Lakeus

Taivaanrannasta alkaa lakeus

Lakeus on seutu jossa mäkien korkeus on yli viisi mutta alle kymmenen metriä. Sitä laakeampi alue on tasanko, sitä kumpuilevampi on jo mäkiseutu.

Enemmän kuin maantieteellinen alue, Lakeus on mielentila. Se on mielentila jossa hartioille ja unelmille on tilaa. Yhtä lailla kuin siellä pystyy rattorinrenkaasta kävelemään läpi selkä suorassa, saattaa sieltä käsin harrastelijajuoksija raapaista tupakkilakon jatkeeksi maratonin vuoden joka päivälle. Se on sellainen mielentila jota tarvitsisin tähän kesän keskelle.

Tällä kertaa kävi niin etten saanut kesälomaa alkamaan aivan ajallaan joten pääsin keskittymään kesän päätapahtumaan aivan viime tipassa. Tämä on oikeastaan erään juoksukaverin unelma: juosta yhtä soittoa Helsingistä Turkuun Paavo Nurmen patsaalta Paavo Nurmen patsaalle, noin 165 kilometriä kaikkiaan. Vuorokautta pitempään ei saisi aikaa kulua. Asian ympärille kertyi pieni porukka johon minäkin innostuin sitten mukaan.

Kevät on mennyt ihan kivasti mutta haasteeseeen nähden harjoittelu ei ole aivan riittävää ollut. Juossut olen kyllä, mutta pisimmät lenkit ovat jääneet turhan vähälle huomiolla. Tätä varten laadin kolmelle viimeiselle viikolle ohjelman joka varovasti totuttaisi kroppaa takaisin kestävyysjuoksun pariin:

8-14.7:      2 x maraton, 3 x puolimaraton, 2 x tunnin kevyt lenkki

15-22.7:    mäkijuoksua 7 tuntia lakeuden keskellä Simpsiössä + 80 kilometrin                       Karhunkierros-vaellus repun kanssa kahdessa päivässä

23-28.7:    2 x puolimaraton, 3 x kevyt lenkki, matkapäivä lähtöpaikalle

29-30.7:    Paavon Nurmi challenge

Nyt ollaan menossa keskimmäisen viikon alussa ja juoksu alkaa tuntua paremmalta. Pientä harmia on aiheuttanut vanha tuttu kantakalvokipu, pari vuotta se on ollut helpompana mutta nyt taas ilmoitellut itsestään. Joudun käyttämään kipugeeliä treenien jälkeen mutta kisassa varmaankin saan juostua jalan turraksi. Pohdinnan aiheena on uskaltaisinko vielä hankkia uudet kengät koitosta varten.

Tuo yllämainittu treeniohjelma voi kuulostaa kovalta, mutta vauhdit ovat niin maltillisia pidemmillä lenkeillä että ylirasituksen vaaraa ei pitäisi olla - ainoastaan pieni huoli oikeasta nilkasta, mutta "kestihän se kipeänä juosta 30 maratonia putkeen kesällä 2017". Minulla ei ole kummoisia kestävyysurheilijan lahjoja joten joudun varta vasten totuttamaan kehoa ja mieltä jotta sitten tositilanteessa onnistuisi.

Lähtöön on 11 vuorokautta. Ravintosuunnitelma on vielä miettimättä ja viimeiselle viikolle ehtii vielä tehdä muutoksia. Kyseessä ei ole kilpailu, mutta silti koen tärkeäksi onnistua tässä. Juosta yhdellä kertaa Helsinkistä Turkuun. Tähyillä Kupittaan korvilta kohti Aurajokea ja kiristää vauhtia kunnon loppukiriin, kengissä tomua sadan mailin edestä. Antaa Paavolla pikku yläfemmat ja lähteä vaikka kaljalle. Olisihan se.

Lakeus on mielentila