Viimeinen viikko, jälleen kerran

Kokkolan ultrakisa juostaan viikon päästä. Pisimpään 24 tunnin koitokseen on ilmoittautunut 35 osanottajaa joten yksin ei reitillä tarvitse aikaa viettää. Mukana on vanhoja ystäviä ja uusia tuttavuuksia. Viimeisin kevätflunssakin on historiaa joten nyt vain annetaan ajan kulua ja tehdään viimeiset valmistelut.

Valmistautuminen on mennyt vanhalla kaavalla. Olen ulkoillut riittävästi ja osallistunut ahkerasti myös polkujuoksuseuramme Northern Trail Runnersin tapahtumiin. Kokkolaan meitä tulee kolme: kaksi kisaajaa ja yksi huoltaja.

Mielenkiintoisia asioita on tapahtunut niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin. Yksi kohokohdista oli helatorstain pitkä viikonloppu jolloin kävimme vaimoni kanssa yhdessä vaeltamassa pitkän päiväretken tervareitistöllä ja pari päivää myöhemmin osallistuimme 4-tunnin harjoituskilpailuun vaellussuunnistuksen eli rogainingin jalossa lajissa. Työelämän puolella henki on myös ollut ihan hyvä - sain juuri oman kappaleeni Ourã -aktiivisuussormuksesta jonka tekninen suunnittelu ja tuotanto on Haltianin käsialaa.

Mennyttä viikkoa pirstoivat myös surulliset uutiset. Muistisairas isomummomme joutui sairaalaan pahan kaatumisen takia joten perinteinen äitienpäivävierailumme peruuntui. Lapsemme koulutoveri kuoli jäätyään linja-auton yliajamaksi koulutien varrella. Näiden asioiden käsittely jatkuu kotona varmaan vielä pitkään.

Mieleni on haikea kun jäljellä on enää kevyt viikko ennen suurta juoksutapahtumaa. Enää ei voi tehdä juuri muuta kuin levätä. Se on hankalaa kun tietää millainen ponnistus on edessä. Ei silti kannata kuluttaa sitä energiaa pitkiin rymylenkkeihin. Pitäisikö keskittyä johonkin ihan muuhun hetkeksi ja unohtaa tulossa oleva kisa? Tai pitäisikö varalta elää kuin viimeistä viikkoa? Ottaa oikein ilo irti elämästä? Irroitella kunnolla kun vielä takki on täynnä?

Vai nauttisiko sittenkin arjesta rennon seesteisesti perhe-elämän ja työn tyylikkäästi yhteensovittaen sekä unen laatua Ourã -aktiivisuussormuksella huolellisesti tarkkaillen. Ehkäpä. Kertahan se olisi ensimmäinenkin.

 Ourãn esittelyä perheenjäsenelle

Kommentit

  1. Mitäs jos kävisit vaan lenkillä ja lähestyisit kisaa isommilla määrillä kuin normaalisti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ajatuksesta Pasi. Vanha kunnon hermovoitelu. Tekisi kyllä mieli.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit