Haave

Eikös kaikilla pitäisi olla haaveita, tiedättehän, asioita joita miettessä saa itsensä iltasella hyvälle mielelle ennen nukahtamista. Parhaat muistaa vielä aamullakin. Haaveita on monentasoisia. Minulle mieluisia ovat riittävän isot, varovaisen rohkeat, mutta kuitenkin toteuttamiskelpoiset haaveet. Haaveen toteuttaminen saakin olla hankalaa, mutta itse haaveilun pitää olle kevyttä, helppoa. Tämänkertaisen haaveen nimi voisi olla vaikka "kärryjuoksijan paluu".

Kilpisjärvi ja Saana

Jäämeren vuonosta, tarkalleen ottaen Lyngen-vuonon rannalta on suurin piirtein viisikymmentä kilometriä Kilpisjärven retkeilykeskukseen. Norjan puolella on jonkin verran ylämäkeä ja kauniit maisemat, varsinkin lännessä nousee jylhä tunturijonon reunama. Tuolla välillä ei juuri sivistyksen merkkejä näy yhtä pysähdyslevikettä lukuunottamatta. Taisin olla seitsenvuotias kun yövyin teltassa tuolla levikkeellä oksennettuani pitkin päivää uudenkarhean vaaleansinisen Toyota Corona Mark II -ajoneuvon pehmeistä kyydeistä huolimatta.

Toyota Corona Mark II. Auton näköinen tojo?

Ensimmäiselle päivälle viisikymmentä kilometriä voisi olla ihan passeli juoksumatka. Kilpisjärveltä olisi toki varattuna huone, joko itse retkeilykeskuksesta tai jostain lähiseudun mökkikylästä. Iltasella ehtisi vielä kiivetä Saana-tunturin päälle maisemia ihailemaan, mikäli ilma on kirkas.

Kun kyse on yli viikon reissusta niin jollain tapaa on saatava varusteita ja vaihtovaatteita kulkemaan mukana, ja lähtöpaikallekin on päästävä. Ne ovat yksityiskohtia joihin ei haaveilun tässä vaiheessa tarvitse takertua. Lähtöpaikalle pääsee linja-autolla, tavarat voi viedä etukäteen majoituspaikkoihin tai ne voivat kulkea juoksukärryssä mukana, ellei sitten onnistu järjestämään kattavaa huolto-organisaatiota matkalle mukaan.

Toisena päivänä matka jatkuu ensin Kilpisjärven laidassa ja sitten noustaan Muotkatakalle eli Suomen maanteiden korkeimpaan kohtaan. Loppumatka lasketellaan alamäkeä Torniojoen tuntumassa kohti etelää. Yksitoista kilometriä ennen Ropinsalmea tullaan Iiton palsasuolle. Tuossa erikoisessa suotyypissä ikiroutaa sisältävät kummut eli palsat kasvavat jatkuvasti, koska routa nostaa suosta turvetta pintaan. Pakkanen pääsee tunkeutumaan syvälle kumpuun koska jäätynyt turve johtaa lämpöä pois maaperästä ja jäätä muodostuu lisää. Ropinsalmelle saavuttuani matkaa toiselle päivälle on kertynyt kuutisenkymmentä kilometriä ja päivä alkaa olla pulkassa. Majoitus on mahdollista järjestää läheiselle Ropin pirtille. Olen kuullut että siellä on hyvät ruuat ja pehmeät tyynyt.

Palsasuo, Iitto

Ropinsalmelta käynnistyy kolmas päivä jolloin edessä on hieman pidempi taival. Seitsemänkymmenen kilometrin taipaleen rauhaisassa jokivarren tunturimaisemassa katkaisee vain Kaaresuvannon kylä. Suomen puolella Kaaresuvanto ei sentään täytä kahdensadan asukkaan rajapyykkiä joten tuskinpa keskustan hälinä kovin paljon häiritsee retkeilyjuoksijan rauhaa, juoksijan, joka jatkaa matkaa vielä Kuttaseen asti. Majoitukseen on kaksi vaihtoehtoa: lähin mökkimajoitus löytyy Enontekiön Hetasta, esimerkiksi Ounasloma Hetta on erittäin miellyttävä vaihtoehto. Tällöin joutuisi maksamaan taksikyydeistä jonkin verran. Pienemmällä budjetilla pääsisi majoittumalla teltassa tien varrella.

Maantiellä kohti Muoniota

Neljäs päivä on retken pisin. Tarkoituksena on edetä Muonion ohi Harrinivan Safarikeskukseen noin 77 kilometrin matka. Tässä kohtaa avautuu mahdollisuus myös vaihtoehtoiseen reittiin: jos kiertäisi Palojoensuusta Hettaan, pääsisi upeaa polkua Äkäslompolon kautta Kolariin asti. Ylimääräistä kiertoa vain 60 kilometriä, eli yksi lisäpäivä matkan varrelle. Tämän jätän vielä pohtittavaksi.

Muonion suurimpia nähtävyyksiä ovat tunturikeskukset Pallas ja Olos, mutta ne eivät osu Kilpisjärventien varteen. Seutu on myös tunnettu salaperäisestä autojen testiradasta joka sekään ei ole aivan maantien varressa. Muonion keskustan matkailukeskus Kielassa on sentään revontuliplanetaario, ja mikä tärkeintä, Thai-ravintola. Harriniva Safaris päivämatkan päätepisteessä tarjoaa tasokasta mökkimajoitusta puolimatkaan.

Viides juoksupäivä on yhden kilometrin lyhyempi kuin edellinen, jos lasketaan maantiereitin mukaan. Harrinivasta edetään Kolarin kuntakeskukseen reittiä jolla yhäkin nähtävyydet jäävät syvälle sisämaahan: Ylläksen hiihtokeskus ja Jounin Kyläkauppa Äkäslompolossa. Kolarin keskustassa riittänee nähtävyydeksi Gasthaus Riitan Majatalo jossa suoritetaan pikainen yöpyminen.

Paikallisia porhoja Kolarissa

Kuudentena päivänä matkataan yhä samaan suuntaan Kolarista Pelloon 69 kilometrin verran. Tästä eteenpäin merkittävimpiä nähtävyyksiä ovat Torniojoen yhä leveämmäksi käyvät suvannot ja kosket. Suurimmat hiihtokeskukset ovat Ruotsin puolella, joten Suomen puolen nähtävyydeksi saa kelvata Maupertuis Muistomerkki: kolmiomittauspiste jota Ranskan tiedeakatemian lähettämä tutkijaryhmä 1700-luvulla käytti määritellessään maapallon litistyneisyyttä navoiltaan. Pello onkin jo niin iso paikkakunta että majoitusvaihtoehtoja on useita hotellista maatilamajoitukseen. Aikanaan Kilpisjärvi-Tornio -hiihdossa kultaisella kahdeksankymmentäluvulla kuuntelimme autoradiosta Mambaa ja yövyimme Pellon seurakuntatalossa ennen viimeisiä etappeja.

Muistomerkki

Seitsemäs päivä Pellosta Ylitornioon kuljetaan lähes kauttaaltaan sivistyksen lomassa ja päivämatka vaan lyhenee - tällä kertaa sen on 57 kilometriä. Todennäköisesti jalkoja vähän painaa. Tuskin sentään rakkoja. Lähinähtävyytenä menettelee Aaavasaksa, tuo jokivarren lähitunturi jonka näköalakahvila on perustettu jo 1920-luvulla. Myös Ylitorniolta löytyy lukuisia erihintaisia majoitusvaihtoehtoja sekä ravitsemusliikkeitä.

Viimeinen ja kahdeksas etappi Tornioon ja Torniosta meren rantaan on pituudeltaan 62 kilometriä. Hieman ennen taajamaa avautuu oikealla puolella Tornionjoen kuuluisin ja Suomen suurin valjastamaton koski, Kukkolankoski. Sen yhteydessä on myös perinteinen Kukkolankosken Grillikoski, kahvia ja pullaa. Viimeiset 13 kilometriä toimittavat loppukirin virkaa. Jos on lämmintä niin maalissa pulahdus mereen ja illaksi kotiin.

Siinäpä se haave ja idea tämänhetkisessä muodossaan. Jotakin siitä vielä ehkä puuttuu, jätetään hetkeksi yömyssyyn hautumaan ja otetaan esille taas kun aika on kypsä.

Maalissa, ja uutta matoa koukkuun.