Kevään päätapahtumat taputeltu

Tämän kevään liikunnallisena teemana oli monivaivaisen 55-vuotiaan elämäntapaliikuskelijan kuntouttaminen sekä arvokisatasolle lyhykäisen mutta vauhdikkaan sprinttisuunnistuksen jalolla saralla, että samalla kertaa takaisin ultrajuoksun, tuon leppoisan ja vaivattoman ulkoliikuskelulajin pariin.

Minulla kevätkauden päätapahtumat olivat alle viikon välein toisistaan, ensin SM Sprintti Kerava 10.5.2026 ja  sitten Kokkolan Ultrajuoksu 12-tunnin sarja 16.5.2026. Tämä tarkoitti sitä että molempiin lajeihin oli harjoiteltava samalla sapluunalla. Laadinkin viekkaasti kymmenen viikon treeniohjelman taviksesta Sprintteri-Ultrajuoksukoneeksi. Jos sellainen muodonmuutos olisi mahdollinen, minusta olisi kai tullut sellainen.

Kymmenen viikon ohjelma seurasi pääpiirteissäin tällaista kaavaa:

Ma: Jalkapäivä kuntosalilla + aerobista treeniä cross-trainerilla
Ti: Ylämäki-intervallit tai tunnin pyöräilly spinning-pyörällä + kotikuntosali
Ke: Tunnin juoksulenkki tai sprinttisuunnistus-harjoitus
To: Tunnin juoksulenkki sis. muutamat vk-intervallit
Pe: Puolentoista tunnin leppoisa rullahiihto tasuri
La: ParkRun 5km reipas + verryttelyt tai sprinttisuunnistus-harjoitus
Su: Pitkä juoksulenkki 15 - 25 km progressiivisesti pituutta kasvattaen 

Nyt kun ajattelee niin ei tuo ohjelma kummoinen ollut. Juoksua melko vähän, pitkiä lenkkejä vain yksi. Toisaalta muutaman kerran viikossa tuli reippaitakin pyrähdyksiä. Paremmin sinne alle viiden kilometrin matkoille sopivaa oli tuo treeni. Minulla oli kuitenkin vähän pakkorako rajoittaa noita juoksumääriä, sillä polvi ei vieläkään tykkää isoista viikkokilometreistä juoksun osalta.

Ensimmäiseen tavoitteeseen nähden valmistautuminen meni kohtalaisen hyvin. Pääsin SM Sprintin karsinnasta A-finaaliin varsin puhtaalla suorituksella: sija 12. toisessa karsinraerässä. Finaalissakin fyysinen vire oli mukiinmenevä, mutta harmillisesti eksyin kilpailun puolivälissä hetkeksi, ja menetin hieman yli minuutin harhailemiseen. Se on liian paljon tässä lajissa. Sijoituin finaalissa sijalle 30. mutta ilman mainittua eksymistä mahdollisuuksia olisi ollut 15 parhaan joukkoon. Jäi parannettavaa. Myös juoksuvauhtia pitäisi kehittää hiukan, jos meinaa kamppailla tässä kiivaassa lajissa mitaleista. 

 YouTube-nauhoitusta SM Sprintin karsinnasta 

Ajattelin että sprintti on niin lyhyt matka että siitä ehtii palautua seuraavaan viikonloppuun. Ei se ihan niin mennyt. Kisareissu etäämmälle on aina uuvuttava. Lisäksi sattui ikävä kömmähdys. Kun finaalissa sattui se eksyminenkin, niin panostin vastapainoksi ankaraan kiihdytykseen maalisuoralla. Vähän ennen maalia etureidessä napsahti. Kävelin vimeiset metrit. Kipu ei ollut repivä, vaan aivan kuin reidessä olisi syvä mustelma. Se vaivasi koko seuraavan viikon.

Kokkolan Ultrajuoksun lähtöviivalla ajattelin niin, että tarkistan puolessa välissä miten on mennyt, ja päätän sitten otanko tosissaan vai kävelenkö loppumatkan. Kävi niin että kävely alkoi kiinnostaa jo muutaman tunnin kuluttua. Niinpä jäin nautiskelemaan tunnelmasta ja jätin tulostehtailun muille. Ajoittaisia kipuja oli sekä etureidessä että oikeassa polvessa mutta ei mitään sellaista mikä olisi estänyt kilpailemisen. Kestävyys vaan ei ollut ultrajuoksu-tasolla. Se taas johtuu tuosta aiemmin esittelemästäni harjoitteluohjelmasta. Ei yhden viikkopitkiksen menetelmällä pärjätä näissä karkeloissa.

Minulla oli kuitenkin jäljellä tehtävä. Viimeiset tunnit käytin siihen että kannustin kävellen vaimon pyöreille lukemille. Oma taipaleeni loppui näin ollen 75 kilometrin kohdalle.

YouTube-nauhoitusta Kokkolan Ultrajuoksusta 

Miten tästä eteenpäin? Jotain idealistaa on tekstitiedostossa. Tekoäly laatisi luettelosta hetkessä kirjan. En näe kirjalle tarvetta, joten tässä niitä ajatuksia:

• Liput on jo hankittuna NUTS Ylläs 37 km 17-18.7.2026 polkujuoksuun. Se on tarkoitus taivaltaa kesälomareissuna vaimon kanssa, ellemme sitten vaihda lyhyemmälle matkalle ja juokse vastaavasti vähän reippaammin. 
• Syyskuussa olisi suunnistuksen SM-pitkä 5-9.9. Posiolla. Se on niin lähellä että kiinnostaisi yrittää saada jalat maastokelpoisiksi. Valmistautumiseen voisi hyödyntää Oulussa 22.8. järjestettävän Barents Games:in avoimia sarjoja, sekä Nuijamies-rasteja Ylikiimingissä 30.8.
• Mitä rogaining-sceneen tulee, niin Pimiä 2026 -tapahtumaan 25.9.2026 on jo osallistuminen maksettu. Sinne menemme joukkueena vaimon kanssa. MuddyX-syksy on yleensä lokakuun alussa, mahdollisesti sielläkin voisi käydä.
• Entäs maratonit? Midnight Sun Maraton Oulu 4.7.2026, Kempele 8.8.2026,  Virpiniemen Maastomaratonkin palaa ohjelmaan mahdollisesti lokakuussa 2026. En vielä tiedä miten näitä mahtuu ohjelmaan.
• Mäkijuoksua on luvassa marraskuussa NUTS Köykkyri pre-xmas Uphill Race formaatilla.

Tuohon mahtusi vielä jotakin, mutta jos en keksi muuta niin keräilen ParkRun-vitosia ja kuntorasteja täytteeksi. Palataan.