Oulujokivarsi juosten

Oulujoki on Oulun-Kainuun alueen pääjoki, joka virtaa Oulujärvestä Pohjanlahteen. Joki on 106 kilomeriä pitkä ja siinä on kahdeksan vesivoimalaitosta. Korkeusero on kaikkiaan 122 metriä.

Päätin kesäloman aloitukseksi hölkkäillä teitä pitkin Vaalasta Oulujoen lähteiltä meren rantaan Oulujoen suulle. Matkaksi arvioin noin 95 kilometriä eli tiestö oikaisee joen mutkia jonkin verran. Varustauduin mahdollisimman yksinkertaisesti: juomareppuun urheilujuomaa, makeisia, kuivahedelmiä, suolaa ja WC-paperia. Tietysti puhelin ja luottokortti tulivat mukaan myös.

Ajelin Ouluun siis heinäkuun ensimmäisenä lauantaina klo 6:45 ja jätin auton parkkiin. Juna Vaalaan lähti klo 7:12 ja matka kesti noin tunnin. Paluumatkan kestoksi olin ajatellut puoli vuorokautta. Perusteluni tavoiteajalle oli seuraava: googlen mukaan matkassa kestäisi kävellen yli 18 tuntia, joten 12 tuntia voidaan luokitella juoksuksi. En kuitenkaan halunnut ottaa liian tiukkaa tavoitetta, kyseessä ei sentään ole mikään kilpailu. Koetin myös ottaa ajassa huomioon sen että minulla ei ollut järjestettyä huoltoa: juoma- ja evästäydennykset oli tehtävä kaupoista ja huoltoasemilta.

Saavuttuani Vaalaan, kävelin Vaalankurkun sillalle josta on näkymät sekä Oulujärven suuntaan että Oulujoen laskusuuntaan. Säädin siinä repun hollilleen ja otin lähtökuvat. Ajattelin jaotella etenemisen noin puolen tunnin pätkiin. Kunkin puolituntisen lopussa kävelisin muutaman askeleen ja nauttisin hiukan nestettä ja energiaa. Ajatuksena oli pysähtyä valokuvaamaan aina kun jotain kuvattavaa tulee vastaan.

Ensimmäisen kymmenen kilometriä reitti meni Jylhämän ja Nuojuan voimalaitosten kautta hiljaisia maanteitä pitkin. Vauhdiksi tasoittui 8-9 kilometriä tunnissa. Periaatteessa hölkkävauhti pysyi tuossa haarukassa loppuun asti, mutta taukojen pituudet vaihtelivat matkan eri vaiheissa.

Partalankylästä alkoi vajaan 25 kilometrin etappi isomman tien reunaa liikenteen seassa Utajärvelle. Saavuin Utajärven Salen pihaan 12:45 eli ajassa 4:15. Olin hyvinkin 12-tunnin aikataulussa, jos kaupassa käynti sujuisi nopeasti. Niin ei tapahtunut. Oli yllättävän vaikea valita sellaisia juomia ja eineksiä mitkä juostessa maistuvat. Tällainen ostoslista tällä kertaa: Coca Cola 1.5 l, juustokolmio, banaani, 3 dl banaaninmakuinen kahvijuoma. Myöskin kassajonoon ja juoksurepun täydentämiseen meni aikaa, ja pitihän istumatauko pitää kun siihen on mahdollisuus. Pääsin jatkamaan joskus kello yhden jälkeen.

Utajärvi-Muhos välille olin ajatellut noin kolmen tunnin aikataulua. Ensimmäiset neljä kilometriä pääsin pyörätietä pitkin, sitten 13 kilometriä ison tien laitaa ja viimeiset 7 kilometriä taas pyörätietä. Tämä väli tuntui kestävän ikuisuuden vaikka jalat toimivatkin hyvin. Muhoksen S-marketissa edessä oli taas shoppailuhetki: 1.5 l jääteetä ja vaniljatäytemunkki. Matka Muhokselta jatkui tyytyväisenä ja vatsa täynnä mutta jälleen hieman enemmän aikataulusta jäljessä.

Viime hetken pakkausta junassa

Nopen reitti googlen mukaan

Vaalan ylpeys - Gasthaus Vaalaa

Lähtöpiste: Vaalankurkun silta

Yleisöä maantien varrella

Kesä kauneimmillaan

 

Rokuan ohitus maantietä pitkin

Utajärvi, kivitaideteos

Mestauspatsas ennen Muhosta

Kissa, Muhoksen jälkeen

Perillä, Oulu, Toripoliisi

Kahdentoista tunnin aikataulu ei toki ollut kiveen hakattu, mutta kahdessa suhteessa se oli tarpeellinen: 1) jos juoksijalla ei ole riittävästi selkärankaa pitää muuten vauhtia yllä, niin on luotava keinotekoinen aikataulu ja 2) Vaalaan ei ollut aikaisempaa junayhteyttä joten jos aikoo ehtiä ihmisten aikoina kotiin ja olut kourassa lämpimään paljuun istuskelemaan niin juurikaan yli 12 tuntia ei passaa aikaa kuluttaa.

Näillä mietteillä lähdin etenemään pyörätietä pitkin Muhokselta kohti Oulua. Juoksuvauhdin kiristäminen tuntui huonolta ajatukselta joten aloin lyhennellä kävelypätkiä. Aiemmin olin kävellyt puolen tunnin välen jopa 5 minuuttia, nyt siirryin kävelemään 20 minuutin välein noin minuutin. Se olikin hyvä idea: elimistö sai levähtää hieman useammin, eiväkä jalat ehtineet minuutin tauosta vielä kangistua.

Muhokselta Ouluun kulkee pyöräilyn pääreitti numero 8, pituudeltaan 36 kilometriä. Kilometrin välein toistuvat reittimerkinnät helpottivat etenemisen seurantaa. Kaksikymmentä kilometriä ennen päätepistettä kävin hakemassa täydennykseksi Pikkaralan Shelliltä munkkikahvit ja 0.75 litran pullon kylmää urheilujuomaa. Pidin istumatauon Hangaskankaan laidalla paarmojen purtavana ja päätin että se oli viimeinen tauko. Siitä sitten tepsuttelin kilometrin kerrallaan seuraavaa kylttiä odottaen ja kävelin kyltin jälkeen aina muutaman askeleen kun siltä tuntui. Madekoskella vastaan tuli hiukan tutunoloinen lenkkeilijä, jolle avauduin tämänkertaisesta reitistä. Viimeiset viisi kilometriä pyöräilyreitti oli leveää tasaista kolmikaistaista tasaista baanaa. Opastuskylttien kilometrimatkat oli mitoitettu reittini päätepisteeseen joten havaitsin jo hyvissä ajoin että reilusti yli 12 tunnin menee. En kuitenkaan stressannut sillä vaan läpsyttelin tasaista vauhtia perille. Lenkin kokonaiskestoksi tuli lopulta 12:43, josta tosin kolmeen ostosreissuun taukoineen meni aikaa melko lailla.

Sää oli miellyttävä alle 20 astetta ja suurimman oan ajasta poutapilvinen kesäpäivä. Tällaisella säällä omatoiminen pidempi lenkki onnistuu lyhythihaisella vaatetuksella ja kevyellä kantamuksella paikallisiin kauppoihin tukeutuen oikein hyvin. Jos matka olisi vähänkään pidempi tai olosuhteet muuten hankalammat niin järjestelyjä pitäisi miettiä huolellisemmin.

Kisakalenterini on ultramatkojen osalta ollut viime aikoina tyhjä, joten oli oivallinen ajatus käydä omatoimisesti kokeilemassa vieläkö pystyy hölkkäilemään vähänkään pidempään. Ainakin rauhallisella vauhdilla se näköjään onnistuu. Myöskin palautuminen tapahtuu normaalilla vauhdilla - yhden lepopäivän tekniikalla.