Mustat sukat, ei hyvä

Myönnän salaa että silloin tällöin olen lueskellut parisuhdeaiheisia blogitekstejä ja lehtijuttuja vaikka olenkin normaali heteromies. Yhden sellaisen voisin kirjoittaa itsekin.

Mustasukkaisuus on ihmislajille ominainen primitiivinen vaisto. Kun koetaan ulkoista uhkaa parisuhteelle niin seurauksena on negatiivisia tunteita kuten pelkoa ja epävarmuutta. Lievimmillään mustasukkaisuus näkyy eriskummallisena käyttäytymisenä, mutta joskus siitä voi tulla kierre joka etenee vapauden rajoittamiseen ja väkivaltaan asti. Kyseessä ei siis ole mikään harmiton ilmiö vaan voimakas ja joskus todella vaarallinenkin vaisto jonka kanssa pitää olla erittäin tarkkana ettei se pääse hallitsemaan.

Tapasin 90-luvulla tytön joka ei hyväksynyt mustasukkaisuutta alkuunkaan. Oli huonoja kokemuksia. Laittoi vannomaan melkein käsi raamatulla etten sitten ole mustasukkainen. Minusta vaatimus oli ihan oikeutettu. En oikein ole muutenkaan omistajatyyppiä. Tuolla tytöllä itsellään olen tosin joskus havainnut hieman eriskummallista käyttäytymistä tietynlaisissa tilanteissa hihii mutta katson läpi sormien.

Hyvä itsetunto on mustasukkaisuuden vastakohta. Kokonainen ihminen joka nauttii parisuhteesta mutta joka elää muutenkin kuin pelkästään parisuhteen kautta ei myöskään kärsi turhasta mustasukkaisuuden tunteista.

Olen sitä mieltä että hyvässä parisuhteessa itsetunnolla on tilaa kehittyä. Vaikka vastuu on meillä kullakin itsellämme niin parisuhde voisi parhaimmillaan olla hyvä ympäristö kehittymiseen melko itsenäisenä ihmisenä. Jos on riittävästi luottamusta ja vapautta niin ihminen voi kehittyä monella tapaa urautumisen sijaan. Kumppani voisi toimia tässä myös aktiivisesti, olla läheiselleen kuin personal trainer.

Kyllä nyt pitää jakaa viattoman pikkurouvan viimesin päivitys, otan nuhteet vastaan sitten jälkeenpäin. Harmittomassa muodossa ei pikku mustasukkaisuus sentään ole niin kamalaa vaan siitä saa todella hyvät naurut:


"Tällainen perheenäiti vamppi kun oli Särkänniemessä penkillä istumassa
tuli perheen isä istumaan penkille toiseen päähän

sillä lenteli lippalakit kädestä...
hänen vaimonsa tuli siihen ja sanoi ´nytkö jo tippuu lippalakit...´

Minä hymyilin miehelle se takaisin minulle

vaimo ryntäsi istumaan viereeni kassini päälle...
vitsi kun en muistanut ottaa sukkapuikkojani sillä kertaa mukaan kassiin 😉"