Paavo Nurmi Challenge

Valmistautumisesta tämän kesän pääjuoksutapahtumaani meinasi tulla katastrofi.

Lensin Helsinkiin edellisenä päivänä pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa, tarkoituksenani hankkia ruuat ja juomat enimmäkseen paikan päältä. Kokoonnuimme hankintoja varten puoli kuudelta illalla ja kävimme kaupassa. Huomasin että minulla ei ollut kunnollista kauppalistaa joten ostelin ravinnoksi "sitä sun tätä". Lisäksi valitsin jotain aamupalaa sillä hotellivaraukseeni ei sitä kuulunut.

Palattuani hotellillle huomasin muutakin. Minulla oli vain yhdet lenkkikengät mukana, sellaiset joissa jalat kipeytyvät vähänkään pidemmillä lenkeillä. Kännykässä oli 28 prosenttia akkua jäljellä ja laturi kotona. Siinä tuli vähän kiirettä, onneksi kauppakeskus Formista löytyi pikalaturi (Gigantti) sekä ASICS Gel Cumulus 22 -kengät (Inter Sport) juuri ennen kauppojen sulkeutumista. Näiden hankintojen jälkeen olin todellakin valmis yöpuulle.

Aamulla heräsin kello kuusi, söin kiireisen aamupalan, istuin WC:ssä viime sekuntiin asti ja kiirehdin parin kilometrin matkan Hotellilta Olympiapuistoon raskaiden kassien kanssa. Paavo Nurmen patsaalla Timo, Heli ja Jyrki jo odottelivatkin. Ari ja Ville saapuivat ruuhkan takia viime tipassa. Kaiken kaikkiaan lähtöluettelo oli seuraava:

  Jyrki Kukko

  Heli Lehtinen

  Timo Tuominen

  Jyrki Leskelä

  Ari Aaltonen

Kotisivujen mukainen selostus tapahtumasta:

"PAAVO NURMI CHALLENGE juoksu järjestetään 29.-30.7.2020, lähtö on Paavo Nurmen patsaalta Helsingistä ja saapuminen Paavo Nurmen patsaalle Turkuun, aikaraja 24 h. Matkalle kertyy pituutta 165,5 km. Juoksuun voi osallistua ULTRA taustaa omaavat juoksijat. Juoksu on reitiltään vaativa."

Sanallinen lähtölaukaus kajahti kello 7:00. Alkumatkasta jalat tuntuivat raskailta, vaikka alussa koetettiinkin vähän jarrutella. Omasta mielestäni juoksuvauhti karkasi turhankin rivakaksi ottaen huomioon matkan pituuden. Tulin hiljaisena perässä kun Heli ja Ari viilettivät edellä keskenään jutellen. Kuntoni oli muuten hyvin palautunut edellisen viikon Karhunkierros-rinkkavaelluksesta mutta jalkalihakset eivät täysin. Hotelliyökään Kalevankadun Finn-hotellissa ei ollut ollut täydellinen.

Jyrki ja Timo irtaantuivat nopeampaan vauhtiin melkein heti, joten minä, Ari ja Heli jatkoimme kolmistaan. Arilla oli reitti merkittynä tarkasti Garminin kelloon ja hän huolehti suunnistamisesta. Oma muistikuvani reitistä on seuraava: ensin mentiin pääkaupunkiseudun sekä Espoon pyöräteitä, sitten suunnattiin vanhalle Turuntielle jota jatkettiin Turun lähiöiden pyöräteille, Hautausmaan ja Kupittaan vierestä Paavon patsaalle.

Vesisade alkoi jossain kohtaa aamusta ja sitä kesti hieman yli puoleenpäivään. Välillä pyörätien pinta oli yhtenäistä lammikkoa ja kengät vettyivät täysin.

Alunperin huoltotauot oli sovittu 10 kilometrin välein mutta muutimme huoltovälin 5 kilometriin jotta autolle ei tarvitsisi jäädä värkkäämään niin pitkäksi aikaa. Käytin tilanteen hyödyksi ja rupesin jättämään juomarepun autoon ja kannoin pelkkää lötköpulloa kädessä. Se helpotti hiukan oloa koska juomareppu tuntui painavan edellisen viikon rinkkavaelluksesta kipeytyneitä hartioita.

Iltapäivällä vaihdoimme kuivat sukat, mikä helpotti oloa jaloissa. Huoltotauot alkoivat taas venyä, mutta huomasimme tilanteen ja aloimme tietoisesti kiirehtiä liikkeelle, useinmiten Heli irtaantui autolta ensimmäisenä ja me tulimme Arin kanssa perässä.

Ville oli ensimmäistä kertaa tällaisessa tapahtumassa huoltajana mutta hoiti tehtävän moitteettomasti. Auto oli parkkeerattuna sovitussa paikassa, vettä ja urheilujuomaa riitti, silloin tällöin tarjolla oli myös kahvia termospullosta. Jokaiselle juoksijalle oli käytössä pahvilaatikko omille tavaroille ja oma ovi jota kautta pystyi kaivelemaan tavaroitaan ilman suurempaa ruuhkaantumista. Parannusehdotuksena voisi olla koottava retkipöytä johon laatikot voisi nostella odottamaan. Tällöin auton sotkeentumisesta ei olisi vaaraa.

Reissun aikana ehti jutella sitä sun tätä, meidän kolmen ryhmä oli ennestään tuttuja taannoisesta Nuorgam-Helsinki juoksusta, mutta huoltaja Ville, Arin kumppani, oli uusi tuttavuus, miellyttävä persoona jolla hyvät hermot. Arin kanssa pääsin myös juttelemaan pitkästä aikaa, ikävä kyllä en muistanut kysellä TV-ohjelmasta "Lapsi tuntemattoman kanssa" johon Ari osallistui jonkin aikaa sitten.

Kävelimme kaikki isommat ylämäet, mutta alkumatkasta niitä ei niin kovin paljoa ollut. Satasen jälkeen kävelimme myös muitakin kohtia ja aivan lopussa vielä reilusti enemmän. Itselleni olisi sopinut tasaisempi rytmi paremmin: jos olisi kävellyt hieman useammin alkumatkasta niin loppumatkasta olisi (ehkä) pärjännyt vähemmällä kävelyllä.

Ihme kyllä jalat kestivät. Jotain hassuttelua koetin keksiä omaksi ja muiden iloksi. 42 kilometriä ennen Saloa tuntui vähän raskaalta niin päätin että siinä on Salo-maratonin starttipaikka. Ei tarvitse kuin jolkotella tämä maratonmatka Saloon asti ja siitä kuljeksia hissunkissun alamäkeä Turkuun maratonin jälkeen. Muistuttelin sitten aina välillä että Salo-maratonin maaliin on enää sen ja sen verran jäljellä.

Toinen hassuttelu oli yöllä kun muiden tankatessa evästä ehdin hetkisen oikaista selälleen asfaltin reunalle. Päätin siinä tähtätaivasta katsellessa lurauttaa pienen laulunpätkän ilmoille:

"Maailma on kaunis

ja hyvä elää sille

jolla on aikaa

ja tilaa unelmille

ja mielen vapaus

ja mielen vapaus"

Ensimmäisten tuntien jalkakipujen jälkeen olo alkoi siis turtua ja pysyin paremmin porukassa mukana. Keskivaiheilla meno oli minulle sopivaa ja lopussa muillakin meno hidastui joten pysyin siis kolmikon matkassa loppuun asti.

Reissun loppupuolella saimme myös jännätä reittiennätystä tavoittelevaa Jyrki Kukkoa, tosin tilannetiedot tulivat viiveellä facebookin kautta kaivelemalla. Ennen Saloa luoksemme pysähtyi "sattumalta" ohi ajaneet Jaana ja Jari Tomppo joilla oli tarkka tilanne selvillä. Siinä vaiheessa kaima oli puolisen tuntia Jarin ennätystä edellä, vaikkakin etumatka kaventui ja kaventui jännittävien loppukilometrien aikana.

Ravinnon osalta voisi mainita seuraavaa:

- Pähkinät ja kuivahedelmät: eivät maistuneet

- Karkit ja suklaa: maistuivat jonkin aikaa

- Geelit: eivät kovin hyvin maistuneet

- Energiajuoma: maistui, 3 kpl

- Urheilujuoma: maistui alkumatkasta

- Paahtoleipä, lauantai-makkara: maistui

- Kananmunat: maistuivat

- Kahvi: maistui

- Puuro: maistui, olisi maistunut lisääkin

- Pasta: ei tullut tehtyä, olisi maistunut

- Alkoholiton olut: maistui, olisi voinut olla enemmänkin

- Sipsit: maistui, olisi voinut olla enemmän, myös muuta suolapalaa

- Coca-cola: maistui mutta alkoi painamaan vatsassa

- Burana, 1 kpl 25 km ennen maalia: maistui

- Mustikkakeitto: maistui, olisi pitänyt olla enemmän

- Hedelmäsmoothie: maistui, olisi pitänyt olla enemmän

- Banaanit: maistui, enemmän olisi saanut olla

- Puuttui: jääteetä olisi pitänyt olla, vichyä, tuoremehua, jne

- Vesi: maistui, aika vähän tuli sellaisenaan juotua mutta laimennukseen käytin

Päiväsaikaan olisi nesteet pitänyt olla kylmälaukussa tai autojääkaapissa, lämmin neste ei riittävän hyvälle maistunut joten tuli juotua liian vähän.

Pimeä aika kesti noin viisi tuntia ja lopussa oli tunnin verran valoisaa. Yön aikana harmiksemme ilmaantuivat sääsket. En ole juurikaan ennen kohdannut sääskiä Varsinais-Suomessa joten se oli yllätys. Ehkäpä ne myös hieman jouduttivat huoltoauton luona norkoilemista.

Maalissa Aurajoen rannassa rupattelimme hetken patsaan juurella istuen ja kuohuviiniä juoden kello 6:00 torstai-aamuna paikallisen aamuliikenteen huviksi ja ihmetykseksi. Saimme myos upean palkinnon reitin suorittamisesta ja juhlallisia valokuvia otettiin.

Ryhmä rämä -kolmikon suorituksen tilastotiedot Ari Aaltosen Garmin-jäljen mukaan:

Matka: 169,46 km

Aika: 22:56:58

Tarkat lopputulokset löytyvät tapahtuman kotisivulta: https://helsinki-turku24h.webnode.fi/:

Jyrki Kukko 15:57:58

Timo Tuominen 17:54:31

Ari Aaltonen 22:56:58

Heli Lehtinen 22:56:58

Jyrki Leskelä 22:56:58 

Tapahtuman jälkeen pääsin Villen ja Arin mukana Espoon keskukseen, pysähdyimme matkalla ABC:llä jossa sain tilaisuuden syödä sämpylän ja käydä rahtarisuihkussa, onneksi. Suoritus oli osaltani sinetöity vasta kun olin matkannut junalla Helsinkiin, notkunut Kauppatorilla jalat krampaten aikaa kuluttamassa, suhauttanut toisella junalla lentokentälle, nukahdellut lentokentän penkeillä hankalassa asennossa kipulääkettä kaivaten koko iltapäivän ja illan, syönyt ja juonut epäterveellisesti, lentänyt kotikaupunkiin ja ajanut kotiin.