Kaksitoista viikkoa lähtöön

Kesän päätapahtumaan on nyt kaksitoista viikkoa eli vajaa kolme kuukautta. Juoksin viime viikonloppuna varovaisen rypäsharjoituksen eli hieman yli sata kilometriä kolmen päivän aikana. Kenkinä on nyt kokeilussa Asics Gel-Evote 3 joka on minulle lestiltään sopiva jämäkkä kenkä. Lystiin kuuluu huolellisesti muotoiltu pohjallinen vakauttamaan kantapäätä ja antamaan hieman korkeutta. Koroke helpottaa akillesjänteen ja kantakalvon rasitusta joka on ollut oikeassa jalassa ajoittaisena ongelmana jo parin vuoden ajan. Rypäsharjoitus menikin hyvin ilman minkäänlaisia jalkakipuja.

Alkuviikosta tuli sitten tehtyä pikku virheliike kun uudet kengät jäivät pois matkasta joten juoksin aamulenkin vanhoilla varakengillä. Totta kai oikean jalan vaiva alkoi heti ilmoitella itsestään. Harmittaa.

Sain loppuviikosta onneksi muuta ajateltavaa työmatkan muodossa. Päätin pakata mukaan ne parhaiten jalkaan sopivat lenkkikengät pohjallisine kaikkineen.

Mistähän se ajatus työmatkojen ja lenkkeilyn yhdistämisestä oikein alunperin tuli? Varmaan pitää kelata aikaa sinne 90-luvulle kun vierailin Keski-Euroopassa siellä täällä VTT:n tutkijana ollessani. Toisinaan jäi ylimääräistä aikaa useita päiviäkin kun edullisia lentoja oli harvassa. Silloin en vielä kuljettanut lenkkeilyvarusteita mukana mutta saatoin tehdä tosi pitkiä kävelyretkiä ajankuluksi. Esimerkiksi Roomassa kävelin eräskin kerta käytännössä pysähtymättä koko valoisan ajan nähtävyyksiä katsellen.

Colosseum, Rooma. Vuosiluvun tunnistaa autoista.

 

Tällä kertaa työmatka suuntautui Stuttgartiin, Saksaan. Saapumisiltana menimme porukalla illastamaan perisaksalaiseen ruokaravintolaan joten en ehtinyt vielä lenkille. Suunnittelin kuitenkin jo mielessäni seuraavaa iltaa.

 

Pientä Stuttgartilaista iltapalaa

Torstai-iltana työpäivän päätteeksi kysyin hotellin vastaanotosta vinkkejä lenkkeilyreiteistä. Päädyin lähimpänä olevaan puistoon joka oli itäosastaan pitkä ja kapea mutta länsipäästä laajempi ja mäkisempi. Hotellilta oli puistoon kilometrin liittymätaival ja puiston laitoja pitkin pystyi helposti tekemään noin kymmenen kilometrin pituisen kierroksen. Siinä missä kaupungin jalankulkuväylät olivat lenkkeilijöistä vapaata aluetta niin puistossa riitti monentasoista juoksijaa.

Hyvä lenkkeilyilma keskuspuistossa

Tein illan mittaan kaksi kierrosta, noin puolimaratonin verran yhteensä, välillä kuvia räpsien. Aurinko paistoi ja oli sopivan lämmintä. Vaikka kantapäähän vielä hieman sattui niin silti lenkki oli viikon harjoitusten kohokohta, ellei jopa koko kuukauden. Kannatti lähteä.

Lenkin jälkeen kävin vielä vähän kävelemässä pitkin Stuttgartin katuja ja kujia. Huvittelemaan en sentään ryhtynyt vaikka siihenkin olisi ollut mahdollisuus. Nuorisodiskon jytkettä kuului paristakin ovesta. Perjantai oli kuitenkin vielä rankka kokouspäivä joten palasin hyvissä ajoin hotellille nukkumaan.

Stuttgartin laitakaupungin syntiset kujat

Nyt olen jo kotiutunut reissulta ja tietysti heti piti lähteä kokeilemaan jalan kestoa. Laitoin varalta kerroksen Voltaren Forte geeliä kipeään kohtaan ja palasen jeesusteippiä päälle imeytymistä nopeuttamaan. Jalka kesti 25 kilometrin lenkin varovaisella askeleella, enempää en tohtinut. Jospa se siitä taas rauhoittuu. Kesäksi sitten varusteluetteloon muutama putkilo Voltaren Fortea ja rulla jesaria tietysti.

"When it comes to love running I'm a masochist"