Blogi täyttää kymmenen vuotta

 

Juhlajulkaisu

Olen nyt kymmenen vuotta kirjoitellut tätä blogia. Alunperin tällä muistaakseni oli joku tarkoitus. Sittemmin Juoksuajasta tuli eräänlainen julkisen päiväkirjan ja raporttikokoelman välimalli. Tämän voisi hyvin korvata Strava-profiililla. Laiskuuttani en viitsi.

Kymmenen vuotta on järkyttävän pitkä aika - iso siivu koko elämästä.

👀 👀 👀

Millainen olin blogin alkaessa?

Olin 45-vuotias. Haluttaisi sanoa että samassa jamassa kuin nyt: raihnainen juoksuharrastaja joka koettaa keksiä mielekästä tekemistä vanhuuden varalle. Koko blogin ajan, kymmenen vuotta, juoksutreenasin, kisailin ja raportoin ihan piruuttani. Satoja blogitekstejä joista 3-5 aika hyvää vaikka itse sanonkin.

Juoksinko elämää karkuun? Ei, juoksin sitä kiinni. Nyt olen saanut sen kiinni. Kymmenen vuotta se otti. Saattaa olla että minun pitää nyt oppia tekemään asioita toisin. Jos jatkan samaa vauhtia, viiletän elämästä ohi.

Jos elämä on liian helppoa niin aika kuluu kuin siivillä. Kymmenen vuotta vilahtaa pikakelauksella, eikä saa kelattua takaisin. Siivillä ei kulkenut viimeiset kymmenen vuotta, siitä herralle kiitos. Runnoin saatana pahimmat ruuhkavuodet juoksemalla läpi, vaikka ei ollut aikaa, ja joka päivä joku paikka rikki. Silti tuntuu kuin olisin aloittanut kirjoittamisen eilen. Tai se kun bongasin Suomi-100 projektijuoksijat Facebookista, muistajat muistaa.

Samanlainen 10-v projekti ja ollaan eläkkeellä.

👀 👀 👀

Juoksu ja urheilu on pienoismalli elämästä. Siitä voi jotain vaikka oppia. Esimerkiksi sen että ei ole kiire minnekään. Jos tekee asiat vähänkään sinne päin oikein, niin lyhyellä aikavälillä saattaa alisuoriutua mutta kun jatkaa sinnillä niin pitemmän päälle voi myös alisuoriutua. Oppii että tärkeintä on matka.

Juoksemalla olen rakentanut itseäni. Mitä varten? Ei mitään -varten. Toisaalta kaikkea varten. Kirjoittamalla olen pitänyt tästä rakennusprojektista päiväkirjaa. Kun aloitin, oli parasta ennen -päivämäärä jo mennyt. Tämän ikäisen juoksijan rakennuspäiväkirja käsittelee korjausrakentamista.

👀 👀 👀

Joku loppujuttu oli mielessä kun heräilin...

Esim. millainen olen nyt? Vahva. Nostan kyykystä tuplat mitä kymmenen vuotta sitten. Maailmantuskan kannan sydämessä ilmeenkään värähtämättä.

Tämä sivusto säilyy täällä jos vielä jatkossakin tulee mieleen että voisi kirjoittaa jotain. Esimerkiksi tapahtumaraportteihin tämä sopii hyvin. Stravaan en ole kypsä.

Harrastuksia tulee vaivihkaa lisää, enkä mitään liikuntaharrastuksista ole vielä lopullisesti lopettanut. Enemmänkin asiat ruuhkaantuvat loppua kohti. Suunnistus, vitonen, kymppi, puolikas, maraton, polkujuoksu, vuorijuoksu, sileän ultrat, rogaining, kaikki messissä. Varmaan unohdin puolet. Vanhuus.

 Juoksuterveisin,

Allekirjoittanut