Pitkän reissun lyhyt historia

Pienen piirin tiedossa on että suunnittelin Suomen halki juoksemista jo vuonna 2012. Tavoitteena oli tuolloin aloittaa juoksu Norjasta Käsivarren Lapin paikkeilta. Ehdin miettiä päivämatkat ja huoltopisteet melko valmiiksi. Majoitus olisi ollut asuntovaunussa. Työnimenä kulki "Jäämereltä Suomenlahdelle" ja siitä aiheesta löytyy vanhalta juoksufoorumiltakin pieni ideointiketju. Hanke siirtyi ja siirtyi monesta syystä. Oman perheen voimin toteutettavaksi suunniteltu huolto ei osoittautunut realistiseksi kun nuorempi tytär oli vielä niin pikkuinen. Lopulta myöskään työtilanne ei antanut riittävästi tilaa ja energiaa sillä kertaa,

Tyypillistä maisemaa Suomen pohjoisista osista

Keväällä 2014 pääsin juoksemaan yhden päivän Pasi Koskisen matkassa kun hän taivalsi Nuorgamista Hankoon. Se oli hänen "Tuhat Mailia Elämälle" -juoksunsa ensimmäinen lämmin kevätpäivä. Kun saavuin etapin lähtöpaikalle Merihelmen caravan-alueelle Pasi oli vielä aamukahvilla. Lähdimme juoksemaan niitä näitä jutellen tavoitteena Oulun Kastelli noin 70 kilometrin päässä. Kirsi tarjoili lounaaksi pastaa jossain välissä ennen Iitä. Iltapäivällä piipahdimme ohimennessä kotonani Haukiputaalla jonne Satu oli kattanut täyteläisen kahvipöydän. Siitä oli sitten vielä loppukirinä matkaa reilu puolimaraton. Näin kuvaili Pasi omassa blogissaan saapumistamme Oulujokivarteen: "Oulussa on täysi kesä. Puut ovat kukassa. Norjanangervot, tuomet ja pihlajat levittävät huumaavaa tuoksua ympärilleen. Kun juoksimme joenvartta ihmiset olivat tulleet joukolla ulos aurinkoon. Tervamaratonin reitti oli jo tyhjä. Sikseen harmi etten saanut kannustaa loppumatkan taivaltajia."

40 mailia elämälle kauniina kevätpäivänä 2014

Pasin mukana kulkemastani juoksupäivästä jäi hyvä jälkimaku. Niinpä kiinnostuinkin asiasta kun huomasin Facebookissa ryhmän joka oli 2015 marraskuussa vasta järjestäytymässä Nuorgam-Helsinki ultrajuoksua varten. Suunnitelmat olivat suuret ja suunnitteluaikaakin riittävästi sillä tavoite oli vasta kesässä 2017. Lyhyt viestittely projektin visionäärin Markku Heinon kanssa ja ilmoittauduin mukaan. Siitä on jo melkein puolitoista vuotta ja tänä aikana sekä suunnitelma että osallistujajoukko on elänyt mutta koko matkan juoksijoiksi on täsmentynyt muutama asuntoautollinen väkeä. Yllättäen ollaankin tilanteessa että lähdön hetki lähenee. Joutuu väkisinkin miettimään matkaan lähdön perusteita. Samaa pohdiskeli Markku ensimmäisessä blogitekstissään yli vuosi sitten: "Miksi helvetissä haluan juosta läpi Suomen? Miksi ylipäätään olen rakentanut nykyarkeeni suhteutettuna täysin erisuuntaisen, absurdin, käytännön parametreiltaan mahdottoman kelvottoman hankkeen? Olen 52-vuotias viiden teinin ja varhaisaikuisen bändin arkimanageri, jolla muutenkaan ei tunnu pysyvän langat käsissään. Viikot hyrräävät Ad-hoc reagoinneissa riepottelevan tornadon myrskyn silmässä."

Markku on ihan oikeassa: eihän tässä ole järjen häivää. Oikean jalan kantapääni on tuottanut ongelmia tuon tuostakin, ihonhoidon kanssa tulee olemaan suuria haasteita Hailey-Hailey ihotaudin takia ja valoisan ajan herkkäunisuus tekee palautumisen hankalaksi karuissa oloisuhteissa. Lisäksi juoksu sinänsä on järjettömän raskas. Eihän tuollaiseen oikeastaan voi valmistautua. Onneksi suunnittelulle ja pähkäilyllekin tulee eteen takaraja, kun toteutus on käsillä. Loppujen lopuksi samoja minuutteja siellä maantien laidalla tullaan kuluttamaan kuin kotikatsomoissakin. Yhtä samaa elämää.

Historiikki Suomen päästä päähän juoksusta Pasin Koskisen blogissa:
http://pasikoskinen.blogspot.fi/2014/06/historiaa-halki-suomen-juosten.html

Markku Heinon teksti kokonaisuudessaan:
http://projektijuoksijat.fi/miksi-by-markku-heino/

Hyvää pääsiäistä!