Shakki-Baarin tarinoita
Kemijokivarressa itäpuolentiellä sijaitsi aikanaan pieni maaseuturavintola ja majatalo nimeltään Leskelän Baari, aiemmalta nimeltään Shakki-Baari. Nykyään tila on perikuntamme omistuksessa. Rakennukset ovat sisältä lähes entisellään ja täysin asuttavassa kunnossa vaikka metsittynyt parkkipaikka jo suojaakin päärakennusta ohikulkijoiden katseilta.
Vierailimme mummolassa säännöllisesti kun olin lapsi. Shakki-Baari oli kuin muumitalo: vieraille järjestyi aina jostain tilaa. Isovanhempani Paavo ja Aino hoitivat baaria pääosin kahdestaan.
Aamiaisella ja lounaalla saattoi toisinaan olla mukana majatalon vieraita. Tarjoilu sisälsi aina paikallista rieskaa ja puolukkasurvosta. Baarin puolella asiakkaita kävi pitkin päivää. Aino tarjoili olutta ja käryytti hampurilaisia kun taas Paavo viihtyi enemmän kassakoneen takana.
Puolenpäivän aikaan sisään baariin astui Ransu. Hän tilasi kolmosoluen, kaatoi lasin puolilleen, ja käveli pajatson luo. Viisikymmenpenniset seurasivat toistaan. Tarkat iskut takoivat eturessua ja takaressua, välillä upposi keskellekin. Onnekkaana päivänä saattoi Ransulta herua pari kolikkoa meille pojillekin. Se muodosti ongelman. Ostaisinko läjän viiden pennin karkkeja vai syytäisinkö kolikon tuohon samaan helvetinkoneeseen.
Ongelmaan oli ratkaisu. Baarissa oli toki kolikoilla toimiva levysoitin. Elvis ja suomi-iskelmä soi pitkin iltaa niin että korvista valui. Oli levarissa oikeaakin musiikkia. Hurriganes aiheutti tuohon aikaan vielä kivasti pahennusta kanssakuulijoissa.
---
Muistan Joulun seitsemänkymmenluvulta kun vieraita oli tupa täynnä. Baarissa oli kaksi keittiötä ja tuolloin molemmat olivat käytössä. Joulua vietettiin isolla porukalla monta päivää.
Joulupukkia odotettiin yläkerran pirtissä valot hämärrettyinä. Siihen aikaan pukille oli tapana tarjota juotavaa joka talossa. Jouduttiin hieman odottamaan. Pukki esiintyi kuitenkin edukseen ja lahjamäärä oli valtava. Sinä Jouluna sain kaiken mitä halusin - muun muassa kumileimasimet ja luikero-karvamadon. Petyin kuitenkin juuri noihin lahjoihin karvaasti. Eivät olleetkaan sellaisia kuin olin kuvitellut. Meni itkuksi. Opin sillä kertaa jotakin mainonnasta ja mielikuvista.
Joulumurheet haihtuivat kun lähdimme pulkkamäkeen. Ossauskosken voimalaitoksen tuntumassa tien reunavallit olivat jyrkkiä ja pitkiä. Juuri sopivan hurjia meille pojille.
---
Ensimmäinen ultrapitkä tempaukseni oli pyöräretki Oulusta Leskelän Baarille kahdeksankymmentäluvun alussa. Edestakainen matka Ossauskoskelle on noin 350 kilometriä. Olimme juuri saaneet uudet vaihdepyörät isoveljeni kanssa ja niille piti keksiä käyttöä. Siitä se ajatus sitten lähti.
Lähdimme soitellen sotaan. Ei riittävästi vaihtovaatteita, ei sadeasuja, vain hiukan rahaa menomatkalle. Evääksi otimme mehua ja voileipiä. Matkalla satoi monta tuntia. Muistan kun hytisin horkassa sillan alla jo muutaman kymmenen kilometrin jälkeen. Sisu ei kuitenkaan antanut jättää kesken. Sain velipojalta lämpimän farkkutakin lämmikkeeksi.
Perillä mummolassa vietimme useita päiviä jotta tuskaiset jalat hieman palautuisivat. Aika kului siivillä Kemijoessa kalastellen ja uiden. Siihen aikaan joessa kellui irrallisia tukkeja siellä täällä. Kelluvien tukkien päällä saattoi leikkiä tukkijätkää, uppotukkeja piti varoa. Illat kuluivat vanhoja sarjakuvalehtiä lukien. Kuten arvata saattaa, baarissa oli niitä melkoinen kokoelma. Kuka muistaa vielä Pyhimyksen, Korkeajännityksen, Shokki-lehden tai Agentti X9:n?
Paluumatka vastatuuleen oli raastava kokemus sekin. Ensimmäiset kuusi tuntia satoi taas kaatamalla. Kotiin oli mukava palata. Seuraava ylipitkä urheilutempaus ei heti mielessä kummitellut. Ei vielä moneen vuoteen.
---
Nuorgam-Helsinki 2017 juoksussa saavumme Ossauskoskelle noin kahden viikon kohdalla, joten saatanpa piipahtaa baarissa muistelemassa vanhoja hyviä aikoja. Tiedä vaikka yöpyisinkin siellä.
Päärakennus takapihan suunnasta
Vierailimme mummolassa säännöllisesti kun olin lapsi. Shakki-Baari oli kuin muumitalo: vieraille järjestyi aina jostain tilaa. Isovanhempani Paavo ja Aino hoitivat baaria pääosin kahdestaan.
Aamiaisella ja lounaalla saattoi toisinaan olla mukana majatalon vieraita. Tarjoilu sisälsi aina paikallista rieskaa ja puolukkasurvosta. Baarin puolella asiakkaita kävi pitkin päivää. Aino tarjoili olutta ja käryytti hampurilaisia kun taas Paavo viihtyi enemmän kassakoneen takana.
Puolenpäivän aikaan sisään baariin astui Ransu. Hän tilasi kolmosoluen, kaatoi lasin puolilleen, ja käveli pajatson luo. Viisikymmenpenniset seurasivat toistaan. Tarkat iskut takoivat eturessua ja takaressua, välillä upposi keskellekin. Onnekkaana päivänä saattoi Ransulta herua pari kolikkoa meille pojillekin. Se muodosti ongelman. Ostaisinko läjän viiden pennin karkkeja vai syytäisinkö kolikon tuohon samaan helvetinkoneeseen.
Ongelmaan oli ratkaisu. Baarissa oli toki kolikoilla toimiva levysoitin. Elvis ja suomi-iskelmä soi pitkin iltaa niin että korvista valui. Oli levarissa oikeaakin musiikkia. Hurriganes aiheutti tuohon aikaan vielä kivasti pahennusta kanssakuulijoissa.
---
Muistan Joulun seitsemänkymmenluvulta kun vieraita oli tupa täynnä. Baarissa oli kaksi keittiötä ja tuolloin molemmat olivat käytössä. Joulua vietettiin isolla porukalla monta päivää.
Joulupukkia odotettiin yläkerran pirtissä valot hämärrettyinä. Siihen aikaan pukille oli tapana tarjota juotavaa joka talossa. Jouduttiin hieman odottamaan. Pukki esiintyi kuitenkin edukseen ja lahjamäärä oli valtava. Sinä Jouluna sain kaiken mitä halusin - muun muassa kumileimasimet ja luikero-karvamadon. Petyin kuitenkin juuri noihin lahjoihin karvaasti. Eivät olleetkaan sellaisia kuin olin kuvitellut. Meni itkuksi. Opin sillä kertaa jotakin mainonnasta ja mielikuvista.
Joulumurheet haihtuivat kun lähdimme pulkkamäkeen. Ossauskosken voimalaitoksen tuntumassa tien reunavallit olivat jyrkkiä ja pitkiä. Juuri sopivan hurjia meille pojille.
---
Ensimmäinen ultrapitkä tempaukseni oli pyöräretki Oulusta Leskelän Baarille kahdeksankymmentäluvun alussa. Edestakainen matka Ossauskoskelle on noin 350 kilometriä. Olimme juuri saaneet uudet vaihdepyörät isoveljeni kanssa ja niille piti keksiä käyttöä. Siitä se ajatus sitten lähti.
Lähdimme soitellen sotaan. Ei riittävästi vaihtovaatteita, ei sadeasuja, vain hiukan rahaa menomatkalle. Evääksi otimme mehua ja voileipiä. Matkalla satoi monta tuntia. Muistan kun hytisin horkassa sillan alla jo muutaman kymmenen kilometrin jälkeen. Sisu ei kuitenkaan antanut jättää kesken. Sain velipojalta lämpimän farkkutakin lämmikkeeksi.
Perillä mummolassa vietimme useita päiviä jotta tuskaiset jalat hieman palautuisivat. Aika kului siivillä Kemijoessa kalastellen ja uiden. Siihen aikaan joessa kellui irrallisia tukkeja siellä täällä. Kelluvien tukkien päällä saattoi leikkiä tukkijätkää, uppotukkeja piti varoa. Illat kuluivat vanhoja sarjakuvalehtiä lukien. Kuten arvata saattaa, baarissa oli niitä melkoinen kokoelma. Kuka muistaa vielä Pyhimyksen, Korkeajännityksen, Shokki-lehden tai Agentti X9:n?
Paluumatka vastatuuleen oli raastava kokemus sekin. Ensimmäiset kuusi tuntia satoi taas kaatamalla. Kotiin oli mukava palata. Seuraava ylipitkä urheilutempaus ei heti mielessä kummitellut. Ei vielä moneen vuoteen.
---
Nuorgam-Helsinki 2017 juoksussa saavumme Ossauskoskelle noin kahden viikon kohdalla, joten saatanpa piipahtaa baarissa muistelemassa vanhoja hyviä aikoja. Tiedä vaikka yöpyisinkin siellä.
Baarin hyllyt notkuvat muistoja
Kommentit
Lähetä kommentti