vähän kummalliselta. Kahvi oli pahaa, juoksuvauhti oli vähän vaisua ja lenkkeillessä tuntui jopa vilun kaltaisia oireita, aivan kuin elimistö ei saisi tarpeeksi energiaa. Pikkuhiljaa oireet menivät kuitenkin ohi, ja viikon lopulla alkoi ravinnostakin erottua makuja. Kun tottuu vähäsokeriseen ja vähäsuolaiseen ravintoon niin alkaa erottaa luontaiset maut paremmin. Myös olo alkoi viikon keskivaiheilla tuntua pirteämmältä.

Lenkkeilymäärä pysyi melko lailla samana, 1-2 tuntia päivässä, paitsi syntymäpäivänä, jolloin tuli tehtyä iän velvoittama 49 kilometrin juoksulenkki. Synttäripäivänä vatsaan upposi myös hieman sokerisia herkkuja muttei paljon. Ensimmäisen viikon aikana paino putosi noin kilon, josta arvelisin rasvaa olleen ehkä puoli kiloa, loput sellaista sokerinkäyttäjän yleisturvotuksen laskua.

Viikko 2

Toinen viikko sujui paljon helpommin. Koetin vielä lisätä hieman proteiinin määrää, mutta pidin tiukkaa linjaa rasvan ja nopeiden hiilihydraattien kanssa. Näillä neuvoin lenkkeily olikin melkoista pippa-laukkaa, varsinkin jaloissa tuntui taas olevan voimaa. Jospa siitä voisi päätellä että lihakset saivat riittävästi proteiinia palautumiseen?

Nälän tunnetta on ollut hyvin harvoin, mutta olen koettanut muistaa syödä. Terveellistä ravintoa tulee kuin itsestään syötyä pienempiä annoksia joten pitää muistaa syödä tiheämmin. Jopa kahvia kuluu vaistomaisesti vähemmän jos sitä juo ilman lisukkeita.

Minulle on vuosien saatossa muodostunut oiva tapa ryydittää kahvikuppia kourallisella palasokereita, enkä ole kermakannuakaan katsonut kieroon. Jos kahvin kuitenkin juo raakana niin hyvä vinkki on laittaa siihen hieman vähemmän kahvinporoja. Väkevä kahvi ilman lisukkeita on nimittäin helvetin pahaa.

Toisen viikon loppupuolella lenkkeily sujui siis huomattavasti terhakkaammin, ja olo oli huomattavan pirteä. Myös peilistä olen ollut huomaavinani ravintovarastojen vatsasta hieman kaventuneen. Paino ei ole kuitenkaan tullut alaspäin kovin paljoa, vain noin puoli kiloa lisää. Saattaa tosin olla että lihasmassa on hiukan kasvanut ainakin jalkalihasten hyvistä tuntemuksista päätellen. Toivotaan näin, sillä kasvaneet lihakset saattaisivat olla apuna rasvanpoltossa.

Tästä eteenpäin

Vaikka vaaka on jo nyt hiukan tutummissa lukemissa, ainakin lenkin jälkeen, niin heitänpä nyt yksin tein itselleni tavoitteeksi jatkaa tällä mallilla ainakin kesään asti, ellei pitempäänkin. Puoli kiloa viikossa on passeli määrä painonpudotusta, jolloin lihakset eivät kuihdu ja pystyy lenkkeilemään ihan riittävästi. Tarkoitus ei ole millään muotoa kyllästyä tai uupua, päinvastoin. Sitäpaitsi. Vaikka söisi ikuisesti samalla tapaa niin ei paino putoa nollaan asti, puoli kiloa kerrallaan. Johonkin se pysähtyy.

Kuri ei tule olemaan tiukka. Jos minä jossain vaiheessa päätän oluen ostaa, niin minä sen myös juon. Jos haluan pullan niin syön sen myös. Mutta en ota niitä päivittäiseksi tavaksi. Jos on pakko saada sokerikahvia niin laitan yhden palasen. No hyvä on. Kaksi palaa laitan. Sekin maistuu, kun makuhermoja ei ole totutettu kymmeneen palaan per kuppi.

Kirjoitan ehkä seuranta-artikkelin jossain vaiheessa keväämmällä, jos on raportoitavaa. Tällä vauhdilla ei painon tarvitse karista kuin toukokuuhun asti, mutta toki terveellisesti saa elää siitäkin eteenpäin.