Kainuun Rastiviikko, Pyssylampi, Puolanka

Lähdemme viikoksi Puolangan Pyssylammelle. En olekaan suunnistanut kilpaa viimeisen viiden vuoden aikana. Viisi vuotta sitten 40-vuotiaana saldokseni jäi SK Pohjantähden kansallisen kaksipäiväisen kisan voitto ikäkausisarjassa ja Jukolan viestin ankkuriosuuden sijoitus 273.

Pyssylampi on tuttu paikka suunnistuksen tiimoilta. Ensimmäistä kertaa Kainuun Rastiviikko järjestettiin siellä vuonna 1985 jolloin olin 14 vuotias. Majoituimme paikanpäällä telttakylässä kauniilla jäkäläkankaalla koko viikon. Kisaviikko meni kivasti ja ensimmäistä kertaa pysyin kärjen vauhdissa kunhan rastit löytyivät. Parhaiten menneessä osakilpailussa olin toisena vain hieman voittajasta jääneenä. Tuo vuosi oli muutenkin ikimuistoinen, voitin syksymmällä pohjois-suomen mestaruuden sekä henkilökohtaisessa että viestissä. Olin ikäisekseni hyvässä kunnossa ja muutenkin sopivasti pikkuvanha.

Rastiviikko järjestettiin pyssylammella myös vuonna 2000. Kuljin kisoihin tuoreen vaimoni mummolasta Kongasjärven rannalta jossa anopin sukua oli mökkeilemässä. Osallistuin kuntoilijana sarjaan H21B mutta olin edellisvuoden laihdutuskuurin jäljiltä sen verran kunnossa että voitin kokonaiskisan. Palkinnot olivat hyvät ja Pyssymäen maastot kiehtovia. Pohjoisosassa kumpuilee jäkäläkankaita ja eteläosassa kallioisempia vaaroja, rinnesoita, ja Hepokönkään kaunis vesiputous. Voitto meni kyllä tiukalle. Pudotin viimeissä kisassa lippalakkini mutten uskaltanut pysähtyä sitä poimimaan. Pysähdys olisi maksanut voiton sillä marginaalia oli vain muutama sekunti.

Ensimmäisestä kerrastani on siis 31 vuotta ja toisesta kerrasta 16 vuotta. Molemmilla kerroilla kisakylä oli hyvin samanlainen ja maastohan ei Kainuussa juuri muutu vuosien saatossa. Voi olla että edessä on paluu nuoruuteen ja lapsuuteen. Sehän sopii. Olen muutenkin viime aikoina tunnelmoinut vanhoja aikoja esimerkiksi tämän blogin muodossa. Ehkäpä tapaan kisakylässä tuttuja vuosien takaa. Kerran suunnistaja, aina suunnistaja.

Lähtöpaikkaa etsimässä