Juhannusjuomat

Mikäs sen ihanampaa lämpimänä kesäyönä kuin kylmä olut? Toinen sellainen?

---

Minulla on edessä kolmas Juhannus selvin päin. Parikymmentä aiempaa käynnistyi Alkon jonossa tunnelmoiden. Vaihtelevasti meni lonkeroa ja olutta, joskus myös väkeviä. Musta Karhu oli parasta.

Olen aina osannut ottaa sävyisästi. Ensimmäinen kulaus maistuu hyvälle. Sen jälkeen aika kuluu kuin siivillä. Illasta jää muutama hailakka muisto. Ehkä lievä päänsärkykin.

Alkoholi on kuin elämiskone. Enimmäkseen harmiton. Pari tuoppia olutta illalla, pari tuoppia kahvia aamulla. Välissä työ, arki, harrasteet ja laatuaika tiukassa paketissa. Vuodet hujahtavat nopeasti ilman suuria tunteita. Pikakelauksella.

Jotkut kelaavat tappiin asti.

---

Juomien maistelu oli helppo oppia. Muutama olut toi rohkeutta Juhannusheilan metsästelyyn. Känni oli kiva seikkailu. Lähes kaikilla oli tämä yhteinen harrastus josta keskustella henkevästi. Viina oli myöhemminkin luonteva tekosyy kaikenlaiseen sosiaaliseen toimintaan. Arjen keskelle juhla. Kun päätin taannoin lopettaa ilman pakottavaa syytä olin vähän huolissani jääköhän tilalle tyhjiö. Turhaan olin.

Humalan tilalle tulee muuta. Tyhjiö täyttyy.

Sävyjä.

Aikaa.

Aistillisuutta.

Tahdonvoimaa.

Raittina sitä elää yllättävän onnellisena. Tottuu olemaan oma itsensä. Pitämään hauskaa lennosta. Eipä olisi uskonut.

---

Silti. Mikään ei ole sen ihanampaa lämpimänä kesäyönä kuin kylmä olut. Alkoholiton.

 Kesäyö, Kongasmäki, Puolanka