Kaiken pystyy korjaamaan

Esipuhe

Minusta tuli karavaanari vuonna 2008. Ostin vähän käytetyn katsastusvapaan (alle 750 kg) vaunun hintaan, joka on nykyrahassa noin kolmetoistatuhatta euroa. Vaunu oli kompakti ja siinä oli petipaikat neljälle, vessa, vesiposti ja keittiö - luotettavaa ranskalaista laatua.

Kottero oli hyötykäytössä vuodet 2009 - 2015. Se toimi tukikohtana muun muassa seuraavissa tapahtumissa:

• Ossin Unelma 6h juoksu, Nurmo, 2009
• Onnin Kierros 24h juoksu, Nivala, 2012
  
• Bodomjärven ultraintervalli, Espoo, 2011, 2013, 2015
  

Lisäksi vaunu on kiertänyt lomamatkoilla ympäri Suomen.

Aktiivipalveluksensa jälkeen kampe on seisonut samassa paikassa pihalla lähes seitsemän vuotta. Oikea etukulma alkoi haista epäilyttävästi lahonneelle, ja lyhyen tarkastelun jälkeen selvisi että etureuna oli vuotanut ja kastellut seinärakenteet korjauskelvottomiksi. Rottelo jäi niille sijoilleen ja meistä tuli taas vuokramökkeilijöitä.

Jossain takaraivossa kyti kuitenkin pikkuhiljaa ajatus: asuntovaunuja ei pitäisi jättää pirtin nurkalle lahoamaan. Ne tykkäävät siitä että ne ripustetaan vetokoukkuun ja rullatellaan pitkin maita ja mantuja. Se on niiden olemus.

Viimein päätin tyttäreni Jasminin kannustamana ottaa itseäni niskasta kiinni. Kun vaunun arvo ennen remonttia oli palttiarallaa telikärryn hinta eli max 1000 e niin riski ei ollut suuren suuri. Toden teolla päätös syntyi kun hankin autoon kelvollisen vetokoukun ja oli tarve saada koukulle jotain vedettävää.

Piru kuiski samalla vasempaan korvaan: "Halvemmalla ostaisit uuden asuntovaunun". Kuittasin että tuo tuttu mantra ei tarkoita että korjaaminen on mahdotonta, vaan että ammattilaisen työ on kallista.

Harrastelija pystyy tekemään mitä vaan. Jos harrastelijalla on riittävästi aikaa ja tupakkia niin kaiken pystyy korjaamaan itse - teipillä, multimasterilla, ruuveilla ja rakkaudella. Tupakin hinta vaan on niin korkealla että sen voi joutua korvaamaan luonnonmukaisella sinnillä ja sisulla.

Asuntovaunujen kanssa pätee toinenkin sarkastinen luonnonlaki: jos tykkää nikkaroida pihamaalla, kannattaa alkaa korjailemaan asuntovaunua. Jos tykkää reissaamisesta, kannattaa ostaa uusi. En olisi uskonut että hommaan menee yli kuusi viikkoa. Jossain vaiheessa kävi mielessä että: "hanki elämä". Kaiken pystyy korjaamaan - paitsi elämän.

Alustavan arvion mukaan vaunun kunto oli tämä:

• Vaunu vuotanut pellin saumoista, runko kastunut ja lahonnut
• Pellit muulta osin ehjät
• Kattoluukut rikki
• Avain rikki ja kadonnut
• Ikkunat ehjät, paitsi yksi avausmekanismi rikki
• Sähkötekniikka toimii, vesipumppu rikki, pari hehkua palanut
  
• Jämäkkä teli ja vetoaisa hyvässä iskussa
  

Tarkistettavat ja tarvittaessa korjattavat kohteet: katto, lattia, seinät, sisäseinät, kalustus ja etusäiliö. Suunnittelmissa oli tehdä töitä kevyellä rytmillä pari kolme viikkoa, budjetilla vähän yli tonni.

Vähän enemmän siinä meni. Tein remonttia arkisin noin 6 tuntia illassa, viikonloppuisin 12 tuntia päivässä, eli noin 324 tuntia yhteensä (2 työkuukautta). Lisäksi tyttäreni Jasmin oli päivittäin apuna suunnittelemassa sekä auttamassa aina kun tarvittiin enemmän käsiä. Rahaa kului ainakin kaksi ja puoli tuhatta euroa.

Viikko 21: kalusteiden ja sisäseinien irroitus

Ensimmäinen viikko oli hidasta ja tarkkaa työtä. Ehjät metalli- ja muoviosat talletettiin homepesun jälkeen tulevaa käyttöä varten. Myös WC:n ovi koneistoineen oli riittävän hyväkuntoinen uusiokäyttöön. Sisäseinien tuomio oli karu: peräkärryn lavalle ja kaatopaikalle.

Etukulma on vuotanut ja lahottanut rungon 😱

 

Sisäkalusteiden irroitus tapahtui paljolti purkuraudalla ja kumivasaralla. Toisaalta täytyi olla varsin hienovarainen ettei vain riko mitään. Tarkoitus oli säilyttää sähkölaitteet ja johdot ehjinä, samoin kuin ikkunat, ilmastointiräppänät ja muut muu läpiviennit ja tallettaa osat myöhempää käyttöä varten.

Sähkökytkennät dokumentoidaan tarkasti!

Hyvälaatuinen Thetford WC-kalustus otettiin uusiokäyttöön kokonaisuudessaan. Se oli pysynyt täydessä toimintakunnossa vaikka oli ollut luonnonvoimien armolla vuosikausia. Kevyt puhdistus ja koneisto oli kuin uusi.

WC:n kattoluukku ollut 7 vuotta raollaan...

Hieman huolestuneena mietin saanko WC-palapelin koottua korjausten jälkeen enää takaisin. Niinpä otin riittävän määrän valokuvia eri purkuvaiheista. Onneksi jonkin verran pystyi ruuvailemaan irti, purkurautaan ja moukariin tarvitsi turvautua vasta kun hermo ei enää kestänyt.

Raaskiiko noin söpöä vessaa repiä irti?

Summa summarum. Ensimmäinen viikko meni niin hyvin että pieni toivo onnistumisesta jäi kytemään eikä urakkaa päässyt niin muodoin lopettelemaan.

 

Pystyyköhän tätä enää pelastamaan?

Viikko 22: viallisten seinäpintojen ja eristeiden poisto

Toisella viikolla edessä oli niinsanottua paskahommaa eli remontin vittumaisin vaihe. Tavoitteena oli irroittaa vaunusta vioittuneet (kastuneet, lahonneet, homehtuneet) vanerit ja eristeet jättäen kastuneilta laidoilta vain kantava puurunko jäljelle.

Seinää avatessa haisi homeelle ja joka repäisyllä tuli esille lisää ongelmia. Pilaantunutta materiaalia löytyi koko etuosasta, oikeanpuoleisen seinän alaosasta sekä lattiasta. Myös vasemmasta takaseinästä löytyi yllätys: kemiallista WC:tä oli tyhjennetty huolimattomasti ja väriainetta oli valunut seinän alalaitaan. Varmuuden vuoksi jouduin irroittamaan seinistä lähes kaikki vanerit ja eristeet poistaen kaiken pilaantuneen noudattaen metrin varoetäisyyttä.

Jos jotain positiivista osaisi sanoa niin katto ei ollut nähdäkseni vuotanut lainkaan. Lisäksi vaunun alumiininen ulkoseinä oli selkeän suoraviivainen ilman mitään koukeroita joten se oli helppo pestä homeesta ja liasta tehokkaalla homepesugeelillä.

Tulikin vähän isompi homma... vaurio jatkuu ja jatkuu 😱

 

Lattian muovimatto, sen alla olevan vanerikerros ja lattistyroksit saivat kaikki lähteä kaatopaikalle. Alimmasta pohjalevystä riitti reunakaistaleiden uusinta vaurioituineilta kohdin noin kolmenkymmenen senttimetrin leveydeltä. Pohjan alla operoiminen onnistui asuntovaunun integroituja säätötunkkeja käyttämällä. Autotallissa olisi ollut kunnollinen monttu, mutta vaunu ei ikävä kyllä mahdu korkeutensa puolesta tallin ovesta sisään.

Alapohjasta meni oikea laita kokonaan uusiksi...

Tähän purkutyövaiheeseen kului lähinnä aikaa ja hermoja, ainoat kustannukset olivat kaatopaikan jätemaksut.

Monta kuormaa kaatopaikalle...

Viikko 23: kantavien rakenteiden vaihto

Teknisesti vaativin työvaihe oli kantavien puurakenteiden vaihto lahonneista uusiin vastaavanlaisiin. Ranskalaisessa oli näköjään käytetty käsityönä sirkkelöityä vahtelevanvahvuista mäntyrimaa jotka vaihdoin pääasiassa astetta paksumpiin kuusirimoihin. Valitsimme kuusen koska:

a) kuusi on halpaa

b) jos kuusi epähuomiossa kastuu, se haisee hyvälle (pihkalle)

Suurin huolenaihe tässä kohtaa oli se, että katto putoaa niskaan, ja vaunu tuhoutuu. Se olikin lähellä.

Toinen huoli oli että vaunu märkänee uudestaan. Kesäkuun alussa sateli säännöllisesti joten oli tarpeen suojata vaunu uusilta vahingoilta. Niinpä ulkopuoliset saumat saivat lisäeristykseksi joustavaa Sikaflex-liimamassaa sekä paikoin myös ulkokäyttöön soveltuvaa kosteudenkestävää silikonimassaa. Lopuksi riskialtteinta peltiliitosta kiinnitteltiin vielä valkoisilla kattoruuveilla, sitä, joka aiemmin oli vuotanut.

 

Jokaiseen saumaan ylimääräiset vesieristeet

Puusepän hommissa on sekä hitaita että nopeita työtehtäviä. Entisöinti kuuluu hitaisiin hommiin ja nyt ymmärrän miksi. Yhden poikkipuolan vaihtaminen vaatii seuraavat osavaiheet: a) vaunun tukeminen niin ettei vaunu hajoa kun poikkipuola poistetaan. b) kiinniruostuneiden jättipulttien irroitus. c) vanhan poikkipuolan irroitus. c) uuden poikkipuolan muotoilu, pulttien porareiät oikeaan kohtaan. d) jättipulttien kiinnitys ylhäältä siten että kanta ei pyöri ympyrää. e) jättipulttien ruuvaus kiinni alhaalta. f) poikkipuolan kiinnitys päädystä. g) perhana, väärän mittainen, jatka kohdasta c.

Valehtelematta se oli hyvä päivä jos sai kaksi poikkipuolaa vaihdettua illassa. Välillä vetämään varalta pressu vaunun päälle kun alkaa sataa, ja sitten taas pressu pois kun sada lakkaa.

Runkopuut oli vaihdettava varoen
ettei kokonaisuus romahda...

Poikkipuolat eivät lähimainkaan olleet pahimpia vaihdettavia. Esimerkiksi homehtuneen riman vaihtaminen ikkunan alta oli niin monivaiheinen operaatio etten osaa sitä tähän edes selostaa. Eikä sekään ollut pahin.

Lahonneita etukulman runkopuita ei todellakaan pystynyt noin vain poistamaan ja vaihtamaan. Kokeilin vetää etukulman muotoiltua alapuuta hahloliitoksestaan ja seinä romahti vähintään tuuman alaspäin. Äkkiä tunkin ja tukikepin avulla kulma ylös ja homeinen kulmapuu takaisin kunnes sain ruuvattua riittävän määrän tukilautoja kulman ympärille.

Varmuuden vuoksi identtinen hahloliitos kopioitiin myös uuteen runkoon, koska sillä ilmeisesti on jotain tekemistä vaunun koossapysymisen kanssa...

Yhden vitun runkopalkin muotoilu ja vaihto: 5 tuntia

Vasen etukulma puhdas: ei tarvitse vaihtaa?

Jos ei aiemmasta käynyt selväksi niin tukirakenteisiin on ulkopuolelta koristelistojen alta ruuvattu kiinni pellit, ikkunat, jne. Oikeastaan kaikki. Joten nämä ruuvit pitää huolellisesti irrottaa vanhaa kunnioittaen ja kiinnittää yksi kerrallaan takaisin kun uusi runkoelementti on paikallaan. Lopuksi koristelistat täytyy ujuttaa sentti kerrallaan takaisin.

Viikko 24: lattian ja seinien uudelleenrakentaminen

Kolmen viikon jälkeen tunnelma alkoi helpottua, sillä homeongelmasta ja likaisesta purkutyöstä oltiin päästy eroon. Edessä oli lattian ja sisäseinien rakentaminen entiseen tasoonsa tai hieman siitä yli.

Lattiaan laitoin lattiastyroksieristeen ja sen päälle 4 mm koivuvanerilevyn. Jos nyt saisin jotain muuttaa niin vaihtaisin koivuvanerin 9 mm sekavanerilevyyn. Vaikka lattiarimat ovat varsin tiheässä niin lattia saisi olla vielä hiukan jäykempi raskasjalkaiselle astujalle. Ei siitä jalka läpi mene, ja valinta oli kompromissi jotta vaunu säilyy kevyenä.

Seinän eristeet tehtiin styroxin sijaan polyuretaanilevyistä. Ne ovat vähän kalliimpia ja parempia, sekä oikeanvahvuinen styrox oli lopussa. Eristeen päälle muotoiltiin sisäseinä 4 mm koivuvanerista. Kaikkein tarkin työvaihe oli mitoitus ikkunanreunojen kohdalta ja vanerilevyn ujuttaminen tiivisteen alle juuri oikealle syvyydelle.

Kaikki kuvassa näkyvä puu ja eriste on uutta tuotantoa

Kun seinävanerit olivat paikoillaan, päästiin seinät ja katto hiomaan ja maalaamaan pariin kertaan. Sitten käytiin lattian kimppuun.

Lattiavanerilevyjen muotoilussa kinkkisin kohta oli sähkö-, vesi- ja ilmastointiläpivientien muotoilu oikeille kohdilleen.

Pikkutarkkaa läpivientimuotoilua (Multimaster)

Etulokeron puolelta näkyy vielä uusi väliseinä joka sekin on eristetty polyuretaanilevyillä.

Lattiaan asennettiin jämäkkä ja kestävä vinyylimatto. Maton kulmat saumattiin silikonilla tarkasti seinään kiinni jotta pienet vesiroiskeet eivät jatkossa aiheuta sen suurempia vesivahinkoja. Myös katon kulmissa olevat raot saumattiin siistimmiksi.

Pienenä yksityiskohtana mainittakoon kuvassa näkyvä uusi pistorasia. Se on käytännössä vain lattian välistä ujutettu jatkojohto jonka saa liitettyä normaalilla töpselillä sähkönjakokeskuksen sisällä olevaan pääpistorasiaan. Näin jatkojohdot eivät loju näkyvillä pitkin vaunun lattiaa.

Lukkojen hankinta ja vaihto onnistui myös. Saimme tilattua malliin sopivat lukkopesät pääovea, etukoteloa ja kemiallisen WC:n luukkua varten Sarka-caravanista todella nopeasti. Harmi vain että siellä ei ollut myynnissä ulosvetäjää jolla vanhan lukkopesän saa pois. Viimein löysin Ranskalaisesta Caravan-liikkeestä kyseisen yleisavaimen sekä etuoveen täysin uuden lukkokehyksen. Lukkojen vaihto meni viimein kivuttomasti.

Etulokerosta oli katkennut myös lukkosalvan pidike. Rakentelin sen pikapikaa kovamuovista jonka leikkasin työkalupakin kannesta. Pidike ei näy ulospäin joten kauneusarvot sikseen.
 

Kattoluukut sain hankittua Kärkkäisen verkkokaupasta ja tilasin samalla myös niiden kiinnitykseen soveltuvan butyylimassan. Vanhat luukut irtosivat purkuraudalla ja uusi solahti paikalleen sopivasti voimaa käyttäen. Ehjä kattoluukku on kyllä asuntovaunun tärkeimpiin kuuluva varuste.

Sarjassamme karkeita korjauksia: takaikkunan avausmekanismin jumiin jääminen alkoi harmittaa sen verran että moukaroin sisältä katsoen vasemmanpuoleisen kannattimen hahlot littanaksi elikkä hajalle. Toimii kuin unelma: ikkuna pysyy auki pelkän oikeanpuoleisen mekanismin avulla varsin hyvin.

 

Viikko 25: sisäseinien ja -kalusteiden uudelleenrakennus

Viidettä työviikkoa rasitti tai sulostutti, miten sen nyt ottaa, helle. Kuumuuden ja sääskien johdosta oli syytä puhdistaa rullaverhot ja asentaa ne takaisin ikkunoihin.

Sisätilojen rakentelu alkoi toaletin puolelta. Väliseinät nousivat 11 millimetrin kuusivanerista WC-kalusteiden mittojen mukaan soveltaen. WC kalusteet olivat onneksi moduli jonka osat solahtivat sujuvasti paikalleen. WC-tunnelman viimeisteli maalaus ja kattoluukun asennus. Silikonitiivistyksessä käytettiin vahvennettua eristyspaksuutta sekä WC-tilassa että huoltoluukun puolella. Se kestää roiskevedet mennen ja tullen.

Huomatkaa kunnon tiivistys 😆

Sähkötyöt olivat helpot, kytkee vain johdot samalla tavalla kuin ne oli irrottanut. Sähkökaappi tosin koteloitiin hieman pienemmäksi jotta saatiin vaunuun vähän lisää tilaa. Sähköpääkeskus on seinäkotelossa ja akku ja laturi jäävät kannellisen "arkkupenkin" alle ilmastoituun tilaan.

 

Raskasrakenteisten ja hankalakäyttöisten umpihyllyjen tilalle tehtiin pitkät avohyllyt molemmin puolin. Jotenkin tuntui että niin pitää olla - vaunu näyttää tilavammalta ja avarammalta vaikka tavaraa mahtuu hyllyyn aivan yhtä paljon. Avohyllyt oli myös helppo rakentaa kappaletavarasta ja maalata kalustemaalilla käyttökuntoon.

Perinteiset avohyllyt

 Sohvaryhmästä oli varsin selkeä näkemys jo hyvissä ajoin ennen toteutusta. Sohvan tulee muuntua käden käänteessä normaalista sohvasta divaaniksi ja divaanista parisängyksi. Visio toteutui kappaletavarasta ja hyvä tuli. Kokoontaittuva pitkä pöytä sensijaan tuli inspiraation tavoin mieleen. Maassa lojui juuri sopiva kapea vanerinpala. Siitä se idea sitten lähti - vanha mekanismi mutta uusi pöytälevy täysin uuteen asentoon.

Tällainen tunnelmallinen pöytäryhmä voisi oikeastaa löytyä vain... valtamerilaivasta.

Keittiötason valmistuksessa kävi oikeastaan tuuri. Vanha koulupöytä oli juuri sopivan kokoinen että siihen sai istutettua keittiötekniikan ja minijääkaapin. Vetolaatikkoon integroitiin lusikkateline, jne.

 

Ulko-ovesta vasemmalle jää pieni erillinen "nuorisohuone" joka sisustettiin myös mahdollisimman viihtyisästi. Aikaisempaan pöytäkiskoon integroitiin irroitettava yöpöytä ja nuorisosänky valmistettiin vanhasta Ikea-sängystä hieman kaventamalla ja madaltamalla. Ikean näppärä irroitettava pohjalautamekanismi säilytettiin sellaisenaan koska se parantaa monikäyttöisyyttä. Pohjan voi esimerkiksi rullata pois tieltä ja istuskella pikkupöydän ääressä.

 

Nuorisohuoneessa oli erikoisvaatimuksena tukeva hylly hamsterin häkille. Sekin saatiin hyvin mahtumaan ja vielä on varaus joko lisähyllyille tai kerrossängylle.

Heinäkuun vaihteessa kiinnitettiin jo huomiota vaunun turvallisuuspuoleenkin. Turvavälineet kuten palohälytin, vaahtosammutin, sammutuspeite ja ohjetekstit kiinnitettiin oikeille paikoilleen. Rengaspaineet olivat seitsemässä vuodessa vajentuneet tasolle 1.5 bar joten ne nostettiin alustavasti tasolle 2.7 bar.

Viikko 26: Heinäkuun ensimmäinen viikko: viimeistelyä

Heinäkuun ensimmäisellä viikolla massattiin alapohjan saumoja tiiviimmiksi mustalla joustavalla liimamassalla, jonka jälkeen koitti viimeistelyn aika.

Ensimmäisenä mieleen tuli kenkähylly. Sellainen valmistui ylijäämätavarasta.

Kenkäteline

Tytär ehdotti roskista - sellainen integroitui keittiötason alle.

Pikku oven alta paljastuu roskis

Ripustuskoukut ja WC-paperiteline tekivät vessasta käytännöllisen.

WC-sisustusta

Pöydän alta paljastuu käytännöllistä säilytystilaa. Myös jääkaappiin saatiin mekanismi pitämään se raollaan jos se ei ole käytössä - näin se ei homehdu ollessaan pois päältä.

Kurkistus pöydän alle

 

Eletään hetkeä jolloin tätä juttua kirjoittelen ja projekti on selvästi voiton puolella. Jopa alustavia koristemaalauksia on tehty. Jos se ei ole jo tullut ilmi niin vaarana on että vaunussa istuskelu on kivempaa kuin remontin jatkaminen.

 

Vaunussa voisi jo kuvitella viihtyvänsä...

  

Jäljellä

Jotain hommaa olisi vielä jäljellä. Verhot ja paremmat sohvatyynyt on jostain hankittava, pääoveen uusi hyttysverkko, etuteltta pestävä ja huollettava.

Kaasulämmitys jää tältä erää asentamatta - vaatii vielä hieman miettimistä laitanko sen tarkalleen samaan kohtaan kuin ennen vai teenkö jotain muutoksia. Tekniikka sinänsä on kunnossa autotallin nurkassa odottamassa kylmempiä ilmoja.

Kiinnostavat yksityiskohdat

Kustannusarvio

Vanerit 750 e
Eristelevyt 150 e
Muu puutavara 150 e
Listanauhat, eristemassat 100 e
Pienrauta, pesuaineet, jne 200 e
Maalit 60 e

Kattoluukut 150 e
Lukot 100 e
Vinyylimatto 130 e
Verhot, sohvatyynyt 500 e

Kaatopaikka 50 e

Tärkeimmät työkalut

Monitoimityökalu terineen (n. s. Multimaster)
Sähköpora ja poranteriä / meisseliteriä
Sähkönitoja 14 mm niiteille
Rakennusimuri (n.s. Kärcher)
Purkurauta
Kumivasara
Virtamittari
Kompressori ja painemittari
Vasara ja nauloja
Ruuvimeisseleitä ja ruuveja
Viila ja hiekkapaperi
Maali ja pensseli