Asfaltti on julma

Kaksikymmentäneljä yli maratonia on tultu ja turha olisi sanoa jotta tuosta vaan. Asfaltin reuna on vino ja liikenne paikoin vaarallinen nelostien varrella. Tuskin on kukaan ilman jotain vaivoja, pienempiä tai isompia. Joinain kertoina on tahkottu yksin vesisateessa loputonta suoraa ja toisinaan aika on kulunut siivillä porukassa auringon paisteessa.

Minulla jalat ihme kyllä toimivat. Toissapäivänä juoksin nopeimman aikani noin 4-tunnin maratonvauhdilla. Tarkoitus ei ole keulia mutta kulki. Olemme nyt Jyväskylän Laajavuoressa. Joimme juuri kakkukahvit 1000 kilometrin kunniaksi. Kuusi juoksupäivää on edessä.