Irroittelua

Joskus on jätettävä harmaa arki hetkeksi takavasemmalle ja lähdettävä irroittelemaan. Kukin tekee sen tavallaan. Minun makuuni on rempseän puoleinen irroittelu.

---

Muistan kun asuin nelivuotiaana vielä keskustassa Oulun Heinätorin vieressä. Kerrostalon nimi oli Heinälinna. Oulu oli pieni kaupunki joten kaikki kiinnostava tuntui olevan tosi lähellä.

Olimme velipojan kanssa vilkkaita herranterttuja joten monenlaista tapahtui. Ikkunoita särkyi. Vetopommeja löytyi kauppojen ovista. Leikkikentän hevoselta syttyi häntä palamaan. Säästöpossuja halkesi itsestään. Naapurin poika putosi puusta ja katkaisi solisluunsa. Talonmiehen tyttö uhitteli puukolla, se sama jonka sängystä piti minun viuhahtaman vaatteet käsissä karkuun herra talonmiehen karjunnan säestämänä. Kaiken tämän keskellä mielessä paloi into tutkia kaupunkia vähän kauempaa.

Haaveilin salaisesta paikasta. Jossain kaupungin sokkeloissa olisi kortteli, tai sisäpiha, jossa olisi valtava värikäs liukumäki sekä ilmapallokone. Tuhansittain leijuvia ilmapalloja ihan ilmaiseksi. Viimein päätin lähteä selvittämään löytyykö sellaista paikkaa.

Olin koko päivän yksin reissussa. En enää muista missä kaikkialla kävin mutta pitkin poikin keskustaa ja Heinäpäätä ajelin sinisellä jopolla apurattaineen. Kun minut viimein löydettiin illansuussa olin tullut takaisin omaan puistoomme ja leikin hiekkalaatikolla kaikessa rauhassa. Salapaikkaa en ollut löytänyt mutta monenlaisia muita paikkoja ja ihmisiä kyllä. Läheisellä sisäpihalla kasvoi viinimarjoja ja karviaisia. Linnan näköinen rakennus oli koulu. Vanha rouva osasi neuvoa miten kaupungilla löytää paikasta toiseen. Puistosedät pulloineen olivat lupsakkaa sakkia.

---

Otan huomisen vapaata töistä. Astumme aamulla vaimoni kanssa ajoneuvoon kello kahdeksan aamulla ja suuntaamme etelään. Tarkoitus on irroitella rempseän puoleisesti. Tavata ihmisiä. Kokeilla jotain erilaista. Liikkua. Näihin tunnelmiin.

Irti arjesta niin että vieläkin naurattaa