Reunapaloja

 

Valopilkku pohjoisen yössä

 🍀🍀🍀

Elettiin talvea 2016. Edellisen kolmen vuoden aikana olin lopettanut juomisen, saanut elämäni ensimmäiset potkut työpaikasta, liittynyt polkujuoksuseuraan, ilmoittautunut kuukauden kestävään ultrajuoksuun ja hankkinut oikeaan jalkaani kroonisesta kantakalvon tulehduksesta johtuvan parantumattoman kantapääkivun. Olin jo osittain tottunutkin uuteen elämänjärjestykseen, mutta jokin vielä hiersi pääni sisällä. Siellä pyöri asioita. Olin ja en ollut elämääni tyytyväinen. Aloin kirjoittaa.

Ensimmäisenä vuonna kirjoitin uuden tekstin keskimäärin kerran viikossa. Kerroin kuka olen, kertasin elettyä elämää ja suunnittelin tulevaa. Tärkein juoksutapahtuma sinä vuonna oli 24-tunnin juoksukisa Kokkolassa. Sain kisaan mukaan Visa-Pekan ja Teemun, polkujuoksijoita molemmat.

Seuraava vuosi oli blogin teemavuosi, joka huipentui 1395 km pituiseen Nuorgam-Helsinki juoksuun heinäkuussa 2017. Tekstejä syntyi runsaasti, ja suurin osa liittyi tuohon upeaan kesätapahtumaan. Syksyllä heti juoksuseikkailun jälkeen äitini kuoli yllättäen aggressiiviseen keuhkosyöpään. Uuvuin sekä fyysisesti että henkisesti. Blogin lopettaminen oli tuona syksynä todella lähellä.

🍀

Vuonna 2018 blogi teki paluun, mutta hieman erilaisena. Ajatuksena oli kirjoittaa harvemmin, suurinpiirtein kerran kuussa, pidempiä juttuja. Osallistumisraportista NUTS Karhunkierroksen perusmatkalle (166 km) tulikin blogin kaikkien aikojen luetuin teksti. Kerroin myös 24-tunnin juoksukisasta heinäkuussa Kauhajoella.

Vuonna 2019 kirjoitin siitä miten sain 100 maratonia kerättyä täyteen, sekä siitä, kuinka juoksin yksin Suomen poikki Raatteesta Ouluun, Puolangan kautta, samoilla silmillä ilman huoltoa.

🍀

Vuodelle 2020 olin suunnitellut toteuttavani jonkin näistä ideoista ennen kuin täytän 50 vuotta:

  • Uuden lajin, esim. triathlonin kokeilu jossain pikkukisassa
  • Monipäiväisen kisan kokeilu, kuten kuuden päivän ultrakisa Kauhajoella
  • Pikkuinen omatoiminen tunturiseikkailu, vaikkapa Kiilopään Kierros

Nämä kaikki jäivät unohduksiin, kun musta joutsen sai ilmaa siipiensä alle. Uuden urheiluvuoden tilalle tuli kolmen vuoden poikkeustila: koronasulut, puolison siirtyminen opiskelijaksi, runokirja, tatuointeja, 50 ikävuoden rajapyykki, Venäjän karhu heräsi äreänä talviunestaan, polttoaineen ja sähkön hinnat kohosivat vuorotellen taivaisiin. Blogin ulkopuolella käsiteltiin parisuhteen ja perheen isoja kysymyksiä, ja korkkikin narahti maltillisesti auki.

Tekstien osalta nuo kolme kaaoksen vuotta ovat menneet kuin nakutettu yhden jutun kuukausivauhtia. Kesällä 2020 raportoin Helsinki-Turku juoksuseikkailuista, keväällä 2021 osallistuin Nuuksio Backyard Ultra-tapahtumaan ensimmäistä kertaa ja 2022 kiersin omatoimisesti viisi maratonin mittaista aamulenkkiä perättäisinä päivinä ja korjasin asuntovaunun.

🍀

Päältä katsoen vaikuttaisi siltä kuin sekä kirjoittaminen että urheiluharrastus olisi hiipumassa. Kaikki ei kuitenkaan ole sitä miltä näyttää. Elämän palapelissä reunapalat ovat tärkeimpiä.

Silloinkin kun jättää asioita tekemättä, jotain tapahtuu. Silloin kun mitään näkyvää ei tapahdu, kertyy painetta.

Olen vasta 51-vuotias, ja yhtä kovassa kunnossa kuin 45-vuotiaana, aloittaessani blogin. Kykenen yhä tunnin varoitusajalla maratonin lähtöviivalle, ultramatkaan tarvitaan vuorokauden varoaika pakkaustoimintaa varten.

Kiilopään Kierroksen 10 tunturia - 90 kilometriä - on yhäkin kiertämättä, torniojokivarsi Lyngen-vuonon perukasta Norjasta perämeren rantaan juoksematta. Nämä reitit porotokkineen odottavat kulkijaa kärsivällisenä mutta vaativana vuodesta toiseen. Eivät ne minnekään katoa.

Kilpailullisena tavoitteena siintää kuuden päivän juoksukisa. Se toteutuu 2024, jos jalkaterveys antaa myöten. Jos ei, niin sitten myöhemmin. Aikaa on.

Kirjoittamisen osalta olen jopa kovemmassa kunnossa kuin aloittaessani. Sekään savotta ei välttämättä ole vielä loppuun asti taputeltu. Aika näyttää.

 

Kommentit

  1. Reunapala on mielenkiintoinen kielikuva. Maailmasi on siis tasainen levy, jolta putoat ilman reunapaloja?
    Zen-filosofian mukaan on mahdollista, että aika kulkee menneisyydestä nykyisyyteen ja myös nykyisyydestä menneisyyteen. Mitä aika siis näyttää?
    Hyvää läsnäoloa uudelle vuodelle 2023 - näin voi toivottaa, mutta mieluummin nyt tai äsken - ei sitten kun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zen ja tasainen levy, otit mielenkiintoisen kulman tuohon kielikuvaan. Kielikuvathan ovat aina yksinkertaistuksia. Maailma, minunkin, on kyllä monimutkaisempi kuin tasainen levy, mutta uskon siinä kuitenkin olevan reunoja. Vaikka silloin kun ollaan kahden asian vaiheilla. Reunapalaa kirjottaessani päässä soi lauseet "rohkeus on voimaa" ja "kaunis on maailma", jos ymmärrät mitä tarkoitan.

      Poista
    2. Hyvää uutta vuotta 2023 myös sinne pohjoiseen.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit