Maailmanlopun meininki

Kuukausi sitten aloittamani ravintoremontti vielä jatkuu, vaikka olen hiukan yksinkertaistanut ruokavaliota. Proteiiniä ja hitaita hiilihydraatteja menee maistuvassa muodossa, mutta jatkuva tuoreiden kasvisten pureskelu on vähän vähemmällä, syön niitä silloin kun maistuu. Lenkkeily on kohtuullista. Turhat sokerit ovat pysyneet poissa, ruoka normaalia kotiruokaa jossa perunamössöjen määrää olen vähän rajoittanut.

Elopaino tuntuu tipahtelevan portaittain. Muutama päivä menee samalla painolla ja sitten romahtaa puoli kiloa. Sama toistuu. Parin viime viikon aikana on tultu 2 kiloa alaspäin joten saldo on 3,5 kiloa. Juoksu tuntuu tosi hyvältä. En tavoittele mitään tiettyä painoa mutta kokeilen mihin kohtaan tällaisella ravinnolla asettuu. Huoletta saa vielä pudota 4,6 kiloa jolloin ollaan siinä painoluokassa jolla tehtailin maraton-ennätykseni vuonna 2000.

Maailmassa eletään eriskummallisia aikoja. Olen itsekin hamstrannut kaappiin parin viikon ruuat koko perheelle. Se helpottaa elämää jos sattuu joutumaan karanteeniin. Tilastollisia ennusteita korona-viruksen leviämisestä on helppo tulkita: sairastuneiden määrä tulee räjähtämään käsiin Suomessakin parin seuraavan viikon aikana.

Huomiota herättää myös voimakkaat vastatoimet kuten rajojen sulkeminen, matkailun, ravintolatoiminnan ja useiden muidenkin toimialojen pysähtyminen. Hieman tässä mietityttää mennäänkö joissain asioissa liiallisuuteen asti. Säästytään toki muutamilta turhilta kuolemantapauksilta taudin suhteen, mutta aiheuttaako talouden romahdus konkurssiin päätyvien yrittäjien ja työttömäksi yllättäen joutuvien keskuudessa enemmän tuhoa ja jopa kuolemantapauksia kuin mitä toimilla säästetään?

Tieteis- ja jännityskirjallisuuden innokkaana lukijana olen saanut tutustua useisiin kertomuksiin pandemian jälkeisestä maailmasta. Lähes poikkeuksetta on maailmanjärjestyksen sekoaminen aiheuttanut suuremmat tuhot kuin se kauhistuttava tauti. Mielenkiinnolla seuraan käykö tässäkin niin.

Täytyy muistaa että ikävät tapahtumat saattavat aiheuttaa myös luovaa tuhoa. Itsekin koin voimakkaasti 90-luvun lama-ajan jolloin olin itse aloittamassa omaa työuraani. Vaikka aika oli kaikin tavoin vaikeaa niin sen jälkeen seurasi kuitenkin pitkäaikainen toimeliaisuuden ja yritteliäisyyden aikakausi. Myöskään vuosittainen kuolleisuus ei räjähtänyt käsiin vaan jatkoi vähenemistään, vaikka laman aiheuttamaa kuolleisuutta yksittäistapauksina esiintyikin.

Joka tapauksessa maailmanlaajuisesti on päädytty sulkemaan rajat ja pysäyttämään taloudellinen toimeliaisuus tavalla johon Suomen omilla sisäisillä päätöksillä ei juurikaan voida vaikuttaa puoleen tai toiseen. Maailmalla tapahtuvien toimien vaikutukset näkyvät vielä monia vuosia senkin jälkeen kun itse tauti on unohdettu. Toisaalta hiilidioksidipäästöt vähenevät ja luonto kiittää.

Itse varon toki levittämästä virusta turhan takia: teen etätyötä jos mahdollista, opettelen viimein sen käsienpesuhomman ja lenkkeilen seuraavat viikot itsekseni Suomen luonnossa massatapahtumien sijaan. Ei ole erityistä halua ottaa kenenkään veteraanin ennenaikaista hengenlähtöä omalletunnolleni jos pystyn noilla yksinkertaisilla jutuilla sen estämään. Muulta osin aion elää normaalia arkielämää, tänä erikoisena ja jännittävänä aikana, sen kummemmin panikoimatta tai paniikkia lietsomatta.