Sysipaska hiihtäjä palaa arvokisaladuille

 

Ennakkokuvaa kisamaastosta

Tähän mennessä tapahtunutta

Olen sysipaska hiihtäjä, juoksijana vähän parempi, jopa keskinkertainen. Hiihtotarinoita kuitenkin löytyy: olen lykkinyt SM-viestin johtoasemassa säikähdysenergian voimalla, lähtenyt Haukipudas-hiihdon päämatkalle eturivistä sekä osallistunut Tervahiihdon perinteisen hiihtotavan pitkälle matkalle yhden viikon hiihtoharjoittelun voimin. Näistä historiallisista seikkailuista kerron edellisessä jaksossa jos kiinnostaa: Sysipaskan hiihtajan ihmeelliset seikkailut kilpakentillä.

Edellisen sysipaska-jakson lopussa uhosin treenaavani pitkästä aikaa taas hiihtoa tänä talvena, koska polvi ei kestänyt juoksua, ja jopa osallistuvani kisoihin sukset jalassa. Jakso päättyi seuraavaan lupaukseen:

"I shall ski on the beaches, I shall ski on the landing grounds, I shall ski in the fields and in the streets, I shall ski in the hills; I shall never surrender."

Kauden päätavoite: hiihtosuunnistuksen SM-pitkämatka

Yllätys yllätys, lupaukseni piti jossain määrin. Ostin nimittäin uudet karvapohjasukset ja hiihtelin pitkin talvea vähintään pari kertaa viikossa. Olin suunnitellut kauden päämatkaksi Oulun Tervahiihdon perinteisen hiihtotavan kilpailun, mutta se siirtyi harmillisesti seuraavalle vuodelle lumenpuutteen vuoksi.

Jouduin valitsemaan tavoitteen uudelleen, ja olin oikeastaan pakotettu tekemään valinnan lumitilanteen perusteella. Mikään ei ole varmaa, mutta melko varmaa on se, että Koillismaalla on talvisin lunta, etenkin Posiolla. Siellä kisattaisiin hiihtosuunnistuksen EM-kisat sekä SM-pitkämatka maaliskuun kolmannella viikolla. Ilmoittaudun viime hetkellä SM-kisoihin sisään, ikäsarjassa M50.

Hiihtosuunnistuksen SM-pitkä on monen mielestä lajin kuninkuusmatka. Tavoiteaika kisassa on noin tunnin, viime vuosina SM-tasolla on menty M50-sarjassa alle viidenkymmenen minuutin ja häntäpääkin suoriutunut tuntikymmenen paikkeille, hurjaa kyytiä. Tällä kertaa ikäsarjani kisa on lyhintä reittiä 16,2 kilometriä, joten tuskin mennään paljoa alle tunnin.

Minulle jäi kymmenen päivää valmistautumisaikaa, mikä ei ole kovin paljon siihen nähden että laji on muuttunut jonkin verran siitä kun 35 vuotta sitten kisailin viimeksi. Olin kuitenkin luottavaisin mielin, onhan minulla hiihtosuunnistuksen maailmanmestari Anssi Juutilaisen päänahka pääsarjasta vuodelta 1992, samalta vuodelta jona hän varmisti Suomelle viestikultaa Ranskan Pontalierissa. Päänahka on otettu kesällä, mutta eivätkös kesäsuunnistus ja hiihtosuunnistus ole käytännössä sama laji - samalla lisenssillä saa osallistua molempiin ja niin edelleen. Eli päänahka lasketaan.

Totta puhuen olin hieman huolissani riittääkö aika huippukunnon ja tarvittavan taitotason luomiseen. Kavereilta kuulin että nykyään kisat hiihdetään luistelusuksilla ilman pitoja, ja pihtilemasimetkin ovat korvaantuneet elektronisilla emitTag -järjestelmillä. Oli ryhdyttävä valmisteluihin.

Optimitavoitteen asetin välittömästi korkealle. Osallistujaluettelon perusteella minulla voisi olla mahdollista sijoittua kisassa toiseksiviimeiseksi, eli kahdentoista parhaan joukkoon n.s. pistesijoille. Se tulisi olemaan elämäni paras sijoitus lajin henkilökohtaisissa SM-kisoissa, mutta vaatisi todellakin julman fyysisen raaston ja taidokkaan mentaalisen suorituksen itse kisassa.

Varusteet ja viime hetken harjoittelu

Kalleimmat hankinnat olivat karttateline ja leimauskortti. Nordenmark Adventure ei ole huono karttateline, ei alkuunkaan. Päinvastoin, se on markkinoiden paras. Tässä asiassa ei ole varaa antaa tasoitusta, sillä kartanluku on ainoa vahvuuteni mitä tulee hiihtosuunnistukseen.

Vaikeampi rasti oli saada kasaan uskottava tasatyönnön & vapaan hiihtotavan varustekokonaisuus sekä hiihtotekniikka. Huolella vaalimani kolmen suksiparin luistelupakka ei sisältänyt enää yhtään ehjää paria, joten jouduin raottamaan lompakkoa lisää, ja hankkimaan tori.fi kautta kymmenen euron suksiparin. Lopulta päädyin varsin siedettävään varusteluun:

Visu Magnum Skating

Virolainen Visun suksitehdas valmisti halvempia suksimalleja useille suomalaisille suksimerkeille viime vuosituhannella. Tehdas teki vuosituhanteen vaihteessa myös suksia omalla brändillään käyttäen Peltosen vanhoja koneita. Visu Magnum Skating oli vapaan hiihtotavan kärkimalli, josta Suomi24 keskustelussa mainitaan muun muassa seuraavaa: "varsinaiset leijat kaikilla keleillä". Onko tuo kehu vain haukku?Nämä 25 vuotta vanhat kapulat ovat täysin naarmuttomat, pituus 193 cm, jäykkyys 80-85 kg. Ehdin testaamaan näitä, ja ylipäätään luisteluhiihtoa, vain kisoja edeltävänä viikonloppuna. Sukset ovat kelvolliset tasatyöntöön ja pehmeällä lumella luisteluun eritoten Moberg ja Kössberg -tekniikoilla. Kovalla lumella kantti ei oikein pidä ylämäkeä kuokkien. Metsäteitä on kisaohjeen mukaan vain 7% reitistä joten eiköhän noilla pärjää.

Salomon SNS Profil

Siteeksi valikoitui automaattisesti Salomon SNS Profil, koska ne olivat suksissa kiinni. Siteestä ei ole pahaa sanottavaa, Salomonin vuonna 1989 esittelemä niin sanottu uudempi SNS-sidejärjestelmä on yhäkin maailman paras, vaikka sen valmistus lopetettiin vuonna 2022. Se on myös yhteensopiva monojeni kanssa. Tämänhetkinen standardi, norjalainen NNN Rottefella on kieltämättä helpompi asentaa, mutta huomattavasti paskempi side minun mielestäni. Tässä kilpakumppanit antavat minulle tasoitusta.

Oneway Diamond World Cup Series

Oneway Diamond 940 World Cup Series on luisteluhiihtosauvojen joukossa aikansa legenda noin kahdenkymmenen vuoden takaa. Hinta-laatusuhteeltaan uskomaton, jäykän letkeä sauva saattaa olla hiilikuitua, mutta en mene takuuseen. Kestävä se on.

Salomon Pro Combi Pilot

Salomonin monot ovat parhaita, ja niistä Salomon Pro Combi Pilot viiden pisteen monot eBay-arvostelujen mukaan. Tämä mallisarja ajoittuu noin viidentoista vuoden taakse, mutta monoilla on hiihdetty todella vähän, ne ovat kuin pakasta vedetyt. Pro Combi Pilot on "ammattilaistason mono harrastelijatason hiihtäjille", Combi-sana antaa ymmärtää että näillä voisi hiihtää sekä perinteistä että vapaata. Sana periytyy ajalta jolloin myytiin myös Combi-suksia. Niillä ei voinut hiihtää perinteistä eikä vapaata. Nimestään huolimatta monot ovat varsin hyvin nilkkaa tukevat, luistelukelpoiset. 

Ei saa unohtaa kompassia

Tässä vaiheessa huomasin miettiä että mites kompassin kanssa toimitaan. Kesällä se on peukalossa mutta eihän se sauvojen kanssa onnistu. Ilman kompassia en lähe, ja mitkään satunnaiseen suuntaan sojottavat ritsat eivät kelpaa. Tiedän että joissain karttatelinemalleissa on pikkukompassi integroituna mutta minulle kelpaa vain paras. Pitää olla joko Moscow Compass isopeukku tai Suunnon moderni kopio. En keksinyt muuta kuin kiinnitin hätäpäissään kesäkompassin hanskaan.

Rexin Sininen, fluoriton

Suksivoitelu on minulle akilleen kantapää, joten aikani tuskailtuani vein sukset velipojalle. Vannotin että fluorivoiteita ei saa käyttää. Pohjissa on nyt siis neljä kerrosta kelin mukaista fluoritonta voidetta, mitä sitten tarkoittaakin. Kuulemma prosessi menee jotenkin näin: pohjavoitelu, siklaus, urien avaus, koneharjaus, pintavoitelu, siklaus, urien avaus, koneharjaus, viimeistelyharjaus, toistetaan monta kertaa, päälle vielä fluorittomat pinnoitteet, blaa blaa blaa. Pro meininkiä.

Luvassa on vanhaa lunta ja pakkasöitä, mutta kisapäivänä hiihdetään selvästi plussan puolella auringon paahtaessa. Se tarkoittaa sitä että metsän varjossa lumi on kovaa ja luistavaa mutta aukioilla saattaa lumi olla märempää ja luisto arvailujen varassa.

Vapaan hiihtotavan treenit jäivät tältä talvelta kahden kokeilun varaan. Ensimmäisen luisteluharjotteen tein joen jäällä vanhoilla rikkinäisillä Peltosilla, toisen treenin kisasuksilla Virpiniemen Hiihtokeskusen kilpaladuilla. Hiihtotekniikan kehitys on harjoittelun alkuvaiheessa nopeaa joten uskon että olen tikissä itse kisassa. Toisessa treenissä en enää kaatuillut. Suurin osa kisasta edetään onneksi tasatyöntöä - sitä olen talven mittaan harjoitellut vuorotahdin lomassa hieman enemmän.

Taitoharjoittelussa tärkeintä on maastotuntemus. Tutustuin maastoon katselemalla läpi lauantain EM-keskimatkan suoritukset GPS-seurannan sivuilta: https://www.tulospalvelu.fi/gps/2025esocMiddleM. Kyseessä on osittain sama maasto kuin minulla SM-kisassa, paikoitellen tarjolla on melkoista kelkkaurien sokkeloa:

Ote EM-keskimatkan kisakartasta

Lisäksi luin kisaohjeet läpi huolellisesti, eritoten lähtökarsinassa toimimisen ihmeellisyydet. Nykyään kartan voi asetella rauhassa karttatelineeseen, sillä kello lähtee käyntiin vasta 15 sekuntia kartan saamisen jäkeen.

Lähtöaikani on 14:10 eli lähtöluettelon alkupäässä koska minulla ei ole tältä vuodelta (eikä vuosituhannelta) ranking-pisteitä. Aikaisesta lähtönumerosta saattaa olla etua, sillä päivälämpötila on jopa +3 astetta celsius, ja voimakas auringonpaahde saattaa huonontaa keliä etelärinteissä. Yleiskartan perusteella näyttäisi siltä, että maastossa on paljon etelärinteitä.

Kisa-aamun ravitsemus

Hiihtokuntoni kun on mitä on, niin tottakai kisa-aamuna oli turvauduttava suorituskykyä parantaviin tuotteisiin. Tämänhetkisen tieteen valossa sallittua mutta toimivaa dopingia ovat:

• Kahvin sisältämä kofeiini. Kovatehoisissa uupumukseen asti tehdyissä suorituksissa on havaittu keskimäärin 10-20 % suorituskyvyn parantuminen kofeiinin käytön yhteydessä. Auttaa siis juuri tällaisessa tilanteessa missä uupumus on taattu. Energiajuomien tauriini saattaa tehostaa vaikutusta.
• Punajuurimehu sisältää nitraatteja. Se näyttäisi parantavan uupumukseen asti tehtyjä suorituksia noin 4-25% samaan tapaan kuin kofeiini. Ilman muuta listalle.
• Ruokasooda vähentää elimistön happamuutta suorituksen aikana, ja vähentää näin uupumusta, tulee tarpeeseen.
• Parsakaalin versot suojaavat elimistön hapettumisesta johtuvaa rasitusta vastaan. Jacob Ingebritsen ja Tove Alexandersson käyttävät. Siis, juuri tätä tarvitsen, minulla tuo hapettuminen on keskeinen ongelma vapaan hiihtotavan kisoissa.

Tällaisista aatoksista vaimoni palautti minut maan pinnalle näin sanoen: "juo vaikka tuosta punajuuripurkista liemet". Aivan totta, enhän minä ole mikhään oikea hiihtäjä, turha se on hivenaineksiin rahoja tuhlata. Sekottelen punajuripaloja sen verran aamupuuroon että värjää kusen. Ruokasoodalla kahvin suurustan. Jääköön versot. Eikun meikäläinen puolityhjällä tankilla arvokisoihin vaan.

Punajuuret, tuskin toimii?

Sain kuitenkin käytyä kaupassa ja hankin aamupalaksi edes jotain hyödyllistä. Tuore parsakaalirouhe saa korvata versot. Alkoholiton Power Beer sisältää kunnon jöötin kofeiinia ja sen vaikutuksia tehostavaa tauriinia. Punajuurituoremehua matkaevääksi iso pullollonen, nautitaan noin 2-3 tuntia ennen suoritusta. Aamupuuron päälle ripotellaan kunnon kerros ruokasoodaa. On muuten pahaa. Hyvänmakuiset lääkkeet eivät tehoa, sanoi jo Muumimamma aikoinaan.

Oikeesti, näillä mennään

Nyt ei pysty. Pakko kaapia nuo ruokasoodat pois. Aivan hirveää. Joku raja doping aineissakin.

Kisamatka

Otin vaimon mukaan kisareissulle ettei vaan sattuisi mitään. Kolmen tunnin ajomatka, Pudasjärvellä pullat. Numerolapun kiinnityksen jälkeen kilpailija näytti tältä:

Lähtökarsinassa oli jännitystä, ilma kaunis ja sukset liukkaat. Muutama sekunti ennen kellon piippausta sain kartankin telineeseen.

Kilpailun kulku

Kilpailu ei mennyt ihan niinkuin ajattelin. Olin kuvitellut että kunto loppuu mutta mentaalinen kantti kestää. Kävi päinvastoin. Mutta antakaa kun kerron.

Alla pala reitin kiinnostavimmasta alueesta:

Karttapala SM-pitkämatkan M50 radasta

 Merkitsin karttaan vähän kulkemaani reittiä ja pääkalloilla kaikenlaista hauskaa. Fysiikan puolella ongelmia oli hiihtotekniikan osa-alueella. Koordinaatio ei riittänyt laskemaan jyrkkiä alamäkiä kaatumatta, eikä oikein moottorikelkkaurien risteyksiäkään. Kaatuilin siis sinne tänne ja välillä suksikin tarttui ladun sivuun. Ylämäkien nouseminen ilman pitoja oli täysin mahdotonta joten otin sukset niiden ajaksi jalasta. Myös sauvani upposivat säännöllisesti ladun läpi, liian pienet sommat. Positiivinen havainto oli suksien luisto tasaisella ja luisteluladulla.

Kunto sensijaan ei loppunut. Tulin maaliin hyvävoimaisena ajassa 1.42.06. Voittajan aika oli 1:01:55 joten jäin hieman. Hitain matkaan lähtenyt kilpailija sarjassamme käytti aikaa 1:43:51, joten maaliviivalla vaikutti siltä että tavoitteeni oli saavutettu: kymmenes sija arvoikisoissa enkä edes olisi viimeinen. Kunnes totuus selvisi. Tullaan siihen mentaaliseen puoleen. Seuraavassa kuvassa näkyy mitä kävi kun ote herpaantui enkä jaksanut enää loppupään rasteilla tarkistaa rastikoodeja. Yhdeksännellä leimasin väärän rastin ylämäkinousun päätteeksi. Siihen katkesi kanan lento, tosin sain tietää siitä vasta maalissa.

Hylkäyksen perusta: väärä leima

 

Hetkisen harmitti, mutta olihan se upea ja hurja kokemus. En muistanutkaan että laji on näin vaativa, ainakin näin upeassa maastossa hienolla radalla. Ulkoiluilma ja hiihtokelikin oli mitä parhain. Nyt tiedän mistä parantaa: pään pitää kestää loppuun asti ja moottorikelkan jäljillä hiihtäminen mäkisessä maastossa pitää tulla selkärangasta. Myöskin tasoiselleni hiihtäjälle voisi laittaa hiukkasen pitovoidetta pohjiin.

Saaga jatkuu

Olin jo pohtinut pistäväni sysipaskan hiihtäjän ikuiselle tauolle mutta nyt se on mahdotonta. Tervahiihdon rekisteröinti siirtyi ensi vuodelle ja SM- hiihtosuunnistuksesta jäi menetetty kymmenes sija hampaankoloon. Niinpä ensi vuonna nähdään taas.