Huviretki tienpientareelle

Oli pikkuisen huonompi hetki. Satoi vettä vaakasuoraan, kello oli jo melkein seitsemän aamulla. Ensimmäistäkään kulkijaa ei ollut vielä tullut vastaan vaan olin saanut kierrellä pyöräteitä ja pientareita yksin jo monta tuntia. Ei tainnut olla työmatkapyöräilijän suosikkisää. Juomapullon korkki oli väärillä kierteillä ja urheilujuoma valunut pitkin takapuolta. Jano oli karannut hallinnasta jo aikoja sitten. Oli pakko istua asfaltin reunalle. Katsoin vettä tippuvaa mäntymetsää ja suoristelin jalkoja. Pysähtyminen oli virhe. Kramppi tuli kuin salamanisku. Menin selälleni makaamaan ja laitoin silmät hetkeksi kiinni. Maailma tuntui kieppuvan ympäri samalla kuin vartalo vääntyi kaarelle. Silmäluomien läpi kuulsi jotain kirkkaan keltaista, kuin valoa tunnelin päässä. Tai ei sittenkään, se oli pikemminkin kuin kultainen pallo...

Juoksuharjoitteluni ei ole yleensä kovin innovatiivista. En pidä harjoitteluvihkoa tai keksi uusia treenaustapoja, lähden vain lenkille milloin ehdin. Voin kuitenkin laskea omiin nimiini erään ainutlaatuisen harjoittelumuodon: aamulenkkimaratonit.

Oli kesäkuun puoliväli vuonna 2014 ja tuskastuin odottelemaan kesälomaa. Niinpä ideoin arkiviikolle hauskan omatoimisen tapahtuman. Ajatuksena oli juosta joka aamu aamulenkiksi täysi maraton (42,195 km) ja jatkaa loppupäivä normaalin arjen rytmissä. Lähdin viivana ostamaan urheilujuomia ja muita tarvikkeita koska startti oli heti seuraavana aamuna kukonlaulun aikaan. Osallistujia tässä suuren suosion saavuttaneessa koko perheen iloittelussa oli tasan yksi.

Ensimmäinen aamuherätys kello 3:45 oli karu. Aikaa aamukahvitteluun ja pukemiseen oli varattu 15 minuuttia. Nostin urheilujuomapullot ja eväät ulos: osa niistä lähti vyölaukkuun ja loput takapihalle tramboliinin reunalle. Aamu oli kuulas ja kaunis kun lähdin jolkottelemaan. Matka eteni yllättävän kivuttomasti reittiä Niemeläntörmä-Asemakylä-Simppula-Siikasaari-Martinniemi-Keiska-Santaholma-Haapakangas-Keiska-Niemeläntörmä. Niin varhain ei ihmisiä juuri ole liikkeellä mutta eläimiä kylläkin. Vauhti oli lähes kymmenen kilometriä tunnissa joten kokomaratonin ajaksi tuli 4:18. Maratonin jälkeen oli jälleen kiire. Pikainen suihku ja autolla töihin. Kahvihuoneessa virisi keskustelua kuntoilusta. Mainitsin käyneeni aamulenkillä.

Toinen aamuherätys oli helpompi. Kokeilin juoksuevääksi taatelitoppaa, juomaksi vettä. Reitti oli jälleen Haukiputaan keskustan lähistöllä: Niemeläntörmä-Simppula-Asemakylä-Haapakangas-Haapajärvi-Keiska-Annalankangas-Länsituuli-Siikasaari-Niemeläntörmä. Aika oli hiukan hitaampi 4:28, joten töihin tuli todella kiire. Seuraavaksi aamuksi olikin suunnitteilla vaihtelua.

Kolmannen aamulenkkimaratonin olin laatinut etukäteen maratonin pituiseksi rogaining-harjoitukseksi eli etsiskelin rastipisteitä keskustan eteläpuoliselta metsäalueelta. Rymysin suurinpiirtein reittiä Niemeläntörmä-Annalankangas-Runteli-Osmonlaakso-Virpiniemi-Kiviniemi-Taivaansali-Ervastinranta-Keiska-Niemeläntörmä. Oikein miellyttävää oli juosta luonnossa varhain aamulla ja pysähtyä välillä metsän ääniä kuuntelemaan. Aikaa kului 4:32 mikä on maastossa melko hyvää vauhtia.

Neljäntenä aamuna lähdin liikkeelle tosi varovasti sillä jalat olivat maastolenkistä vielä hieman kankeat. Oli upea ilma joten päätin käydä vähän kauempana. Kiersin Jokikylän sillan kautta Kirkonkylälle ja takaisin kaksi kertaa minkä lisäksi tein ylimääräisiä lisälenkkejä Annalankankaan kulmilla. Aika oli vieläkin siedettävä 4:30 sillä vauhti kiihtyi loppua kohti. Viides aamu tulisi menemään helposti.

Räväytin silmäni väkisin auki. Kultainen pallo olikin aurinko joka näyttäytyi ohuesta pilvenraosta. Pyyhin oksennusta poskeltani ja punnersin ylös matalasta vesilätäköstä. Vapisin kuin haavanlehti. Pakottauduin hölkkäämään ensin hitaasti ja pikkuhiljaa nopeammin. Vesisade oli rauhoittunut. Oli harvinaisen hiljainen hetki: ei linnunlaulua, ei hyönteisten ääniä. Vain säännöllinen juoksutossun läpsähtely mustaan kosteaan asfalttiin. Tunti rauhallista etenemistä ja olin kotona. Viides aamulenkki kesti 4:39 ja se päätti samalla koko maratonputken.

Koitti ensimmäinen normaali arkiaamu. Tuntui haikealta herätä vasta kuuden jälkeen. Aikaa menee hukkaan, minähän voisin olla jo puolimaratonin kohdalla menossa. Pohdin mitä muut ihmiset tähän aikaan tekevät. Kuin vastaukseksi makuuhuoneen ovi avautui hiirenhiljaa. Oviaukosta kurkisti vähäpukeinen nainen.