Muurahaispesiä ja ihmisiä
Vihaan yksinkertaistuksia.
Ennen totaalista syventymistä urheilumaailman kiinostaviin aiheisiin olisi varmaan aiheellista valottaa allekirjoittaneen luonnetta lyhyesti. Se saattaisi helpottaa tulevien tekstien tulkintaa. Tässä erityistapauksessa yksinkertaistus on ikävä kyllä tarpeen.
Kuvitellaan suomalainen mäntymetsä ja aukion keskellä muheva muurahaispesä. Pesän vieressä käteensopiva karahka. Näkymää katselee hoikka poika tiukin huulin. Kävelee karahkan luo. Ottaa sen käteensä. Kävelee pesän luo. Seisoo hetken hiljaa ja miettii. Sitten alkaa julmettu kuhina.
---
Oulun Raksilassa on uimahallin vieressä kaunis puisto. Mietimme kaverini Markon kanssa mitähän tänään tehtäisiin. Oli kuuma kesäpäivä ja uimahallin takaovi oli auki joten pujahdimme katsomoon seurailemaan meininkiä. Altaassa oli liikettä kuin muurahaispesässä konsanaan. Marko oli melko vilkas tapaus enkä minä siihen aikaan juuri pekkaa pahempi.
Onnistuisimmekohan kiipeämään vaivihkaa korkeimmalle kymmenen metrin hyppylavalle? Sieltä voisi heittää vaatteet altaan viereen ja hypätä pellehypyllä veteen. Ehtisimmekö karkuun valvojalta? Nuuska huuleen ja hetken miettiminen. Kohtako kuhisee?
---
Rusrock 90-luvulla. Eput soittavat uutta levyään. Seurueemme istuu rinteen keskivaiheilla, minä seison ja kuuntelen. Hipit rautaa, laulaa Martti. Vieressä seisoo lyhyt punkkarityttö ja keskittyy musiikkiin. Lävistyksiä ja kirkkaanvihreä siili.
Allekirjoittanut kiinnostuu tytön hiuksista. Miltähän tuollainen tuntuu? Kurkottaa tytön hiuksiin ja silittää. Tyttö ei pane pahakseen. Arvatkaa mitä se viimein sanoo?
"Kukaan ei oo koskaan tehny mulle noin."
Allekirjoittaneen mielessä käy haikea ajatus. Suomi on kumma maa. Täällä saa punkkaritytötkin olla huoleti. Kyllä jättävät täällä ihmiset tytön rauhaan. Vaikkei edes panisi pahakseen.
---
Onhan niitä muurahaispesiä löytynyt jatkossakin. Mistä erottaa muurahaispesän ja tavallisen mättään? Mätästä kun karahkalla tökkää niin jälki on aina samanlainen. Kun tökkää muurahaispesää niin etukäteen ei kyllä tiedä mitä tuleman pitää.
Mielenkiintoiset ihmissuhteet ne vasta ovatkin varsinaisia muurahaispesiä. Kuten tämä nainen jonka kanssa olen matalan majani jakanut. Ja ystävät tietysti. Ei ole tylsää tällä.
Ei se mikään yllytyshullu ole. Utelias se on.
Ennen totaalista syventymistä urheilumaailman kiinostaviin aiheisiin olisi varmaan aiheellista valottaa allekirjoittaneen luonnetta lyhyesti. Se saattaisi helpottaa tulevien tekstien tulkintaa. Tässä erityistapauksessa yksinkertaistus on ikävä kyllä tarpeen.
Kuvitellaan suomalainen mäntymetsä ja aukion keskellä muheva muurahaispesä. Pesän vieressä käteensopiva karahka. Näkymää katselee hoikka poika tiukin huulin. Kävelee karahkan luo. Ottaa sen käteensä. Kävelee pesän luo. Seisoo hetken hiljaa ja miettii. Sitten alkaa julmettu kuhina.
Kuhinan jälkeen yhtä hymyä
---
Oulun Raksilassa on uimahallin vieressä kaunis puisto. Mietimme kaverini Markon kanssa mitähän tänään tehtäisiin. Oli kuuma kesäpäivä ja uimahallin takaovi oli auki joten pujahdimme katsomoon seurailemaan meininkiä. Altaassa oli liikettä kuin muurahaispesässä konsanaan. Marko oli melko vilkas tapaus enkä minä siihen aikaan juuri pekkaa pahempi.
Onnistuisimmekohan kiipeämään vaivihkaa korkeimmalle kymmenen metrin hyppylavalle? Sieltä voisi heittää vaatteet altaan viereen ja hypätä pellehypyllä veteen. Ehtisimmekö karkuun valvojalta? Nuuska huuleen ja hetken miettiminen. Kohtako kuhisee?
---
Rusrock 90-luvulla. Eput soittavat uutta levyään. Seurueemme istuu rinteen keskivaiheilla, minä seison ja kuuntelen. Hipit rautaa, laulaa Martti. Vieressä seisoo lyhyt punkkarityttö ja keskittyy musiikkiin. Lävistyksiä ja kirkkaanvihreä siili.
Allekirjoittanut kiinnostuu tytön hiuksista. Miltähän tuollainen tuntuu? Kurkottaa tytön hiuksiin ja silittää. Tyttö ei pane pahakseen. Arvatkaa mitä se viimein sanoo?
"Kukaan ei oo koskaan tehny mulle noin."
Allekirjoittaneen mielessä käy haikea ajatus. Suomi on kumma maa. Täällä saa punkkaritytötkin olla huoleti. Kyllä jättävät täällä ihmiset tytön rauhaan. Vaikkei edes panisi pahakseen.
---
Onhan niitä muurahaispesiä löytynyt jatkossakin. Mistä erottaa muurahaispesän ja tavallisen mättään? Mätästä kun karahkalla tökkää niin jälki on aina samanlainen. Kun tökkää muurahaispesää niin etukäteen ei kyllä tiedä mitä tuleman pitää.
Mielenkiintoiset ihmissuhteet ne vasta ovatkin varsinaisia muurahaispesiä. Kuten tämä nainen jonka kanssa olen matalan majani jakanut. Ja ystävät tietysti. Ei ole tylsää tällä.
Ei se mikään yllytyshullu ole. Utelias se on.
On nämä hyviä. On ne. Aivan tässä alkaa odottaan aina seuraavaa. :) Hyvä, Jyrki!
VastaaPoistaHyvän mielen teksti :)
VastaaPoista