Lokakuun perinteinen mutakylpy
Kiinnostuin Rogainingista pari vuotta sitten juoksututtavieni kautta. Paikalliseen neljän tunnin pituiseen polkupyörärogainingiin oli ensimmäistä kertaa lisätty sarja myös juoksijoille joten kävin kokeilemassa. Tämä MuddyX-niminen tapahtuma kisataan soolona vaikka yleensä Rogaining-kilpailuissa liikutaan 2–5 henkilön joukkueilla. Kilpailijoiden tarkoituksena on kerätä mahdollisimman paljon pisteitä käymällä eriarvoisilla rasteilla haluamassaan järjestyksessä annetun ajan puitteissa.
Ensimmäisen kokeiluni jälkeen osallistuin myös pari kertaa Jyväskyläläisen Rogaining-taiturin Tommin parina vuorokauden pituiseen kilpailuun. Tuon kuninkuusmatkan kesto periytyy lajin kotimaasta Australiasta jossa yliopistot järjestivät vuorokauden kestäviä vaelluksia samalla periaatteella. Taidan kuitenkin pitää enemmän tästä hieman lyhyemmästä versiosta, sillä eilen olin jälleen kerran lähtöviivalla kun MuddyX järjestettiin kuudennentoista kerran.
Tapahtuma järjestetään keväällä ja syksyllä rapakelien aikaan joten vettä voi mennä kenkään "vähäsen". Osa kartan kattamasta alueesta on yleensä kaupunkilähiötä ja loput pohjoissuomalaista suota ja kangasmetsää. Toinen tämän tapahtuman erityispiirre on bonustehtävä joka paljastetaan vasta kymmenen minuuttia ennen lähtöä. Se on joka kerta erilainen ja jännittävä lisämauste kilpailuun.
Eilinen kisa järjestettiin Pyrinnön majalla Köykkyrin piskuisen laskettelurinteen vieressä. Lähtö oli aamulla kello yhdeksän mutta kartat jaettiin kilpailijoille 40 minuuttia ennen lähtöä tutustumista varten. Kiireetön reitin suunnittelu kuuluu tärkeänä osana Rogainingin luonteeseen. Tällä kertaa sain kulumaan siihen vain hetkisen ja loput odotusajasta hupeni vanhojen tuttavien kanssa seurusteluun.
Tämänkertainen bonari ei ollut sieltä helpoimmasta päästä. Köykkyrin laskettelurinteen päällä oli postilaatikko josta sai ottaa ohjeet sisältävän paperilapun. Tehtäväksi paljastui Köykkyrin eturinteen juokseminen alas ja ylös. Jokaisesta kerrasta oli tarjolla yksi piste. Päätin suorittaa bonustehtävän heti ensimmäisenä vaikka taktisesti järkevämpää olisi ollut jättää se viimeiseksi. Lämmintä oli vain viisi astetta mutta silti vaatteita sai köykkyrin rinteessä riisua vähemmäksi. Säästelin vähän voimiani joten sain bonustehtävään kulumaan kaikkiaan puoli tuntia.
Reittisuunnitelmani sisälsi yhden lenkuran verran rasteja pohjoisessa ja toisen samanmoisen verran idässä hieman soisemmalla alueella. Reitin arviointi on tarkkaa hommaa aikasakkojen takia.
Ensimmäinen rasti oli laskettelurinteen lähistöllä helponnäköisessä paikassa mutta juoksin kuin juoksinkin siitä nolosti ohi. Kartalla näkyvä polku oli maastossa kadonnut melkein näkymättömäksi. Rogaining-kartta on kuin vaelluskartta - yksi sentti kartalla vastaa 350 metriä maastossa. Kaikkein pienimpiä yksityiskohtia on kartalla vaikea havaita.
Pohjoisella lenkuralla oli nopeakulkuisia kangaspolkuja ja metsätietä. Aika kului nopeasti. Tien varressa oli pysäköityjä henkilöautoja siellä täällä. Hirvenmetsästysaika. Metsästäjä passissa hakkuuaukiolla. Ei kuulemma ollut vielä kaatoja sille päivälle.
Reittisuunnitelmani puolivälissä oli rastipisteenä pikkuinen suo keskellä kangasmetsää. Kun lähestyin suota niin enpä arvannut useiden silmäparien seuraavan minua. Katsoin ympärilleni. Ei ketään. Minut oli kuitenkin nähty. Repussani oleva GPS-lähetin tuotti jatkuvaa live-lähetystä nettiin gpsseuranta.net -palvelun kautta. Terveisiä!
Lähtiessäni keräämään rasteja idästä katsoin taas kelloa. Aikaa ei ollut hukattavaksi. Välillä vauhti hidastui kun nilkat jäykistyivät jääkylmässä vedessä. Pellon laitaa kulkevalla traktoriuralla olikin polvia myöten hakkuujätettä. Metsätiellä sain puunjuuren takia kumartaa vastaantulevalle pyöräilijälle ja sen jälkeen puhdistella hiekkaa kasvoistani. Olin mutainen eikä kello antanut armoa.
Vettä saattaa mennä kenkään "vähäsen"
Loppujen lopuksi aika riitti vaikka käyttämättä neljästä tunnista jäi vain 3 minuuttia. Mitään lisärastia ei siinä ajassa olisi ehtinyt hakea eli ajoitus onnistui hyvin. Olin lopulta juoksusarjan toinen 71 pisteellä vain viisi pistettä voittajalle hävinneenä ja ehdin jopa valokuvailla ja heittää läppää matkan varrella.
Kisa oli oikein kiva mutta siitä huolimatta suihku ja munkkikahvi maistui tämänkertaisen mutakylvyn jälkeen, samoin kuin rento uimahallissa polskuttelu kramppailevilla pohkeilla samana iltana. Kiitos Mäkisen Sepolle ja muille järjestäjille. Keväällä tavataan taas.
Ensimmäisen kokeiluni jälkeen osallistuin myös pari kertaa Jyväskyläläisen Rogaining-taiturin Tommin parina vuorokauden pituiseen kilpailuun. Tuon kuninkuusmatkan kesto periytyy lajin kotimaasta Australiasta jossa yliopistot järjestivät vuorokauden kestäviä vaelluksia samalla periaatteella. Taidan kuitenkin pitää enemmän tästä hieman lyhyemmästä versiosta, sillä eilen olin jälleen kerran lähtöviivalla kun MuddyX järjestettiin kuudennentoista kerran.
Lähtölaukausta odotellessa
Tapahtuma järjestetään keväällä ja syksyllä rapakelien aikaan joten vettä voi mennä kenkään "vähäsen". Osa kartan kattamasta alueesta on yleensä kaupunkilähiötä ja loput pohjoissuomalaista suota ja kangasmetsää. Toinen tämän tapahtuman erityispiirre on bonustehtävä joka paljastetaan vasta kymmenen minuuttia ennen lähtöä. Se on joka kerta erilainen ja jännittävä lisämauste kilpailuun.
Eilinen kisa järjestettiin Pyrinnön majalla Köykkyrin piskuisen laskettelurinteen vieressä. Lähtö oli aamulla kello yhdeksän mutta kartat jaettiin kilpailijoille 40 minuuttia ennen lähtöä tutustumista varten. Kiireetön reitin suunnittelu kuuluu tärkeänä osana Rogainingin luonteeseen. Tällä kertaa sain kulumaan siihen vain hetkisen ja loput odotusajasta hupeni vanhojen tuttavien kanssa seurusteluun.
Tämänkertainen bonari ei ollut sieltä helpoimmasta päästä. Köykkyrin laskettelurinteen päällä oli postilaatikko josta sai ottaa ohjeet sisältävän paperilapun. Tehtäväksi paljastui Köykkyrin eturinteen juokseminen alas ja ylös. Jokaisesta kerrasta oli tarjolla yksi piste. Päätin suorittaa bonustehtävän heti ensimmäisenä vaikka taktisesti järkevämpää olisi ollut jättää se viimeiseksi. Lämmintä oli vain viisi astetta mutta silti vaatteita sai köykkyrin rinteessä riisua vähemmäksi. Säästelin vähän voimiani joten sain bonustehtävään kulumaan kaikkiaan puoli tuntia.
Bonustehtävä käynnissä
Reittisuunnitelmani sisälsi yhden lenkuran verran rasteja pohjoisessa ja toisen samanmoisen verran idässä hieman soisemmalla alueella. Reitin arviointi on tarkkaa hommaa aikasakkojen takia.
Ensimmäinen rasti oli laskettelurinteen lähistöllä helponnäköisessä paikassa mutta juoksin kuin juoksinkin siitä nolosti ohi. Kartalla näkyvä polku oli maastossa kadonnut melkein näkymättömäksi. Rogaining-kartta on kuin vaelluskartta - yksi sentti kartalla vastaa 350 metriä maastossa. Kaikkein pienimpiä yksityiskohtia on kartalla vaikea havaita.
Pohjoisella lenkuralla oli nopeakulkuisia kangaspolkuja ja metsätietä. Aika kului nopeasti. Tien varressa oli pysäköityjä henkilöautoja siellä täällä. Hirvenmetsästysaika. Metsästäjä passissa hakkuuaukiolla. Ei kuulemma ollut vielä kaatoja sille päivälle.
Reittisuunnitelmani puolivälissä oli rastipisteenä pikkuinen suo keskellä kangasmetsää. Kun lähestyin suota niin enpä arvannut useiden silmäparien seuraavan minua. Katsoin ympärilleni. Ei ketään. Minut oli kuitenkin nähty. Repussani oleva GPS-lähetin tuotti jatkuvaa live-lähetystä nettiin gpsseuranta.net -palvelun kautta. Terveisiä!
Kartta ja todellisuus
Lähtiessäni keräämään rasteja idästä katsoin taas kelloa. Aikaa ei ollut hukattavaksi. Välillä vauhti hidastui kun nilkat jäykistyivät jääkylmässä vedessä. Pellon laitaa kulkevalla traktoriuralla olikin polvia myöten hakkuujätettä. Metsätiellä sain puunjuuren takia kumartaa vastaantulevalle pyöräilijälle ja sen jälkeen puhdistella hiekkaa kasvoistani. Olin mutainen eikä kello antanut armoa.
Vettä saattaa mennä kenkään "vähäsen"
Loppujen lopuksi aika riitti vaikka käyttämättä neljästä tunnista jäi vain 3 minuuttia. Mitään lisärastia ei siinä ajassa olisi ehtinyt hakea eli ajoitus onnistui hyvin. Olin lopulta juoksusarjan toinen 71 pisteellä vain viisi pistettä voittajalle hävinneenä ja ehdin jopa valokuvailla ja heittää läppää matkan varrella.
Kisa oli oikein kiva mutta siitä huolimatta suihku ja munkkikahvi maistui tämänkertaisen mutakylvyn jälkeen, samoin kuin rento uimahallissa polskuttelu kramppailevilla pohkeilla samana iltana. Kiitos Mäkisen Sepolle ja muille järjestäjille. Keväällä tavataan taas.
Kommentit
Lähetä kommentti